Kyläluuta-asuntosäästäjä tilittää

Vaikka bussilakko tuli eilen puun takaa, päätimme kollegani kanssa kuitenkin lähteä juhlistamaan yhden hotellin syntymäpäiviä. Onneksi junat kulkivat edes kolme kertaa tunnissa, oli joku keino keplotella itsensä kaupunkiin. Kotiin pääsin kollegan puolison kyydissä. Kinkerit olivat ihan hauskat, porukkaa oli melkoisesti, pukeutumisohjeena annettu tumma puku oli kirvoittanut kovin monenlaisia tulkintoja asiasta.

Tänään on luvassa lisää epämääräisiä ohjelmanumeroita samaisen kollegan kanssa. Työhön liittyvää seisoskelua viinilasillisen kanssa. Ja ehkä ruokaa. Eilinen ruoka oli pettymys, tylsää ja mielikuvituksetonta. En kyllä kovin kummoisia odottele nytkään ensimmäisessä tapahtumassa, muistissa on ankea kanarisoton tekele, jota heidän edellisessä tilaisuudessaan oli tarjolla.

Tunnustan. Olen herkkuperse. Sen lisäksi työni on opettanut minut turhan hyvälle. Kolmanneksi teen itsekin suhteellisen maistuvaa pöperöä. Neljänneksi ei ole olemassa ilmaista ateriaa, joten turha on vänistä. Minähän säästän itseäni ja kykyjäni kotiruuan kanssa, kun ravaan kaupungilla, mutta sitten iskee aina arvosteleva pirulainen päälle.

Tällä viikolla olen myös säästänyt kotia. Luulen, että huomenna kun kotiin pääsen, en lähde sieltä kulumallakaan. Siivotakin pitäisi, olisiko se sitten lauantaiaamun ohjelma? Silloin kun herrat nauttivat aamusuolaisiaan Ullanlinnanmäellä tai ravintoloissa. Sitten siivouksen päälle oma brunssi kehiin? Sounds like a plan.

***
Meidän roskakatoksessa on sellainen vanhanaikainen rottinkinen kukkateline. Se taas tänä aamuna huusi minulle, mutta en kerennyt kokeilla, miten huterakuntoinen se on. Suunnitelmaan voisi lisätä tutkimusmatkan roskakatoksen kierrätysosastolle. Paitsi että kun sanon tämän ääneen, joku vie sen jo tänään, toivottavasti edes hyvään ja rakastavaan kotiin.