Aika usein pidän itseäni turhan työn tekijänä. Kun luin jostain talousnettilehdestä artikkelin ammateista, joita etenkin pidetään turhina, olin ihmeissäni, kun ammattiryhmääni ei mainittu. Nämä ns. tukityöt kun ovat usein sellaisia, että ne kyllä jokainen täyspäinen osaisi itsekin hoitaa, mutta vievät usein aikaa siltä varsinaiselta työltä. Ei siis varsinaisesti turhaa, mutta ei tarpeellisimmasta päästä, imagonrakennustoimia kun en pidä mitenkään elintärkeänä.
Sen lisäksi yt-neuvottelujen aikaan olen saanut firman juhlissa etenkin kuulla, miten turha tyyppi olen, ja miksi minua ei ole mäkeen laitettu, kun taas hyviä kavereita olisi pitänyt pitää talossa. OIKEAN työn tekijöitä. Joo. Ensin itketti, sitten vitutti, sitten lakkasin välittämästä, ei nimittäin edelleenkään ole minun asiani päättää kuka lähtee ja kuka jää.
Koristeeksi minusta ei ole, sillä perusteella en ole paikkaani saanut. Mutta tehokkuus on hyvinkin saattanut auttaa minua pitämään paikkani, samoin tietty ystävällisyys, vaikka täällä usein mieltäni purankin. Juuri nyt tosin olen sitä mieltä, että yksi niin sanottu kollegani suuremmalla palkalla ja vähän toisenlaisella tehtävänkuvalla on aika turha tapaus, olen nimittäin tällä viikolla saanut myös hänen sisäiset asiakkaat kimppuuni, kun he eivät enää uskalla lähestyä työn varsinaista tekijää. Ja kiire olisi omissakin hommeleissa, perkele.
Jatkan turhistelua, koska sitä tuntuu riittävän. Yön aikana oli tullut taas lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti