Extreme Makeover jatkuu

Vuoden alussa henkilökuntaetuihin oli ilmestynyt Specsaversin tarjous -20 % silmälasien hinnasta. Eilen kävin törsäämässä, tilasin uudet lasit. Specsaversilla olisi ollut omakin tarjous, kahdet lasit yksien hinnalla, mutta minulla on jo kahdet aurinkolasit vahvuuksilla, eiköhän tuo alkuun riittäne, niinpä pidin kiinni firmatarjouksesta. Kehykset eivät sinänsä kalliit olleet, vain 119 euroa, mutta kun tahdoin taas ohennetut linssit, niin yllättäen alkoi hinta nousta.

Parin viikon päästä extreme makeoverini saa siis jatkoa, ihmeen pitkät ovat edelleen suomalaisten optikoiden toimitusajat. Otin kevyemmät ja vaaleammat kehykset, värinä sellainen tosi omituinen ruskean ja pronssin sekoitus, joka jostain syystä kuitenkin sopi kasvojeni väriin todella hyvin.

Olen monta kertaa pohtinut, että jos rahaa olisi, kävisinkö leikkauttamassa silmäni. Enpä tiedä, olen kuitenkin pitänyt silmälaseja 9-vuotiaasta saakka, melkein 40 vuotta, olen tottunut itseeni silmälasipäisenä. Ja nyt kun elelen alkavan glaukoomani kanssa, voi olla, että leikkaus on luvassa joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. (Kun vaan joskus jotain kuulisin siltä silmälääkäriltä, että missä mie oikein sen asian kanssa seilaan...) Siinä leikkauksessa tuskin näköä korjataan, mutta siinä on aivan riittävästi jännitettävää leikkauspelkurille.

Mietin, että mitäs sitten, on vain se hankalin makeover-osio suorittamatta. Painonlasku nimittäin. Jestas, kai siihen on ryhdyttävä henkisesti valmistautumaan. Minusta nimittäin olisi kiva olla vähän kevyempi, vaatteet istuvat paremmin ja henkikin kulkee helpommin, pitää varmaan sitten ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä hommiin. Aloittaminen on vaan aina niin hankalaa, henkinen kynnys on yllättävän korkea.