Aina kun nukun yöni hyvin, huomaan äärimmäisen optimismin valtaavan mieleni. Sitten pari huonoa yötä ja maailma kaatuu niskaan. Etteikö muka unen määrällä ja laadulla ole vaikutusta ihmiseen? Juu, on. Mutta kaikki kai sen tietävät, eivät vaan välttämättä hokase yhteyttä, jos nukkuvat aina kuni murmelit. Viime yönä ja edellisenä olen ollut murmeli. Murmelina on tosi kiva olla!
Hiuksillani on röllipeikko-päivä. Menin eilen tukka märkänä nukkumaan. Karvoitus leijailee n 15 cm korkeammalla epämääräisenä pölyhattarapilvenä pitkin pään ympäristöä. Kutittaa! Suihkuttelin hiuksiin jätettävää hoitoainetta, kun en joka kerta jaksa läträtä sen viiden minuutin hiusten hautomishoitoaineen kanssa, oli unille kiire.
Olen ryhtynyt lukemaan uusiksi Walter Mosleyn Valkoista perhosta. Jotta jotain yhteistä Bill Clintonilla ja minulla, tykkäämme samasta kirjailijasta, tiedon hra Clintonista sain kirjan takaliepeestä. Hyllyssä odottelee edelleen lukemattomana Bad Boy Brawly Brown. Ajan itseni ensin tunnelmaan lukemalla muutaman alkupään teoksen suomeksi. Neil Gaimanin satu loppui jo kotimatkalla, harmittaa, kun hyvä kirja on lyhyt.
Onneksi hokasin, etteivät kaupat mitään auki ole lauantaina. Amatöörien ryyppyjuhlaa on taas tarjolla. On siis osa ostoksista tehtävä tänään ja tuoretuotteet käytävä perjantaina, pari iltaa menee taas muissa touhuissa kuin kotihommissa. Jotain työkinkereitä pukkaa ennen kuin pääsen taas omien kinkereiden pariin (vaikken tosin edelleenkään ole saanut ratkaistua aikataulutusta enkä tekemisiäni, mutta jos vaan ottaisi rennosti ja antaisi ajan virran viedä). Ei se kotonaolokaan yhtään huonompi juttu olisi, siivotakin. Sopisi hyvin työnpäivän juhlaan.
Tai sitten pesen parveketta. Ikuisuusprojektia tarjolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti