Potkua elämään

Eilen kotiin saavuttuani ihmettelin postin saapunut lähetys-lappusta, etenkin kun lähettäjänä oli Jyväskylän yliopisto. Minulla ei ole siellä tuttuja enkä ole muistaakseni tilannutkaan mitään. Olin jo nakata koko ilmoituksen roskiin, kun päätin pyykinpesun jälkeen, että samapa minun on lähteä kävelylle, kun ilmakin on sopiva. Se kun sopi vasta alkaneeseen hyvinvointiprojektiinikin.

Hyvä oli, että menin. Sain nimittäin arpajaisvoittona eur 20 lahjakortin. Olin kesän hiljaisina hetkinä osallistunut johonkin musiikin kuuntelu ja kulutus -tutkimukseen. Oho. Onneksi on lotto jo vetämässä kestona, mene tiedä, vaikka tästä hyvinkin alkaisi joku käsittämätön onnenpotkujakso ja minusta tulisi äärettömän rikas. Raha ei tuo onnea eikä onnellisuutta, mutta on se vaan pirun paljon mukavampaa olla onnetonkin, jos laskut on maksettu. MOT.

Koska olen tällä hetkellä erittäin pers´aukinen, lahjakortti tulee sijoitetuksi elintarvikkeisiin. Kummallista, miten olin jo kerennyt unohtaa avioliiton aikaisen ja vähän sen jälkeisenkin käteisen puutostaudin. Nyt kun säästöni menivät uuteen tietokoneeseen ja käyttövarat silkkaan lomailuun, olen päässyt pitkästä aikaa kokeilemaan, miltä tuntuu, kun ei ole yhtään rahaa tilillä. Mutta huomennapa taas helpottaa, on ”tili tuli, tili meni” päivä. Kyllä sinne tilille jotain jääkin. (Ajatelkaas, avioliittovelastani ei ole jäljellä enää kuin eur 2300! Saan sen todennäköisesti vuodessa maksettua pois. Jippii!! Johan tähän on tosin kolme vuotta tuhraantunutkin... Ei niin jippii, vaan perkele! Olisi sillekin rahalle ollut oikeata käyttöä.)

Meidän it-tukemme korjasi työkoneeni. Hän vaihtoi siihen näppiksen ja totesi, että huolimatta jännittävästä ampiastilanteesta olin automaattisesti toiminut oikein kumotessani tietokoneen suoraan sängylleni. Suurin osa nesteestä meni lakanoille eikä koneen sisälle. Juu, lakanatkin menivät sinä iltana vaihtoon.