Pinkeätä aamua

Perjantaina saapui ystävä kylään kuuden maissa, kävin hakemassa hänet bussipysäkiltä, kun sinne saakka oli saanut itsensä ohjeideni avulla keinoteltua. Emme enää uskaltaneet ottaa eksymisriskiä niin lähellä.

Ruuaksi tarjosin täysjyvänuudeleiden lisäksi sieni-kiinankaalisatayta sekä kanakookos-currya. Jälkiruuaksi tein vihdoinkin itse ensimmäisen kerran pullavanukasta. Siitä tuli melkein yhtä hyvää kuin meillä töissä, viikunahillo vain ei ollut välttämättä paras mahdollinen makeuttaja. Mansikkahillo olisi saattanut olla värillisestikin jo näyttävämpi.

Pullavanukas

n. 300 g kuivahtanutta pullaa
hilloa
3 kananmunaa
0,5 l maitoa
kanelia
murustettua piparkakkua paistoksen päälle

Öljyä uunivuoka. Leikkaa pulla viipaleiksi ja lado vuokaan hillon kanssa vuorotusten siten, että päällimmäiseksi jää pullakerros. Tee munamaito, mausta se kanelilla. Kaada pullien päälle vuokaan. Laita vuoka 175 - 200 asteiseen uuniin, pidä n 30 - 40 minuuttia uunin tehoista riippuen. Anna jäähtyä hetki, ennen kuin tarjoat vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa. Meillä oli kastiketta.

Ilta sujui suuren maailmanparannuksen merkeissä. Kyllähän te tiedätte, kun kälätetään kirjoista, ystävistä, matkustelusta, maailmasta... Itse asiassa tapastyyppisen yöpalan tarjosin vasta kolmen jälkeen. Eipä siinä vaiheessa ollut enää muuta tehtävissä kuin vääntää vieraalle peti, eihän ketään siihen aikaan taipaleelle laiteta. Itse itseni tuntien tukin korvani tulpilla nukkumaan käydessä, herään edelleen pienimpäänkin ripsaukseen ilman niitä.

Unet olivat hyvät, mutta jotain pilaantunutta ruuassa edellisenä päivänä oli ollut, koska ystäväiseni joutui akuutille norjankielen kurssille, jota kesti surkeasti, mutta urheasti aina viiteen saakka iltapäivällä. Vierailusta tuli vähän pidempi kuin kumpikaan meistä aavisti etukäteen, mutta olen ollut aistivinani, että sohvani vetovoima on aika vahva. Itse naureskelin, että olen aina tiennyt meidän tulevan toimeen, mutta että suhteemme etenemisvauhti oli suorastaan hämmästyttävää. Pitänee tästä lähtien varoittaa ruokakylään tulevia, että ottavat hampiharjan ja lääkkeet mukaan, yöpaidan ja pyyhkeen saa paikan päältä.

Nyt vietän pinkeätä aamua, kun saatoin vieraani bussipysäkille, koukkasin kaupan kautta ja hain säkillisen sipsejä mukaani. Sitten tuijottelin epäjumalalaatikkoa, mm. David Ogilvystä (yksi mainonnan isistä) kertovan dokumentin, ja natustin sipsejä. Valitettavasti aamu paljastaa kasvojen pikkujuonteiden kadonneen nestekeräytymisen johdosta. Illan kruunasi Aamiainen Tiffannylla, lopussa kun kissa oli hukassa, kun tuhma Holly työnsi sen ulos taksista, minulta taas pääsi itku. Mie en vaan kestä kissojen katoamista...