Moraalihirviö

On kumma, kun viikonloppuna piti kivaa ja suttasi kavereiden kanssa astiansa, niin nyt sitten moralisti minussa nostaa päätään ja haukkuu lyttyyn. En siis kavereita, vaan itseni. Etenkin haukun itseäni siitä, etten ole nopeammin saanut jälkiä siivottua. Sunnuntainahan ei tapahtunut mitään, mie vaan makasin. Eilen sitten töiden jälkeen raahasin roskikset ulos (bioroskiksen kalannahkat tuoksuivat ovelle saakka, pakko oli!). Sitten rupesin tiskaamaan.

Onneksi pidän tiskaamisesta, se on äärettömän terapeuttista ja meditatiivista toimintaa. Ja onneksi astiat nyt eivät mitään yltiökakkaisia ole, vain viinin, oluen tai siiderin jäljiltä. Tarjoiluastiat nyt tietenkin pitää pestä huolella, mutta onneksi minulla kuitenkin oli käytössä kertakäyttölautaset, vaikken niistä muuten pidäkään. Mutta tällekin päivälle tiskiä jäi, kuohuviinilasit ovat pesemättä, samoin osa tarjoiluastioista.

Oikeastaan olisi kiva päästä käymään Ikeassa ja ostaa jotain edullista lautassarjaa joku kaksitoista kappaletta. Sen suurempia kinkereitä en taida pystyä kotonani järjestämään, lauantaina lauman kokonaiskoko oli 11 ihmistä ja lämpöä riitti, vaikka parvekkeen ovi oli auki kaiken aikaa.

Moralisti minussa tiesi, ettei homma ollut valmis, kun unille rupesin eilen. Ettepä arvaakaan, mihin aikaan olen herännyt tänä aamuna – viideltä. Alkoi pyöriä ne hoitamattomat hommelit päässä eikä uni enää suostunut jatkumaan. Mie en ala! Miksi miksi miksi minun pitää kantaa kaikki maailman synnit niskoillani, olla niin perkeleen velvollisuudentuntoinen ja säntillinen? Minä haluan heittäytyä hulttioksi! Edes joskus synttäreiden jälkeen. (Tähän sopisi lauluksi Lapinlahden Lintujen Edes kerran.)