Lehdenluku tuo vanhoja mieleen

Ihanaista aamua! Tänään ei enää ihan niin hurjaa ole meno kuin eilen, mutta voin luvata, ettei aivan ilman hikikarpaloita tänäänkään kummitus-raasu pääse (hehe, karpalo on marja, ja sitten kuitenkin ovat hikikarpalot, yyh, ikuna en enää karpaloita vedä...). Iltapäivällä onneksi on taas yksi hupaisa yritystapahtuma, ja sitten saankin illaksi vieraita. Jipii!

Mutta sitähän mie meinasin, kun luin Metrosta Kimin vaimo Jennin alastonkuvista ja oikeudenkäynnistä. Mietin, että mitä hittiä, minustakin on miljuuna alastonkuvaa liikkeellä jossain, olin nimittäin nuorna opiskeljatyttönä alastonmallina joukolle piirtäjiä. Todennäköisesti minut on ikuistettu useaan lehtiöön, harmi vain, ettei itselläni ole yhtään niistä. Koska jos mietitään, että Jennikin on ihan sievä ja nuori neito, niin tuskin hänestä otetut nakukuvatkaan kovin rumia voivat olla. Tai mistä sen tietää. Minusta olisi kiva katsella itseäni nuorena ja nättinä nakuna. Silloinen työnantajani tosin sanoi, että vaikka rytmitajuni ja asennonpitokykyni olivat erinomaisia, hän olisi toivonut minun olevan vanhempi ja rupsahtaneempi, olisi kuulema ollut enemmän piirtämistä.

Siinä muuten olisi sellainen homma, jota voisin ainakin kerran kokeilla uudelleen. Jos sitten saisin itsestänikin vielä nakukuvan. Siinä tosin sitten niitä laaksoja ja notkelmia riittäisi, kukkulat saattaisivat olla vähemmistössä. Taitaa olla viisaampaa jättää se haikailu väliin, minäkään en aina ihan ymmärrä, mitä toivon.