torstai 12. toukokuuta 2011

Väsynyt

Huonoja unia on taas ollut liikkeellä useamman yön ajan, viime yönä heräsin jo kolmen aikaan. Arvaatte kai, ettei hampaita naurata. Todennäköisesti työstressi on saanut aivoni jälleen kerran nyrjähtämään. Jospa nyrjähdys olisi väliaikainen ja ensi yönä uni jälleen saapuisi. Osasyynä voi olla allergia, joka alkaa saavuttamaan aivan uusia sfäärejä. Tänä aamuna olen jo lähes menettänyt ääneni sekä ryhtynyt kevyesti vinkumaan (keuhkot siis). Jänskää.

Tällä viikolla olen tavannut kasapäin uusia ihmisiä, selvittänyt erinäisiä käytännön ongelmia, opetellut uusia temppuja, pokannut nätisti, vähän ärjähdellyt. Uusi huollettavani ei oikein vielä ymmärrä omaa parastaan, vaan yrittää kapinoida. Minulla tulee olemaan vielä vaikeuksia hänen kanssaan, uskokaas pois.

Harmittaa, kun ilma viilenee viikonlopuksi. Huomenna tosin olen taas onnistunut hankkiutumaan ulkoiluretkelle, lupasin viedä syntymäpäiviä viettäneen ystäväni syömään. Onneksi haikalemani lahjakortti saapui ajoissa, sain varattua huippuravintolasta pöydän. Nomnom. Sitten ehkä vähän karaokea ja rokkibaareja siihen päälle. Lauantaille olin suunnitellut retkeä taimikauppaan, mutta jos ilma huononee ja luvassa on hallaa, ei se ole kovin viisasta. Ellen tahdo ostaa heti perään toisia taimia edellisten palelluttua.

Aamulla laitoin kirjallista palautetta HUS:lle. En nimittäin ole kuullut glaukoomastani mitään sitten helmikuisen tutkimuskäynnin. Siellähän en edes tavannut lääkäriä, vaan minulle räkätautinen ”hoonosoomi” hoitaja kertoi, että saan kirjallisen vastauksen hoitosuunnitelmineen kuukauden kuluttua. Nyt aikaa on kulunut pian kolme kuukautta, arvatkaas olenko saanut mitään viestiä. Ihminen saa sokeutua ilmeisesti aivan rauhassa nyky-Suomessa.

Offtopic, hyvinhän te pärjäätte täällä ilman jokapäiväisiä horinoitani. :-D Voin rauhassa vähentää päivitysrytmiäni. Jatketaan voikukkien ihailua, ne tekivät viime viikonloppuna näyttävän paluun talven jälkeen. Ihanaa kaunista keltaista joka paikassa!

3 kommenttia:

  1. Heh, ei kuule pärjätä ilman sua! Mun työpäivän aloitusrutiineihin kuuluu lukea sun blogi. Eilen jo huolestuin, että onko jotain tapahtunut.... Työskentelen samalla alalla, joten nuo työkuviosikin tuntuvat minusta ah, niin tutuilta. Olet vähän niinkuin vertaistukea ;-) Jatka vaan, pliis.

    VastaaPoista
  2. Nohnoh, eipäs nyt, ylpistyn vielä, kun noin sanot. ;-D Ei täällä muuta tapahdu kuin töitä, eikä niistä jaksa koko ajan kirjoittaa. Luvassa saattaa jonkin aikaa olla harventunutta kirjoittelua, ellen saa jotain käsittämätöntä inspiraation puuskausta.

    En kuitenkaan kokonaan ole lopettamassa (ainakaan vielä).

    VastaaPoista
  3. Minulle taas blogisi kuuluu työpäivän jälkeiseen ohjelmaan. Orpo olo ilman kirjoitteluasi.
    T: Satuilija

    VastaaPoista