Minä en koskaan ole erityisen innostunut ollut viettämään isän-, äidin-, lasten- tai naistenpäiviä. Ovat vähän sellaisia tekemällä tehtyjä ja päälle liimattuja jeesustelujuhlia. Minusta ei tahdo tulla hyvää jeesustelijaa millään ilveellä. Etenkin jo lapsesta saakka olen inhonnut isänpäivää ja äitienpäivää, kun en ymmärrä, mistä minun pitäisi olla kiitollinen. Siitäkö, että tekivät minut kidutettavaksi tähän maailmaan? Siltä se lapsuus nimittäin tuntui, nythän tilanne on aivan toinen, minua ei kiduta kukaan, mutta silti ahdistaa aina, kun onnitteluja joutuu laittamaan ihmisille, jotka eivät ole tainneet aikanaan ymmärtää vanhemmuuden syvintä olemusta. (Laitan silti, koska he ovat vanhoja ihmisiä, enkä tahdo heitäkään loukata.)
Mutta naisten päivästähän minun piti puhumani. Ovatko loput vuoden päivät sitten miesten päiviä? Minä kun olen aina kuvitellut eläväni tasa-arvoisessa maailmassa siitäkin huolimatta, että naisten ja miesten euro ovat eriarvoisia. Ehkä me täällä Pohjoismaissa voimme elää tasa-arvoisina, mutta tilanne ei todellakaan ole missään muualla, nainen on lähes aina alempaa kastia. Joissain maissa tyttöjä ei kouluteta, pidetään vankeina, naitetaan vasten tahtoaan, tytöt eivät saa periä, omistaa, ajaa autolla, käydä lääkärissä... Puhumattakaan silpomisesta, raiskaamisesta, pahoinpitelystä ja tappamisesta.
Jos vielä jatkan tätä ajatusleikkiä, nousen barrikadeille ja lähden jonnekin sotimaan , mikään ei niin kamalaa ole kuin nainen torrakon kanssa, jota ei osaa eikä tahdo käyttää, sillähän tapetaan ihmisiä! Kai sitä sitten edes yhtenä päivänä vuodessa voi herätellä omatuntoaan ja miettiä mitä itse voi tehdä naisen aseman parantamiseksi. Parasta on tietysti kun aloittaa itsestään. Ja minun asemani paranee niin, että kohina kuuluu. Avioliittovelan määrä on nimittäin 524 euroa. Arvatkaas, kuka siirtyy parin kuukauden päästä keskiluokkaan, alempaan tosin, mutta kuitenkin. Hah!
Jotta ei kiitos suklaille ja kukkasille, molempia saan itsekin itselleni, antakaa lahjarahat vaikka kehitysyhteistyöhän. Tai niin kuin ystävä totesi, hän tahtoo kukkasia siksi, että on ihana, ei siksi, että on nainen. Minä kyllä pidän huolen itsestäni tästä hamaan tappiin, mutta - toisaalta - kukkia saa tuoda koska vaan, kukat ovat kauniita ja piristäviä (next mood swing 3 minutes...).
Olin kerran Turkissa ystävättären kanssa näin naistenpäivän aikaan. Kävelimme öisillä Antalyan kaduilla ja iloitsimme omasta charmistamme, kun paikalliset miehet jakoivat meille neilikoita, olimme aivan hykerryksissä omasta viehätysvoimamme määrästä.
VastaaPoistaSeuraavana päivänä matkaopas kertoi, että se on sikäläinen tapa juhlistaa naistenpäivää, joten se siitä charmista.
No mutta tietenkin teille jatkettiin kukkien jakelemista myös muina päivinä. Eikö totta? ;-DDD
VastaaPoistaMuistaakseni myös neuvostoliitossa jaeltiin neilikoita, varmaan sama meno jatkuu Venäjällä.
Eikös Naistenpäivän yksi ajatus ole muistaa myös niitä naisia, joilla eivät ole asiat niin hyvin kuin meillä täällä? Ei se minusta mitään jeesustelua ole, vaikka suhtaudunkin yleisiin kenen-lie -päiviin vähän penseästi.
VastaaPoistaTasa-arvoinen maailma ei ole, eikä se ole pelkästään siitä euron arvosta kiinni. Se lienee tämänkin päivän muistutus, kun saataisiinkin kaikille maailman naisille tasa-arvoiset olosuhteet.
Minä en erityisemmin vietä naisten päivää, mutta röyhistän hiukan rintaani siitä, että olen nainen ja että minulla on asiat hyvin.
Voisi tietysti muistuttaa miehiä tästä päivästä; että juhlistaisivat sitä asiaa, että maailmassa on naisia, muistaisivat että ilman meitä he eivät olisi mitään (koko pallon olisivat poksauttaneet jo aikapäiviä sitten).
Hyvää naistenpäivää ;D
Jos tän päivän nimi olisi tasa-arvon ja tasapuolisuuden päivä, olisin ehkä paremmin mukana. Silloin se koskisi kaikkia, joita kohdellaan epäreilusti tai väärin.
VastaaPoistaTasa-arvonpäivää vietetään pian, 19.3.
VastaaPoistaHyvä niin.
VastaaPoistaJuuri näin Mymskä, veit sanat suustani! Hyvää Naistenpäivää kaikille! T. Johanna
VastaaPoistaOn se ny, kun ei kaveritkaan enää ymmärrä mitä tarkoitan... ;-DDD
VastaaPoistaMinusta naisten päivä kuuluisi olla joka päivä, ei vain yhtenä päivänä. Minusta ihmisen tulee saada arvoistaan kohtelua joka päivä, ei vain korulauseissa ja kukkasin yhtenä päivänä vuodessa.
Olen ylpeä siitä, että olen nainen. Minusta on KIVA olla nainen. Miehetkin ovat yleensä aika kivoja. Mutta minusta meillä pitäisi asiat olal niin hyvin, että voisimme unohtaa mokomat höpöpäivät ja siirtää ne korulauseet käytäntöön. Tiedän, ettei näin ole, ei edes Suomessa, mutta mieluummin tekisimme jotain konkreettista emmekä vain höpöttäisi kaiken valtakunnan teemapäivien kanssa.