Jos minulla olisi sopiva kiinteistö tai varaa sopivaan kiinteistöön, perustaisin B&B yrityksen. Mikä olisi sen mukavampaa kuin tehdä töitä kotona, etenkin kun koko maailma saapuisi luoksesi? Saisin seurustella ihmisten kanssa, mutta he eivät jäisi luokseni asumaan. Saisin tehdä ruokaa ja hoitaa kotia. Sitten jos tuolla vielä ansaitsisi elantonsa, niin mikäpä sen mukavampaa. (Älkääkäs nyt pilatko haavettani kertomalla miten kovaa ja raskasta työtä se olisi. Kyllä minä sen tiedän, mutta tämä onkin vain haave. Ei haaveiden aina edes tahdo toteutuvan, sitä paitsi mistä sen tietää, vaikka se joskus toteutuisikin. Ja sitten kaikki kävisi muutenkin hyvin, vähän niin kuin jossain sadussa.)
Järkytyin yhden naamakirjakeskustelun tuoksinassa, kun hokasin, miten erilaiset ovat elintasomme. Minä pidin 40 euron arvoista radiota kalliina, yksi toveri taas olisi voinut vallan mainiosti maksaa eur 200 radiosta. Tosin se hänen mielestään oli parempi kuin 40 eeron radio. Varmasti, mutta minulla ei sellaiseen todellakaan ole varaa. Hyvät hyssykät! 200 euroa riittää kuukauden ruokalaskuun, ainakin melkein. Olen siis köyhä. Tai jos en nyt ihan köyhä, niin ainakin suhteellisen huonosti toimeentuleva (mutta se nyt taas johtuukin siitä avioliitosta ja velasta ja vaikka mistä ja loppuu keväällä!).
Kirjastossa pitää muistaa käydä. Jos ei tarvitsisi siivota, olohuoneessa odottaisi jo joulupatja vieraan jäljiltä. Ehkä kuitenkin vielä kertaalleen imuroin, ennen kuin järjestän oloni lokoisaksi. Minä kuulkaas oikeastaan nautin ajatuksesta, että saan viettää muutaman päivän vaikka pyjamassa. Mistä tuli mieleen, että uusi pyjama olisi aika kova sana, vanhat ovat niin kauhtuneita ja reikäisiä. Ja se joulukuusikin taitaa jäädä hankkimatta, en minä enää minnekään Etovaan kerkeä ennen lomaa. Ollaan sitten ilman, jos vaikka ensi vuonna olisi parempi tuuri jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti