En tarkalleen tiedä, miten paljon porukkaa mahtuu yhteen risteilyalukseen. Veikkaisin paria tuhatta, eikä meidän laivamme ollut täynnä, maksimissaan siellä oli tuhatkunta ihmistä, eli sellainen pieni kylällinen. Kylässähän on tapana asustaa kaikenlaisia ihmisiä, se tuli taas havaittua parin vuorokauden aikana, kaikki arkkityypit löytyivät. Onneksi sekä matkaseurani että minä rakastamme ihmisten tarkkailua ja huomioiden tekemistä, meillä riitti omaa kivaa, vaikkemme itse tainneet kovin aktiivisia kyläläisiä ollakaan.
Tuli hyvin syötyä, juotua ja nukuttua. Naurettuakin varmaan pari vuotta lisää elinaikaa. Shoppailut jäivät vähiin, kuten arvelinkin, mutta sepä ei tämän retken tarkoitus ollutkaan. Rentoutuminen ja hauskanpito sen sijaan olivat.
Ainoa matkan huono puoli oli hyttimme. Minä sitä taidan joutua jatkossa hankkimaan itselleni allergiahytin, jos laivalle yritän. Sain alkavan astmakohtauksen yhtenä yönä, onneksi oli edes muutama allergialääke kesältä mukana, ei tarvinnut keskellä yötä lähteä etsimään ensiapupistettä. Kokolattiamatto on saatanasta. Samoin huono siivous.
Nyt ryhdyn valmistautumaan jokavuotiseen kidutukseen, kehityskeskusteluun. Minkään ei muutu, mutta silti kaikki muuttuu koko ajan. Olen kyllästynyt keksimään uusia taitoja, joita opetella, koska joko pomoni vastustaa niitä tai sitten säästötoimet vievät budjetin. Parempi jatkaa vanhalla tutulla linjalla eläkeikään tai irtisanomiseen saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti