Taas yksi lohkeama

Eilen illalla nautin ihanaista broileri-juusto-oliivipiirakkaa, kun tunsin suussani jotain kovaa. Ensin säikähdin, että olin jättänyt lihaan pieniä luita, mutta valitettavasti jälleen kerran se oli pala takahampaasta. Olen ennen kiskon hankkimista saanut ne haurastumaan, tipahtelevat omia aikojaan pois. Olisi pitänyt saada kisko aikaisemmin, vaan kun ei ollut varaa avioeron tiimellyksessä. Avioliitto sai minut narskuttamaan. Ensi viikolla ei olisi aikaa hammaslääkärille, mutta lohkeamaa vihloo sen verran ilkeästi, että pakko on mennä. Ei tuota kipua kauan kestä. Ja vaikka ei olisi varaakaan, lasku kuitenkin tulee myöhemmin.

Viime yö oli täynnä painajaisia. Heräsin kuuden aikaan aivan paniikissa, kunnes tajusin, että oli sunnunta. Se lohdutti edes vähän. Tässä se nähdään, kun olen nakottanut itsekseni viikonlopun, ajattelen liikaa työasioita.

Tajusin, että matkakortissani ei ole enää aikaa. Tilillä ei ole rahaa ennen kuin huomenna. Jännittävä dilemma, etenkin kun mielelläni saisin olla erittäin ajoissa töissä (koska ne typerät vieraat). R-kioski aukeaa seitsemältä, minun pitäisi jo siinä vaiheessa olla melkein perillä. Joudun ehkä hetken miettimään mistä saan rahulia lainaan, että saan kortin ostettua jo tänään.

Eipä ole pitkään aikaan näin paska päivä ollutkaan. Jee! Kohtalo kostaa kivuudet.