Kun pikkuveljeni viime lauantaina toi ison säkillisen omenoita mukanaan, olin hetken aikaa epätoivoinen. Että roskiinko minun ne pitää kantaa, kun en ole mikään omenan ystävä, syön niitä maksimissaan yhden kahdessa päivässä, saan vatsanväänteitä. Että pilallehan ne menevät ja pikkukärpäsiä tulee ja hometta ja ties mitä vaivaa.
Vaan katsopas, kun ihminen viisastuu, kun nukkuu yön yli - ottakaa toki huomioon, että nukuin sitten vielä humalaisen unta synttäreiden jäljiltä. Seuraavana päivänä oli jo kirkastunut, että sosettahan niistä palleroista tulee, sitä voi pakastaa ja käyttää moniin juttuihin. Vaikka lettuihin, omnom.
Eilen oli sitten marttapäivä. Lohkoin omenat, poistin siemenet, mutta en kuorinut.
Eksootillisempi omenasose
7 dl omenoita lohkottuina kuorineen
3-5 dl vettä
sokeria maun mukaan, minulla ainakin pari desiä, tykkään makeasta
kaksi kanelitankoa
chilipalko
Ropsaus lime-mehua
Kiehauta vesi. Lisää sinne kanelitangot ja chili, kaada omenat sekaan. Lisää sokeri ja rapsauttele limemehua niskaan. Anna kiehua kannen alla, sekoita välillä, että pehmenevät tasaisesti. Anna jäähtyä hetki. Kaivele chili ja kanelitangot pois mössöstä. Ajele erissä tehosekoilijassa soseeksi. Anna jäähtyä, tunge sopiviin pakastusrasioihin ja pakasta.
Juu, maistoin paahtoleivällä juuston kanssa. Ihanaa! Ja ihan omasta päästä taas kerran.
***
Offtopic, yksi ystäväni ihmetteli, miten sosiaalista elämää vietän nykyään. Hän lukee blogia nimittäin. Noh, vietän ja vietän. Kun viikolla näkee vain työkavereita ja on kotona illat pitkät itsekseen, niin pakkohan se on jotain sosiaalista elämää kehittää viikonlopuiksi, ettei unohda puhetaitoakin. Minä tykkään ystävistäni, näkisin heitä mieluusti useamminkin. Mutta kun perheetön ja pariton on, niin viikonlopun vinkeet ovat melkein pakko, ettei aivan erakoidu. Onneksi niitä vinkeitä on riittänyt, onneksi on ystäviä, tuntisin muuten oloni todella yksinäiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti