It´s L*croix, sweetie darling!

Me ihmiset olemme erilaisia, tuli taas eilen todistettua, kun muistutin kollegaa lähestyvästä haastattelusta. Hän sanoikin jo miettineensä asiaa, että vetäisisikö päällensä jonkun tunnetun ekslusiivisen suunnittelijan tekeleen. Minä siinä vähän hihittelin, kun kuvittelin hänen vitsailevan. Toinen totisena toteaa, että älä naura, hän mietti sitä ihan oikeasti. Sitten minä olin taas nolo.

Minä ja kollegani elämme erilaista elämää, meitä yhdistää vain työpaikka. Yleensä se ei häiritse, en ottaisi heidän vastuutaan, työaikojaan enkä ongelmiaan millään rahalla. Tahdon päästä elämässäni helpolla, tahdon viettää lomani ajallaan, iltani kotona ja viikonloput lepoillen. Periaatteeni tulee kostautumaan sitten eläkeikäisenä, jos sinne saakka elelen, eläkekertymällä eivät tule siviilit juuri juhlimaan. Mutta juhlinpas nyt, nautin elämästäni pienemmällä palkalla ja ruotsalaisputiikkien vaatteissa.

Kävin muuten vinguttamassa visakorttiani; 70 eurolla sain viisi kesäpaitaa (punainen, valkoinen, musta, oranssi ja turkoosi), jotka käyvät töihin. Yksikään niistä ei ole Lacroix. Mikäli tahdotte piristää päiväänne Absolutely Fabulous sitaateilla, olkaapas hyvä!