Lukekaa se Ozzyn elämänkerta, oli aika ihana. Harmi, kun se loppui, vaikka vähän säästelin sitä. Nyt lueskelen Neil Gaimanin Tähtisumua, aikuisten satua, jonka myös olen lukenut aikaisemmin, mutta ihan on mennyt hukkaan sekin lukeminen, en muista kuin häivähdyksiä kirjasta. Voin todellakin pikapuoliin lakata lukemasta uusia kirjoja laisinkaan ja ryhtyä kertamaan vanhaa. Harmi vain, että hyvien kirjojeni lista on edelleen panttivankina yhden päiväkirjan takasivulla ex-puolison kellarissa.
Mutta en tahdo pilata päivääni ajattelemalla sitä mulkkua. Mieluummin parempi unohtaa, että olen päiväkirjoja pitänytkään. Samoin kuin polkupyörä ja Arabian kahviastiasto, josta voisi jotain rahaakin saada. Todennäköisesti se kusipää on jo myynyt kaiken rahaksi muutettavan.
No, nyt mie sen tein kuitenkin. Kiihdytin itseni raivon partaalle. Parempi palata sieltä takaisin. Luvassa on kuitenkin mukava ilta. Eilinen oli vähän omituinen, kamala kasa akkoja tungoksessa. Huonoa ruokaa, liian vähän kostuketta, taisin kuitenkin lupautua mukaan alumnitoimintaankin. Mahotonta tämä vapaaehtoistelu, se leviää...
Kotiin kiersin muutaman baarin kautta, tunsin oloni yksinäiseksi. Joskus kaipaan ihmisseuraa retkilleni. Enkä nyt sitä sano, etten osaisi jutella tuntemattomille, mutta tuttujen kanssa sellaisten tiettyjen huomioiden jakaminen tai omista asioista vähän laajemmin puhuminen olisi paikallaan. Kaipaan ystävää. (Ei kuitenkaan tarvitse olla poikaystävä, sen verran olen jo oppinut.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti