Kovin mukava viikonloppu lähestyy loppuaan. Tänään kävin ostelemassa yulea varten erinäisiä säilyviä ruokatarvikkeita, ettei tarvitse kaikkea sitten kerralla tungoksessa haalia, rahkaa, kermaviiliä, smetanaa, hapankaalia. Sitä paitsi viime joulun aikaan olivat jotkut oleelliset herkkuni jo loppuneet, niin kuin siianmäti ja piparjuuripunajuurisalaatti. Lohenmäti on liian suurimunaista ja muikku ei taas ole aivan makuuni, mutta sitä otin viimeksi, kun en oikeata evästä saanut.
Viikonloppuna minulle selvisi, että käytän anteeksiantamattoman löysää suomenkieltä puhuessani. Toistan itseäni, adjektiivit ovat surkeita, eivätkä kuvaa itse asiassa laisinkaan sisältöä. Pahkeinen, pitää ryhtyä skarppaamaan. Pääsin myös kuuntelemaan mielenkiintoista verbaalista pingisottelua, kun ystäväni ryhtyivät käsittelemään uskontoa ja politiikkaa. Aluksi vähän pelotti, että eiväthän he vain suutu toisilleen, mutta onneksi ymmärsivät, että kyseessä ovat asiat, eivätkä suinkaan ihmiset. Sitä oli kyllä vinkeätä seurata ja loppujen lopuksi taisin itsekin ryhtyä taistoon. Mutta olipa virkistävää ja hauskaa!
Mietin radion ostamista. Se olisi itselleni hyvä joululahja. Mutta toisaalta kun varmasti jos odottelisin aikani, joltakulta löytyisi ylimääräinen matkaradio, eikä tarvitsisi uutta hankkia. Minua harmittaa, jos en itse noudata ihannoimiani kierrätystoimia. Maailma hukkuu paskaan ja me vain luemme lehtiä... Tosin naamakirjassa taas minulle todettiin, että lumeen täällä hukutaan sitä ennen. Voipi olla tottakin, aika reilustihan tuota on pörissyt. Enkä minä edes lue lehtiä, korkeintaan Metron ja nettiläpysköitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti