En omasta mielestani maksanut mitenkään erityisen paljon veroja viime vuonna, elämiseen jäi yhtä vähän kuin edellisinäkin vuosina. Siksipä hämmennys oli suuri kun avasin verohallinnon vuositerveiset; tulen saamaan rahaa takaisin niin paljon, etten ikinä ole saanut. Sen lisäksi laskelmassa ei ollut vielä(kään) huomioitu matkakuluja, summa tulee kasvamaan.
Minua melkein jänskättää. Pätkähti nimittäin päähän, että minulla olisi kerrankin elämässäni olla jossain muualla joulun aikaan kuin Suomessa. Mennä vaikka jonnekin lämpimään. Toisaalta minulla olisi myös mahdollisuus säästää rahat ja hankkia polkupyörä tai nojatuoli. Onneksi joulukuuhun on vielä jonkin verran aikaa, voin kätkeä asian sydämeeni ja pohdiskella sitä joulukuulle saakka (aika raamatullisesti sanottu).
Sen sijaan pankkini kyllä olisi rahaa tarjoamassa. Postin mukana saapui vokottelukirje, jossa tarjottiin lisää kulutusluottoa, kun vanha on loppumassa. En jumalauta minä ota lainaa kuin pakon edessä enää ikinä! Tekisi mieli laittaa tulta ja tulikiveä kirjallisesti pankilleni, kieltää ainakin lähettelemästä moisia tarjouksia, tai muuten siirryn sellaisen pankin asiakkaaksi, joka ei houkuttele minua pahantekoon itselleni. Avioliiton aiheuttama velallisuus loppuu kahden viikon päästä. Sen jälkeen olen vapaa! (Ja maksan vain asuntolainaa.) Jokohan tuota sen jälkeen alitajunta antaisi luvan ryhtyä katselemaan seuraa?
Ystäväni lähetti minulle vapautettavaksi Åsa Linderborgin romaaniin Minua ei omista kukaan. Ajattelin lukaista sen ennen vapauttamistaan, paitsi että kun tänä aamuna pistelin menemään ensimmäiset 50 sivua, niin tuli mieleen, että onko tämä dejavu vai olenko lukenut kirjan aikaisemmin. Ehkä olen jossain aloittanut sitä, koska minun lapsuuteni ei niin mukava ollut. Paljon hienompaa, jos olisi ollut kiltti juoppo isänä kuin että on väkivaltainen mielipuoli. Tai oli. Miten se nyt sanotaan, kun hän edelleen on elossa, mutta ei väkivaltainen – ainakaan minua kohtaan. Hulluhan se on edelleen, mutta ei juo.
Ai että, palautusten saaminen on aina yhtä mukavaa! Itse saan nyt vaan jouluruokien/bensojen verran. Joulu on tänä vuonna niin hankalasti etten tiedä pystymmekö lähtemään pohjoiseen.
VastaaPoistaJoo, älä muuta viserrä. Minullekin on aikaisemmin tullut vain sellaisia jouluruokarahan suuruisia summia, mutta nyt pelkään, että joku on laskenut jossain väärin, koska sitä tulee niin paljon! Melkein lomarahallinen!
VastaaPoistaMäkin odotan kieli pitkällä (yäk) palautuksia, luulen että tulee jonkun verran, varsinkin loppuvuodesta maksoin vallan hirveästi veroja. Toisaalta suuren osan vuodesta huitelin veroprosentilla 13 - kääk nyt alkokin pelottaa, tuleekohan sieltä sittenkään mitään... Kiva sulle että tulee takaisin! :) Ja superkiva nähdä sitten parin viikon päästä! Sillon onkin melkein kummikissasi synttärit, kuun puolivälin hujakoilla (ei tiietä tarkkaa päivää) on hänen syntymänsä juhla (raamatullinen minäkin:D).
VastaaPoistaMinäkin olen joskus pohtinut liittyväni kirjojen vapautusliikkeeseen, mutta se on jäänyt, kun en viitsi noita rekisteröitymisiä. Mun matkalukemiskirjat vapautuu yleensä asemille tai lentokentille. Jätän ne vaan johonkin lojumaan ja toivon, että joku löytää.
VastaaPoistaOnnittelut tulevasta palautuksesta!
VastaaPoistaJotenkin suosisin tuota lämpimään menoa. Katkaisisi talvea mukavasti ja olisi joululahja ihan vain itsellesi. :)
Ambra, vai on meillä kissan synttärit tiedossa. Hihi.
VastaaPoistaKiona, eiköhän se ajatus ole tärkein, kirjojen vapauttaminen, ei suinkaan rekisteröinti. Itse taas olen sellainen vanhanaikainen kirjahamsteri, että minun on vaikea laskea hyvää kirjaa irti.
Kiitos Stansta, itse taas mietin, että nojatuoli olisi pysyvämpi, etenkin kun tietää, miten paljon vietän aikaa kotosalla, mutta katsotaan nyt. On sinne vielä aikaa, joku kesäkin tässä välissä... ;-D
Jeeijee, mäkin sain äsken mieluista postia verovirastosta, joulukuussa on pätäkkätä! :D
VastaaPoistaHienoa, Ambrasein!
VastaaPoista