Unohdin sanoa

Hei kaikki!

Tahtoisin kiittää teitä matkasta, jota olette sivusta seuranneet ja joskus jopa uskaltautuneet kommentoimaan. Olette laskeneet minut harvinaisen vähällä, vaikka varmaan syytä olisi usein ollut vähän tönäistä. On ollut kanssanne turvallinen olo.

Jos ikävä tulee, tiedätte, mistä minut löytää. En ole lakannut kirjoittamasta, päätin vain hankkia hivenen yksityisyyttä. Olemme kovin onnellisia tuon meillä asuvan kanssa. Suorastaan ällöonnellisia, siksi siinä ei paljon kirjoitettavaa olekaan. Ei skandaaliotsikoita.

Jos joskus törmäätte minuun virtuaalisesti tai livenä, kohdelkaa kiltisti. Minäkin pyrin siihen. Ensi vuonna olen kirjoittanut blogeja jo 12 vuotta, joten epätodennäköistä on, että koskaan voin pahasta tavastani kokonaan luopua. Olen vain luonteeltani nomadi, välillä lähden vaeltamaan.

Ja kyllä mie edelleen blogeja luen. En vaan juuri jouda kommentoimaan. Juu nou, kamala työ ja vilkas onnellinen kotielämä. Ei tarvitse lotota, sen verran hyvin asiat kääntyivät.

Voikaa hyvin. Kiitos seurasta!

Pari huomiota

Olen paikallistanut laivayhtiön kanta-astujakortin, passini ja viikonloppukassin. Huomenna jos kerkeäsin pestä pyykkiä, olisi se viikonlopun retkeilyn kannalta kovin suotavaa. Kassi on hivenen liian suuri, päädyn kuitenkin pakkaamaan sinne asioita, joita en tule tarvitsemaan. Olkoon sitten niin, jospa vaikka paluumatkolla pakkaisin täyteen koko kassillisen tuliaisia (joita en myöskään tarvitse). Kokemuksia ei voi raahata kotiin muussa kuin ajukopassa.

Minulla ei ole töihin mitään päällepantavaa. On niin kylmä, ettei tavallinen vaatetukseni tahdo riittää eikä toisaalta kannata muutaman hassun pakkaspäivän takia ryhtyä uusimaan garderobiaan. Olisi asia erikseen, jos minua palelisi muutenkin, mutta kun ei edelleenkään. Paleleekohan minua enää ikinä? Varmaan sitten haudan partaalla. Hyvä tietysti on, ettei enää myöskään hikoiluta, jotain hyötyä estrogeenistä!

Jotenkin minua ahdistaa, kun minut näköjään bongasi uusi lukija, joka aloittaa tutustumisen minuun surun kautta. Luulisi nyt ihmisen tajuavan, että suru on poikkeustila, niin kuin ihastuminenkin. Arjessa ihminen punnitaan. Mutta minkäs minä sille voin, julkinen blogi/päiväkirjahan tämä on. Mistä tuli mieleen, ensimmäinen blogini täyttäisi tässä kuussa 11 vuotta. Siitä on pitkä aika, en kaipaa silloista minua, siellä olisi surua ja vastoinkäymistä riittänyt. Huh!

Tähdenvaloa ja viikonlopun viettoa.

Takana on toistaiseksi kovin rauhallisesti kulunut viikonloppu. Perjantaina menin heti töiden jälkeen Naapuriin. Siellä opetin herralle, kuinka tehdään suolainen piirakka ennen kuin menimme saunaan. Sen jälkeen aika kului musiikin, ruuan ja juoman parissa. Erittäin viihdyttävää. Mutta meni taas pitkään, vai pitäisikö sanoa varhaiseen, kun kello oli lähempänä kuutta ennen kuin unille ymmärsimme lähteä? Mutta kun puhuttavaa riittää, niin kuin ihmissuhteen alussa yleensä käy. Jos tästä nyt ikinä ihmissuhdetta tulee, ystävyyttä kummempaa. Sekin tosin on arvostettava asia!

Lauantaina iltapäivällä tulin takaisin kotiin. Mieleni teki kovasti lähteä illalla Juttutupaan musiikkia kuuntelemaan, mutta järki ja väsymys voittivat. Tein tolkuttoman ihanaa rapupastaa ja tainnuin. Jäin kotiin ja kansainvälisen tv-päivän kunniaksi kanavasurffasin huolella. Mikään ei vaan kiinnostanut riittävästi, että olisin katsonut alusta loppuun. Ja välillä piti tietysti nukkuakin. Kerkeäähän tuota baariin myöhemminkin, nyt säästyivät rahat ja aivosolut.

Tänään on vuorossa roolipelaamista. Voisi sitä huonomminkin sunnuntainsa viettää, nyt saan hyvää seuraa ja huimia seikkailuja.

Rouva naapurista antoi palkinnon/ haasteen. Nyt kun yritän taas vältellä työhakemuksen tekemistä, voisin vaikka voittaa aikaa vastaamalla kolmeen meemin kysymykseen.

The Starlight Blogger Award - meemi/ haaste/ palkinto

Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Siitä, että elän, elämästä. Monestakin eri syystä se ei ole niinkään itsestään selvä asia. Samoin olen kiitollinen ystävistä, tuesta ja avusta. Olen kiitollinen kodistani, vapaudesta mennä ja tulla, järjestää oma elämäni. Työstäkin olen kiitollinen, ilman sitä tulisin hulluksi. Vaikka voi olla, että se myös tekee minut hulluksi.

Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos voisit?

Naimisiin en menisi. Se oli elämäni virhe. Alkaisin opiskella it-asioita, jotka jätin väliin, kun minulle sanottiin, että olen liian vanha, enkä enää oppisi niitä. Ihminen oppii mitä vain, tiedän sen nyt. Nyt vaan ehkä olen jo liian vanha

Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Murheen karkoitus. Elämä on itsessään jo tarkoitus. Se pitää elää eikä säästää. Katua saa, kaatua ja langeta, mutta kunhan koittaa löytää jotain hyvääkin. Ja tehdä sitä muille.

***
Haasteen säännöt:

The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers.
Here are the rules for the Starlight Blogger Award:
1. Thank the giver and link their Blog to your post.
2. Answer the 3 questions given to you.
3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you.
4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.

Olihan siellä joku tällainen kuvakin. Mie en vaan ensin hokassut sitä.

Kiinnostaisiko jotakuta vastata tälllaisiin? Saa ilmoittautua vaikka kommenttilaatikossa tai ottaa mukaansa muuten vaan. Mie ketään viitsi kiusata muuten.

Kymmenen vuotta ja yksi päivä sitten

Eilen kymmenen vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen blogimerkintäni. Oli sisäinen pakko kirjoittaa. Googlailin silloista blogiani ja näyttää, että sen jäljet olisivat kadonneet internetin syövereihin. Koko tarina, vajaa yhdeksän kuukautta, on kuitenkin paperilla. Mikä erikoista, kommentteineen, ainakin siihen aikaan ne sai livejournalista mukaansa.Pitää kyllä sanoa, että paljon on muuttunut. Oikeastaan koko elämä on toisin. Nyt on paremmin, vanheneminen rauhoittaa minuakin.

Pääsin viimeisenä vuosiluokkana mukaan naamakirjan Wanha Blogistania-ryhmään. Siellä on yleensä kovin hiljaista, monet ovat vaienneet, vain me sekopäisimmät jatkamme kirjoittamista. Muutama päivä sitten joku oli onnistunut bongaamaan kymppiuutisissa jonkun daamin tilittävän, että kun hän yhdeksän vuotta sitten aloitti polkkaamaan, ei Suomessa ollut blogeja. Oli muuten, mutta blogilistallakaan niitä ei ollut kuin tuhatkunta. Nyt osa niistä vanhoista on päättänyt ratsastaa jälleen. Sieltä saattaa löytyä tuttuja nimiä, tutustumisen arvoisia paljon.

Minulle bloggaaminen oli terapiaa. Saavutin sen avulla tahtomani, sain elämääni voimaa ja tukea jatkaa eteenpäin erittäin ahdistavasta elämäntilanteesta. Sen jälkeen tämä on ollut pelkkä julkinen päiväkirja, ei minulla yleensä mihinkään ole mitään teräviä mielipiteitä tai uusia ideoita. Olen kierrätyksen ja pyörän uudelleen keksimisen kuningatar, mutta se nyt vaan on minusta kivaa. Ja harrastuksenahan tämä on mitä mainioin, voi tehdä lähes koska tahansa ja missä tahansa.

Kuolonväsynyt - kuulostaako tutulta?

Rakas päiväkirja,

Oikein v*tuttaa, kun tajuaa jo aloittaessaan, että tulee tekstiä täynnä samaa vanhaa p*skaa. Olen väsynyt, olen rikki, en ole saanut unta, töissä on ollut rankkaa. Jalat ovat kipeät, koska kävin töiden jälkeen paitaostoksilla (4 paitaa, kolmet rintareput, hyvä kaappaus, halavalla sain) ja bussinperkele ajoi ohi väliaikaispysäkin. Aikaa meni ja käämit paloivat.

Minun piti lämmittää sauna ja tsillailla, mutta löysin itseni tarraamasta punaviinipulloon. Ei tässä mitään saunoja tarvita, punkku lämmittää sisäisesti ja kevyt hiki tulee viimeistään huomenna. Se vaan olisi tehnyt hyvää kädelleni, jossa ilmeisesti on joku tenniskyynärpää. Puristusvoima on kadonnut, nostaa sillä ei enää voi edes litran maitopurkkia kiljahtelematta sisäisesti. Minä en edes käytä hiirtä oikealla kädellä, mene tiedä, mistä sekin muutama kuukausi sitten tuli. Varmaan psyykkinen vamma, sotakoira Musti tunnustaa.

Töissä meni kaikki hyvin, joten se siitä. Tai hyvin ja hyvin, sain paljon hyvää aikaan ja vähän pahaa. Ongelmia jäi ratkaistavaksi ensi viikollekin. Kävin syömässä työpaikkamme naapurissa tolkuttoman kokoisen salaatin. En jaksanut syödä kaikkea. Siellä oli paljon ihmisiä ja ääntä. En oikein tiedä, pidinkö siitä, vaikka ruoka olikin hyvää. Halpaa se ei kyllä ollut.

Sitten pieni kevennys, naamakirjassa yhdessä ryhmässä jaettiin tällainen vauvasivulinkki. Minua nauratti. Olin alkuaikoina mukana minäkin blogimaailmassa, mutta siitä ovat - kiitos jumalatar - ajat muuttuneet. Blogin nimeä ja nickiä olen vaihtanut sen verran taajaan, että enää aniharva tietää, mistä aloitin. Minulla muuten on ensimmäisen blogini teksti kokonaisuudessaan printattuna talteen, voi kamala ja voi kauhea, että se on ollut hirveätä aikaa. Mitenhän minä selvisin siitä hengissä? Vai onko niin, että olen sen verran paha, etten kuole kulumallakaan?

Tällaista tänään

Haasteen säännöt:

1. Linkitä henkilö, joka haastoi sinut.
Sain tämän Nollavaimolta – ja kerrankin olen kiitollinen, kun minut haastetaan, koska tekisi mieli kirjoittaa jostain aivan muusta, enkä nyt voi, kun asia on kesken, enkä tiedä siitä riittävästi ja se voi olla aivan kamala katastrofi tai tosi hyvä juttu, enkä oikeastaan tahdo juuri nyt ajatella sitä. Oliko riittävän kryptisesti väännetty? Asia selvennee viikon loppuun mennessä.

2. Kirjoita säännöt blogiisi ja vastaa alla oleviin kysymyksiin.
3. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
4. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogiinsa.
5. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

KYSYMYKSET:
1. Mitä aiot tehdä isona? (Tämä ei sitten ole ikäkysymys!)
Jatkan nykyistä työtä. Matkustelen, jos on varaa. Toivottavasti pysyn terveenä ja jaksan liikkua.

2. Jatka lausetta: Jos olisin rohkeampi, niin …
… luultavasti pitäisi enemmän meteliä asioista, joita pidän tärkeinä. Mutta olen laiska, enkä tahdo taistella.

3. Mitkä asiat saavat sinut kyyneliin?
Eläimiin kohdistuva väkivalta ja roskaaminen. Luontoa ei p*rkele tuhota! Samoin itkettää, jos huomaan, että minulle yritetään tehdä pahaa tarkoituksellisesti. Olen aika heikko puolustamaan itseänikään.

4. Jos sinulla olisi mahdollisuus, niin mitä harrastusta haluaisit kokeilla?
Laulamista.

5. Ottaisitko jonkin kauneusleikkauksen vanhempana? Onko mielipiteesi tästä muuttunut iän myötä?
Voi olla, että ottaisinkin. Kaksoisleuka on vit*ttanut jo useamman vuoden. Todennäköisesti joudun vanhempana leikkauttamaan ainakin toisen silmäluomeni, ettei mene näkökyky.

6. Mikä laulu on viime aikoina soinut päässäsi? Entä onko jokin biisi ollut joskus oikein riesana ja korvamatona?
Miinä en tahdo ajatella sitä! Se soi jo kolme päivää pääsiäisen aikaan korvissa, kun Hra Hankala vielä avitti asiaa hyräilemällä sitä sopimattomissa kohtaa. Nyt juuri en sitä onneksi muista, enkä tahdokaan. Joku ihan älyttömän huono 80-luvun renkutus se oli.

7. Mitä tietotekniikkaa ostaisit heti, jos olisi mahdollisuus/varaa?
Uuden puhelimen, se oli jo hankintalistalla, mutta sitten tipahtivat avaimet ja lukkoshow kävi kalliiksi ihmiselle.

8. Opiskeluhaaveita, mitä?
Espanja tai venäjä.

9. Mikä on kaikkein tärkein arvosi ja miksi?
Uskon rauhanomaiseen kanssakäymiseen. Jos ihmiset olisivat kiltimpiä toisilleen eivätkä tahallaan loukkaisi toisiaan, maailma olisi paljon parempi paikka. Rehellisyys ei tarkoita ihmisten tietoista loukkaamista. Armo kai se minun tärkein arvoni on.

10. Riitätkö itsellesi?
Yritän. En aina.

11. Minkälainen käsillä tekeminen on sinulle mieluisinta?
Ruuan tekeminen. Maan kuopiminen. Kirjoittaminen.

Eilen näin kaupasta tullessa ensimmäiset valkovuokot. En ottanut niistä kuvaa naamakirjaan, vaikka teki mieli. En ottanut kuvaa tännekään. En tahdo mennä töihin, koska siellä voi selvitä se asia, jota en tahdo ajatella. Niskaa, lapaa, vatsaa kiristää. Ai niin, haasteen saa ottaa, jos joku tahtoo. Tuskin tahtoo.

Mutta ehkä tahtoisitte kuulla uutta rakastani:

Joo, olen myöhäisherännäinen.

Hivenen haastettu

Antaa mennä, kun on alkuun päästy. Taas minä teen meemiä, tuleeko tästä joku uusi trendi?

SÄÄNNÖT:

1. Kerro keneltä sait haasteen

Nollikselta sain. Ja vastaanotin. Kiitos.

2. Ensimmäinen kuva on tärkein tai pieni kollaasi blogistasi

Ensimmäiset kuvat löytyvät vuodelta 2010. Minä mitään kollaaseja jaksa rakennella.

3. Haasta ne, jotka mainitset haasteessa

Jos minä nyt sitten vaikka Ambran haastaisin. Hän taitaa näistä jutuista ainakin välillä tykätä.

YLEISTÄ:

Milloin perustit blogisi?

Ensimmäisen rakensin tammikuussa 2005, toinen taisi tulla jo vuodenvaihteessa 2005 ja tämä nykyinen tammikuussa 2010.

Mistä blogisi nimi tulee?
Ei harmainta aavistustakaan. Jotain piti keksiä, kun nimettömänä tahdoin pysytellä.

Mikä on nimimerkkisi tarina?
Tahdoin pysytellä anonyymina. Ehkä minä olen vähän sellainen näkymätön tyyppi. Tai ainakin kirjoittaessani. Muutenhan minä kyllä näyn ja kuulun, siis oikeassa elämässä. Niitä kahta ensimmäistä on turha muistella, varhaista historiaa, vanhoja asioita.

ARKISTO:

Näytä jokin vanhoista bannereistasi.

Mistä?

Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään.
Jos ikinä kommentteja saan, olen kiitollinen, mutta eivät ne yleensä hymyilytä. Tämä mikään huumoriploki ole. Kiva niitä on lukea, mutta olen tottunut jo siihen, etten niitä kovinkaan usein saa, koska tämä ei vaan ole sellainen lähestyttävä blogi, joka herättäisi ihmisissä kommentointihalua.

Muutama kuva sinusta vuosien varrelta
En j*malauta minä itseäni tänne kuvaa. En nyt hullu ole kuitenkaan. Mutta tukka on pari kertaa päässyt kuvaan, ohessa viimeisin.

Postaus, mistä olet erityisen ylpeä.
En minä ole mistään ylpeä, mutta en malta olla kirjoittamattakaan. Tämä on kai joku sairas ekshibitionismin muoto.

Postaus, joka oli kuukauden suosituin.

Human shreddder – sinne ne hullut vieläkin käyvät yrittämässä kommenttejaan vääntää ja minä poistan ne roskapostina.

Postaus, minkä haluat kaikkien näkevän.
No helkkari, minähän välillä saarnaan kuin olisin pappissukua ja huonetta. Otetaan vaikka tällainen vaihtoehto.

SEKALAISET:

Oletko tehnyt teemaviikkoa?

En. Mikä se on? Tai on minulla oikeastaan teema, sen nimi on -kummitus-.

Onko sinulla yhteistyökumppaneita?
Ai maksaako joku tästä? Pari on yrittänyt jotain tarjota, mutta pois minä ne olen ajanut, kun en kestä ajatusta mainoksista ja pakkokehumisessta.

Oletko ikinä ollut blogitapahtumassa?
Olen. Silloin aloittaessani 2005 kävin useissakin tapaamisissa. Olen myös tavannut yksittäisiä bloggaajia ja muutama ystäväni on paljastunut bloggaajaksi. Olen saanut myös ystäviä tätä kautta.

TILASTOT:

Sivunkatselumääräsi tällä hetkellä?

Extreme Trackingin mukaan 58,422, Boggerin laskurin mukaan 119 811. Taitaa olla joku emävale/ tilasto-tyyppinen juttu. Ensimmäinen blogini taisi kaikkein suosituin olla, mutta se olikin sellaista sosiaalipornoa, että oksat pois. Kirjoitin, etten olisi tappanut itseäni. Nykyään korkeintaan kirjoitan siksi, etten tappaisi muita. Hahhah.

Lukijamääräsi tällä hetkellä?
Näyttäisi olevan 37 tuossa sivupalkissa, pienenee pikkuhiljaa.

Päivän sivunkatselumääräsi tällä hetkellä?
178.

LUKULUETTELO:

Blogi, jonka postauksia odotat eniten

Kaikkien lukemieni blogien postauksia odotan. Minä luen vain mielenkiintoisia blogeja. Kommentoida en juurikaan voi, koska luen yleensä bloggauksia kännykällä ja se on niin tuskaista. Töissä ei nimittäin enää blogeihin pääse, nihilistit.

Blogi, joka on luettelon ensimmäinen ja viimeinen.
Riippuu blogilistan päivittymisestä.

Blogi mihin liityit lukijaksi viimeiseksi
En liity, luen blogilistan kautta.

KUVIA:
Näytä kolme tärkeää kuvaa blogistasi.

Kuvat eivät ole tärkeitä. Tekstit ovat.

****

Sillä lailla. Olen syönyt 200 g sipsejä ja 2 dl kurkkuraitaa telkkaria tuijottaessani saunan jälkeen. Voin vain kuvitella, että huomenna on köyhän naisen facelift naamassa, ihme, jos saan silmiäni auki. Onneksi sipsit ovat erittäin harvinainen herkku. Ja ehkäpä ensi viikolla voisin jo ryhtyä kävelemään.

Minä minä minä - persoonallisuuden raottelua

Allaolevan nappasin Tamiitilta.

Tämän persoonallisuustestin idea on, että kirjoitat mitä todella tunnet ja mitä ihan ensimmäiseksi tulee mieleen. Voit vastata useampaankin kysymykseen samalla tavalla. Älä lue kaikkia kysymyksiä, äläkä lopussa olevia vastauksia etukäteen! Tee testi, ennen kuin luet minun vastaukseni ja lopussa olevat tulkinnat.

Vastaa spontaanisti vain yhteen kysymyksen kerrallaan, älä kurki seuraavia kysymyksiä vaikka mieli tekisi. Ota kynä ja paperia tai kirjoita tietokoneella. Sitten aloitetaan!

1. Tähyilet merelle, mitä tunnet? Keskity ensimmäiseen vaikutelmaasi. Voit sulkea silmäsi tunteaksesi sen paremmin…
2. Olet kävelemässä metsässä ja katsot alas maahan. Kirjoita mitä tunnet.
3. Mitä tunnet, kun katselet lentäviä lokkeja?  Voit hyvin vastata nopeasti ja lyhyesti.
4. Entä hevoslauma? Kirjoita, mitä siitä ensimmäiseksi tulee mieleen. Älä mieti kauaa.
5. Olet autiomaassa ja seisot muurin äärellä. Muurissa on pieni aukko, josta voit nähdä muurin takana olevan keitaan. Mitä teet? Älä kirjoita pelkästään mitä tunnet, vaan keskity siihen, mitä tekisit tässä tilanteessa.
6. Olet edelleen autiomaassa. Olet täysin nääntynyt ja yhtäkkiä näet vesikannun. Sillä, mitä teet, on merkitystä tässä kysymyksessä. Vastauksesi voi olla lattea ja tylsä, mutta kirjoita se silti.
7. Olet eksynyt metsään ja näet talon, jossa on valot. Mitä teet?
8. Olet sumussa. Keskity jälleen toimintaan ja kirjoita, miten käyttäytyisit.




************

Minun vastaukseni:


1. Käy pieni tuulenviri, on aamu, rauhallista ja hiljaista. Laineet liplattavat rantaan, minä meditoin hiljakseen. Istuskelen rannassa ja rauhoitun. Tai makoilen laiturilla ja tuijottelen pikkukaloja rannassa. En varsinaisesti merelle lähtisi, enemmän olen kotonani järvellä.
2. Sammaleisten mättäiden välissä kulkee polku, jota pitkin kuljeskelen eteenpäin. Etsin sivusilmällä sieniä, ihailen vaaramaisemia. Metsä on minun elementtini, siellä olen kotonani.
3. Lokit ovat hirveitä rääkyjiä, vähän pelottavia laumoina. Varkaita ja rosvoja, en pidä.
4. Vieläkö on villihevoisia? Hevoset ovat kauniita ja yllättävän korkeita. Minä en puhu paljon hevosta, mutta rakastun niiden silmiin. Hevoslauman laukkaa on jumalaista katsella.
5. Lähden kiertämään muuria ja katson mistä pääsen sisään. Tahdon tietenkin nähdä paikan lähempää.
6. Vilkaisen kannun sisään, maistan varovaisesti. Toivon, ettei se ole pahaa vettä, mikäli minulla ei ole omaa vesipulloa mukana. Epäilyttävää tosin löytää autiomaasta vesikannu, jos ympärillä ei ole mitään muuta.
7. Minähän en yleensä eksy, mutta jos nyt niin on todellakin päässyt käymään, menen talolle ja koputtelen ovelle. Apuahan minä siinä tilanteessa tarvitsen.
8. Sumu on ihana kostea elementti. Minun elementtini. Nautin sumussa liikkumisesta, kaikki on niin pehmeää, äänet vaimenevat ja maisema muuttuu kauniiksi. Mutta ei se minun käytöstäni miksikään muuta, jatkan matkaani.



************



TULKINTA

1. Asenteesi elämää, tunteita ja tuntemuksia kohtaan. – Kappas, suhtaudun elämään istuskellen ja meditoiden, seurailen pikkukaloja. Enkä lähde syvemmälle, rannat riittävät.
2. Se, mitä tunnet perhettäsi kohtaan. – Perhekö minun elementtini? Ehkä se oma, ystävistä koostuva perhe onkin.
3. Asenteesi naisia kohtaan. – Tätä en kyllä allekirjoita. Naiset ovat minusta mukavia, niin ovat tosin miehetkin.
4. Asenteesi miehiä kohtaan. – Minä kieltämättä pidän miehiä kauniina ja rakastun heidän silmiinsä. :-D
5. Elämänstrategiasi ja päämääräsi. Tapa, jolla ratkaiset ongelmasi. – Jos ei pääse yli, kierretään se. Minä olen aika ratkaisukeskeinen henkilö. En riko, vaan rakennan.
6. Kuinka valikoiva olet seksielämäsi suhteen. Kumppanin valinta. – Jaa. Mitäs tähän sanoisin, minähän en tässä ole koskaan onnistunut, ehkä tosiaan kannattaisi jättää vesiastiat rauhaan ja juoda vaan vesijohtovettä.
7. Valmiutesi avioliittoon. – Mitenkäs tämän nyt tulkitsisi? En taida olla valmis koskaan enää.
8. Asenteesi kuolemaa kohtaan – Minä en pelkää kuolemaa, se on osa elämää. Kipua minä pelkään ja nöyryytystä, jos joutuu kuolemaan huonoissa olosuhteissa. Mutta muuten kuolema kuittaa vain univelkani, siellä kerkeää sitten levätä.

Vanha kunnon meemi hyökkäsi silmille

...ja sitten ajattelin, että ei nyt tuhlata sitä, kun kerta on kasattu. Etenkin kun sen minulle antoi entinen ansioitunut polkkaaja.

Tässä on minun elämäni - oma elämäsi löytyy kirjahyllystäsi. (Alkuperäisessä ei ollut kirjoittajia, mutta teki mieli ne lisätä.)

1. Oletko mies vai nainen? Kerjäläistyttö (A. Munro)
2. Kuvaile itseäsi. Rillipää ja läski (Liimatta ja Hynynen)
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Pintaviiltoja (Carl Hiaasen)
4. Kuinka voit? Kalpea aavistus (S. King)
5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Missä kuljimme kerran (K. Westö)
6. Mihin haluaisit matkustaa? Provence (P. Mayle)
7. Kuvaile parasta ystävääsi. Botswanan iloiset rouvat (A. McCall-Smith) – sopii hyvin koska ystäviä on monta!
8. Mikä on lempivärisi? Punainen kuolema  (W. Mosley)
9. Millainen sää on nyt? Oikukas planeetta (A. Tyler)
10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Ystävät hämärän jälkeen (J. Ajvide Lindqvist)
11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Kononen vaihtaa kapakkaa (E. Pasanen)
12. Millainen on parisuhteesi? Viimeinen kunnon suudelma (J. Crumley)
13. Mitä pelkäät? Samaa sukua (M. Cunningham)
14. Päivän mietelause? Alas on pitkä matka (N. Hornby)
15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Vielä yksi juttu (Eoin Colfer)
16. Miten haluaisit kuolla? Kuinka kuolleet elävät (W. Self)

Olkaa hyvä, jos sattuu kiinnostamaan.

Uteliaisuus sen kissankin hengiltä sai

Kiitos ja anteeksi, Ambra. Vähän aikaa taas kesti, ennen kuin maltoin vastata kyselyyn.

”Määrätynlainen uteliaisuus on johtanut meidät bloggaamaan, liittyy se sitten ympäristöön, luontoon tai maailmanmenoon, omaan elämäämme, harrastuksiimme tai lemmikkeihimme. Monipuolisuus on valttia blogeissa! Jos vastaat kysymyksiini ja jaat viidelle eteenpäin saat viedä pullakahvit mukanasi (kopioi kuva).

(Ei ole aivan pakko jakaa kuitenkaan.)

Esitän kysymyksiä jotka saattavat tulla esille kahvikupposen ääressä ystävän kanssa keskusteltaessa.
Mitä sinä vastaat seuraaviin kysymyksiin? Voit vastata myös pelkästään valokuvin!"

1. Mikä on sisustustyylisi?
Edullinen, musta, punainen ja harmaa. Tarvittavat tavarat pullahtelevat vastaan ennemmin tai myöhemmin.

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustaessasi?
Jestas. Huoneisiin! Vastataan nyt sitten näin, että tahtoisin panostaa keittokomerooni ja räjäyttää vanhan pipareiksi. Muuten ei paljon panostuksia ole näkynyt. Kallein yksittäinen esine on sänky, sen ostin Iikkeasta uutena, mutta sekin on jo pian kuusi vuotta vanha. Petauspatja nyt ainakin pitäisi vaihtaa!

Hetkinen, tuli mieleen, itse asiassa eniten rahaa olen panostanut ulko-oveen. Siihen on kuitenkin asennettu kaksi turvalukkoa. ;-D

3. Mihin käyttäisit rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Minä en paljon huonoa omatuntoa koe rahaa käyttäessäni. Ensinnäkin suurissa ostoksissa mietin ja puntaroin, pienissä annan mennä, koska kukaan ei saa mitään mukaansa ja itsepähän oman katastrofini korjaan.

4. Mihin käytät paljon rahaa?
Katso aiempi vastaus.

5. Mistä ajasta unelmoit?
Enää ei tule sitkuteltua. Nuorempana tuli, yleensä se johtui rahan puutteesta. En haaveile ajasta, vaan tapahtumista. Tahtoisin joskus asua kuukauden päivät jossain muussa maassa. Elää sellaista kvasitavallista elämää, se olisi kivaa. Sitten olisi ihanaa tulla takaisin kotiin. Ja se rakastava tärkeä tietysti olisi kiva, mutta sen alan jo pikkuhiljaa haudata haaveiden kaatopaikalle.

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Joutua yksin unohdettuna letkuissa vaipoissa sänkyyn ilman tapaa tappaa itsensä.

7. Missä asiassa olet tunnollinen?
Kaikessa. Minä vaan olen. Se on mun luonto.

8. Minkä inhimillisen virheen annat anteeksi?
Anteeksiantoa on paljon liikkeellä, mutta unohtamisestahan kukaan ei kysynyt mitään. Sen verran tunnen itseäni, että voin kuvitella myös muiden tekevän samoja töllöntöitä, joita teen/ tekisin itsekin. Vääriä valintoja, itsekkyyttä, ajattelemattomuutta, seikkailunhalua, vihaa, impulsiivisuutta… Lohdutuksen sananen, en minä keneltäkään vaadi enempää kuin itseltäni, mutta varoituksen sananen perään, itseltäni vaadin aika h*lvetisti.

Kaiken muun minulta saa anteeksi, mutta ei väkivaltaa. Siinä se raja taitaa kulkea. Koskee myös henkistä väkivaltaa ja kaikkia väkivallan seuraamuksia (alistaminen, raiskaus, murha, tappo, eristäminen, kiusaaminen muutamia mainitakseni).

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?
Voi ei, ei taas! Tästä on joskus tullut väännettyä kättä ihmisten kanssa. Nimittäin...

10. Mikä on miehen parhain ominaisuus?
Puhutaanko ihmisen parhaista ominaisuuksista mieluummin? Minusta nimittäin ihmiset ovat samanlaisia, en osaa erotella heitä miehiksi ja naisiksi.

Ihmisen parhaita ominaisuuksia ovat uteliaisuus, huumorintaju, anteeksianto ja rakkaus. Zen.

Ottakaa, olkaa hyvä, jos kiinnostaa! Mutta kertokaa toki, jos otatte, että voin käydä lukemassa vastauksenne.

Aloita tästä

Kirjoittamisen vähentäminen on poikinut mukavasti tilapäivityksiä naamakirjassa. Ja siellä ne eivät rönsyile niin pahasti kuin tänne suoltamani tuuba. Olen suorastaan vitsikäs, enkä mene henkilökohtaisuuksiin. Molempia pidän omalla kohdallani hyvinä asioina. Sitä paitsi lukijoina on suhteellisen pieni ihmisryhmä, sellaisia ihmisiä, joita voi kutsua ystävällismielisiksi.

Työpäivän päätteeksi kävin lunastamassa uuden passini ärkioskilta. Nyt sitten saa taas mennä, jos vaan vapaata antavat. Yytee-neuvottelut jatkuvat, ensimmäinen mahdollinen tiedotuspäivä on ensi viikon perjantai, mutta veikkaanpa, että vielä silloin emme mitään saa selville. Joudun siis lykkäämään omien suunnitelmieni tekemistä, mikä kyllä ei ole hyvä asia, olisi taas niin kiva lähteä ystävien luokse sinne ja tänne. Tai saada ystäviä kylään. Tai lähteä käymään lahden takana jouluruokaostoksilla. Tai ihan vaan nukkua!

Karkasin töistä jo kahden jälkeen, tein vain kuusituntisen päivän. Tuntuipa ihanalta pitkästä aikaa! Päivät ovat pitkähköjä, kun ei malta jättää ihmisiä kuseen, mutta sen olen huomannut, että elämäni paras ratkaisu oli, etten ottanut työpuhelinta! Hiplaisin sitä kuitenkin, jos kotiini puhelimen raahaisin ja näkisin, että viestejä pukkaa. Nyt en voi tehdä mitään kotona. Onni! Voin suositella lämpimästi. Suoraan sanottuna palkka saisi nousta melkoisen paljon, että enemmän firmaan sitoutuisin, etenkin kun tiedän, millaisia konsulentteja siellä nyt taas juoksee, suunnittelemassa mistä otetaan ja mitä. Ja sen verran iso raha siihen sakkiin panostetaan, että tulosta muuten tulee.

Minun pitäisi etsiä töitä. Se vaan tässä tilanteessa on niin turhauttavaa, paikkoja on vähän ja - kuten jo aikaisemminkin totesin - uskomattoman hyviä, nuoria ja nälkäisiä ihmisiä hakemassa niitä samoja. Ahdistaa ajatellakin, mutta enhän minä voi jäädä vain odottamaan, koska minut taas koetaan tarpeettomaksi. Ainoa hyvä puoli asiassa on se, että nyt tiedän, mitä siinä tapahtuu ja missä järjestyksessä mennään. Viisisataa päivää on taas ansaittu. Se kuitenkin on positiivinen asia!

***
Koitin taas lukea kirjoittamaani. Bongasin kasan kihroitusvihreitä ja varmasti vielä toinen mokoma jäikin. Minulla on vihdoin aika silmälääkärille (optikolle ei kuulemma voi mennä, koska operoitu silmä) parin vkon päästä. Päätin, että minulla on siihen varaa. Ensimmäisten monitehojen kanssa en uskalla pelleillä. Mutta eijjumalauta mie en jaksa tätä kyykistelyä enää, kun en näe yhtään hevonhumpan mitään pikkunäytöllä. En pääse riittävän lähelle, että näkisin, koska sitten en taas näe kokonaisuutta. Jotta v*ttu mie kirjotan sokkona, kun en jaksa lähellä kyykkiä. Sorry vaan suomenkielen raksastajat, olin minäkin sellainen joskus. Oikein käsittämätön pilkunviilaaja.

(Jätän vielä kirjoitusvarastoon onnettoman oodini vanhenemiselle. Siinä sitä vasta onkin.)

Pikatapaaminen kylillä

Naamakirjasta on paljon iloa ystävien kanssa yhteydenpidossa. Saa tietoonsa, missä ihmiset liikkuvat ja voi onnistua vaikka järjestämään pikatreffit maassa piipahtavan ystävän kanssa. Olipa kiva viettää alkuilta iloisessa seurassa, tavata pari siskoa, syödä hyvin ja vähän juoda. Sovimme, että seuraavat treffit ovatkin sitten vähän pidemmät, ensin meillä ja sitten heillä. Aikoinaan tutustuimme aloitellessamme blogien pitämistä, se oli silloin kun blogilistallakaan ei ollut paria tuhatta blogia enempää.

Bloggaamisen kautta olen tutustunut yllättävän moniin mukaviin ja mielenkiintoisiin ihmisiin. Kirjoituksista sen jo yleensä vaistoaa, tuleeko toimeen, kirjoitukset usein myös syventävät ihmiskuvaa, jo ensitapaamisella tiedät ihmisestä enemmän kuin normaalitutustumistilanteessa. Vai onko niin, että kun ihminen kirjoittaa, niin se jo kertoo hänestä paljon? Kertoo jostain syvyydestä, ajattelun avaruudesta, avoimuudesta.

Itse entisenä simpukkana ja tunteellisena siilinä olen ainakin avautunut tavalla, jota en kuvitellut itselleni mahdolliseksi. Minähän suorastaan tulen ihmisten kanssa toimeen ja jopa pidän monista! Vaikka lapsuus menikin komerossa ja ihmetellessä ihmisten vinkeitä, en vaan osannut lukea sosiaalisia viestejä ja sain usein henkisesti korvilleni. Minulla oli jatkuva ihmisvaje, enkä kuitenkaan tiennyt, miten ihmisten kanssa ollaan.

Tänään on sitten luvassa toinen tapaaminen, pitkän kaavan mukaan vanhojen ystävien kanssa jostain iloisesta Itä-Suomesta. Luvassa lienee ruokaa, juomaa, naurua ja laulua. Tai puhetta ainakin. Toivottavasti sitä naurua, sitä minä tarvitsen. Mutta sitä ennen voisin kokeilla uusiounien ottamista, jäi saldo viime yönä viiteen tuntiin, rytmihäiriöriski kasvaa. Vähän huominen pelottaa jo etukäteen.

Offtopic: saan kuulemma ilmaisen markkina-arvon mittauksen samalla kun minut haetaan treffeille iloisen Itä-Karjalan kanssa. Totesin siihen, että valitettavasti mittaustulos ei ole validi, koska mittaaja on parisuhteessa. Hänellä on vääristynyt käsitys sinkun arvosta. Sitä paitsi eihän minun arvossani mitään vikaa ole, minä vaan en törmää arvoisiini miehiin. Lue vapaisiin yksilöihin, jotka nyt suurin piirtein elättävät itsensä, eivät ole alkoholisteja, narsisseja tai roikkujia. En mie nyt mahdottomia toivo, vaatia ei voi enää mitään.

Kassi täynnä paperia

Työhöntulotarkastuksen viimeinen osa on vihdoin takana. Eikä hetkeäkään liian aikaisin, sain paljon hyviä rohtoja. Itse asiassa sain toisen verenpainelääkkeen, noston kolestrolilääkkeen määrään, migreenilääkkeitä, kuitulisää ja allergialääkkeitä. Ja tietysti lausunnon, jonka mukaan olen sopiva työhöni. Oli sitten käsilaukku täynnä paperia, kun takaisin töihin pääsin.

Olipa kummallista, kun kerrankin aikaa oli varattu tunti ja lääkäri oikeasti kyseli koko kropan ja pään kunnon läpi. Ainoa varsinainen natina tuli painosta, tietenkin. Ja siitä kohonneesta verensokerista, ne taas ovat jotenkin yhteydessä toisiinsa, en minä nyt tyhmä ole, vaikka hullu saatan ollakin. Sen verran sitä hänen natinaansa säikähdin, etten enää tohtinut pyytää närästyslääkereseptiä. Se nyt näin jälkikäteen harmittaa, menevät taas aamuyöt heräilyksi, kun alkavat hapot nousta suuhun. Hän  kirjoitti minulle kontrollilähetteen verikokeisiin, pitää vaan ensin natustella vanhat lääkkeet loppuun, sitten aloittaa uudet, hankkia se verenpainemittari ja sitten käydä kokeissa. Tähän vaan pitää taas suhtautua, minä en voi mitään vanhenemiselleni ja olen liian laiska laihduttamaan. Se kai minut sitten lopulta tappaa, siltä tämä vahvasti vaikuttaa.

Harmi, kun firma ei suostu kustantamaan luomien poistoa. Nyt pitää sitten yrittää terveyskeskukseen luomenpoisto-operaatiota varten. Ärsyttää, kun tietää, että sinne pitää ensin saada aika tutkittavaksi ja sitten vasta - ehkä - saa operaatioajan. Tulee taas pitkä prosessi, mene tiedä, onnistunko siinä edes. Yksi tyypeistä on epäilyttävä ja kaksi hankaavaa, nekin kuulemma kannattaisi poistaa. Jaa. Mutta entäs jos vaan unohtaisin niiden olemassaolon?

Sitten toiseen asiaan - yksi hullu äitiyslomalainen haastoi minut kysymysrumbaan. (Ei se oikeasti hullu ole, vihmerä ja noheva ihminen. Ja hyvä äiteekin siitä tulee.)

1. Jokaisen pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Täytyy keksiä 11 uutta kysymystä.
4. Täytyy valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Täytyy kertoa kenet on haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Moneskohan kerta tämä on, kun kerron asioita itsestäni.

1. Numeroina olen 42, 46, 48, 49, 95 ja 178. Mikään niistä ei muistaakseni ole ääoo-numero eikä paino. Eikä puhelinnumero.
2. En jaksa laihduttaa, ei voi vähempää kiinnostaa nälkäännääntymisdieetti.
3. Voisin ehkä lopettaa noms-pussilla käymisen viikolla. Ehkä. En lupaa mitään.
4. Olen alkanut miettiä, että vanheneminen ärhäköittää ihmistä. Sitä tajuaa, että aikaa on aina vain vähemmän, eikä sitä kannata heittää paskaan. Tai hukkaan. Tai hukata paskoihin ihmisiin.
5. Minulla EI ole pinkkejä tavaroita tai vaatteita, vaan fuksian tai marjapuuronpunaisia. Perkana! (Me ihmiset kun näemme värit eri tavalla, niin pari ystävääni väittää, että minulla on paljon pinkkiä. Ei ole, vain makuuhuoneen lamppu on pinkki. Niin kerta!)
6. En tiedä, tahdonko kuitenkaan enää eläimiä, vaikka välillä hinkuan kissoja aivan kuollakseni. Minusta on tullut laiska ja unet ovat minulle aika tärkeät, silloin kun niitä sattuu saamaan.
7. En myöskään tahdo asua enää kenenkään kanssa, aivan samasta syystä.
8. Tahdon silti poikaystävän. Vai miesystäväksikö niitä pitäisi sanoa? En vaan tiedä, mistä sellaisia saadaan, joten tuo on aika hypoteettinen toive.
9. En ole ruma, mutta persoonallinen. Taitaa olla melkein sama asia.
10. Tukka sen kun tuuhenee. Outoa.
11. Vaihdevuodet ovat p*rseestä, vaikka minulla ei edes ole vaikeat viihdevuodet. Ja minkä helkkarin takia kaikkien verenpainelääkkeiden sivuvaikutuksissa mainitaan punainen naama? Kohta eivät enää nämä nykyiset naiselliset valkaisuaineet riitä, eikä vahvempia ole.

Tässä Ambran virittämät kysymykset:

- Oletko onnellinen? Miksi, miksi et? - Olen tyytyväinen. Tai melkein tyytyväinen, välillä toki surettaa, mutta enimmäkseen yritän olla ajattelematta.
- Lempiherkkusi? (Mulla tällä hetkellä: suolakeksit ja brie-juusto, aah..!) - Salmiakki, sipsit ja juusto. Ei yhtä aikaa, mutta vaikka saman päivän iltana. Sipsit helevetin harvoin, koska niillä tulee köyhän naisen facelift.
- Suosikkitv-sarjasi? - Englantilaiset tietenkin - Heartbeat, Downton Abbey ja viimeisimpänä Naisten Paratiisi. Ei suomalaista nykypäivää, kiitos, minä elän siinä jo.
- Turhin julkkis? Miksi? - En tunne julkkiksia. Tai kai minä jotain nimiä tunnistaisin, sen verran nettilehtiä luen, mutta kun en seuraa heidän elämäänsä, niin en mene arvioimaan. Kai ne siitä jotain saavat, ei se sitten voi ihan turhaa olla.
- Kalju vai irokeesi? - Jos olisin hoikempi, voisin kokeilla molempia. Ehkä sellainen leveä irokeesi, jos pakko olisi, että vaan korvalliset olisivat paljaana. Kaljuun vaaditaan kaunis kallo, en tiedä, onko minulla sellaista.
- Tylsin kotityö? Entäs lemppari? - Silittäminen on saatanasta! Siksi en silitä kuin suihkupullolla. Samoin pyykinpesu ärsyttää, kun pitää varata vuoro. Tiskaaminen taas on kivaa, meditatiivista ja rauhoittavaa.
- Mikä on seksikästä? Äly. Ja silmät ja kädet.
- Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään? - En usko sellaisena kuin se kuvataan, ei mitään helvetti-taivas-virityksiä. Energiahan ei katoa, mutta minne se menee? Aivoenergia siis.
- Miten asuisit, jos raha ei olisi este? - Jossain ullakkoasunnossa Helsingissä, ja osan vuodesta hotelleissa ympäri maailman. Tai vuokra-asunnoissa.
- Suosikkisi alkoholijuomista? - Ei voi valita vain yhtä! Yksi sopii yhteen tilaisuuteen, toinen toiseen. Enimmäkseen nautin kuivaa siideriä, kuplajuomia ja punkkua.
- Onko rakkautta ensi silmäyksellä? - Ei minun mielestäni. Ihastumista kyllä. Rakkaus kasvaa vähitellen.

Ja minunko pitäisi keksiä vastattavaksi muka 11 lisää? Mieluummin kuuntelen ihmisten kertomuksia itsestään kuin kyselen. Minusta ihmisestä kertoo paljon jo sekin, mitä se jättää kertomatta.

1. Oletko pettänyt ketään? Onko tehnyt mieli?
2. Mitä sarjakuvakirjaa tai kirjaa suosittelisit? Miksi?
3. Selviäisitkö ilman modernia yhteiskuntaa? Kuinka pitkään?
4. Puuttuuko elämästäsi jotain vai koetko sen täydelliseksi juuri sellaisena kuin se on?
5. Mitä et suostuisi tekemään ikinä?
6. Tykkäätkö musiikista? Millaisesta? Miksi et tykkää? Vai jaksatko edes kuunnella enää?
7. Tahtoisitko osata jotain kieltä? Mitä? Vai riittääkö nykyiset?
8. Koita keksiä jotain hyvää sanottavaa syksystä. (Minä kyllä tiedän montakin hyvää puolta, mutta koitan vaan saada teidätkin hokasemaan, ettei se paha asia ole.)
9. Onko siulla kumpparit ja sadetakki?
10. Joko on joululahjojen hankkiminen aloitettu?
11. Mitä tahtoisit kysyä -kummitukselta-?

Saa ottaa kuka tahtoo. Ei täällä kyllä ketään enää taida käydä, mutta eipä haittaa. Saa vastata vaikka kommenttilaatikkoon, jos siltä tuntuu. Ei ole pakko tuntua. Ei tämä taida mitään kiinnostavaa olla.

Hyväntekeväisyyttä - muka

Kuuntelin uutisia, siellä kerrottiin, että keskivertosuomalainen (mikä se on?) käyttää 300 euroa vuodessa rahapeleihin. Nopean laskutoimituksen mukaan itse käytän lottoon ja jokeriin eur 150 vuodessa (kestolotto ja jokeri á 30/ 10 vkoa x 5 = 150 juroa, ja rapiat). Hyvään tarkoitukseenhan ne rahani menevät, kulttuuriin, nuorisotyöhön ja voi yök, urheiluun. Sen lisäksi minulla on pari eläinviritystä ja muutama ihmisviritys, joihin tunkaisen rahaa, kun sitä on tarjolla. Minä teen hyväntekeväisyyttä enemmän kuin Suomen valtio ainakin tänä vuonna, kun tulot eivät kovin korkealle pääse. Ensi vuonna varmaan pitää lisätä summia. Minun kehitysaputukeni tosin jää Suomeen, varmaan olisi tarvetta tarkistaa suuntaa. Mutta kun tuo Veikkaus on niin houkutteleva, siinä on se promillen voittomahdollisuus.

Alan kallistua sille kannalle, että tätä raapustelua ei enää kauan jatku. Ainahan minä voin ystäville laittaa viikkoraportin, jossa kerron vielä vähän tarkemmin ja oikeilla nimillä tapahtumista. Siinä samalla tulee pidettyä yhteyttä ystäviinsä. Olen minä sitäkin miettinyt, että mahtuisi kai sinne joku tuntematonkin, jos sattuu kiinnostamaan, mutta se nyt vaan on ajatus. Tuskin kukaan niin kiinnostunut tästä paskasta kuitenkaan on. Ystäväraasut eivät saa mahdollisuutta valita, varmaan saavat päivityksen pyytämättäkin.

Mutta vielä ei ole se hetki. Minä mietin edelleen.

Ihmetyksen paikka

Näin unta, että olin läiminut blogin täyteen kuviani. Niistä tunnisti minut erittäin selkeästi. Ihmettelin käytöstäni, kun olin jo lähes tehnyt unessa päätöksen lopettaa koko raapustelun. Tosielämässä mietin asiaa edelleen. Ratkaisua ei vielä ole syntynyt, mutta kuten huomaatte; tässähän tätä tuubaa taas bittitaivaalle tulostuu.

Tuhlasin yli 50 euroa viinakauppaan. Täydensin baarikaappia, jallu oli vähissä, samoin jägermeister. Ja pari viinipulloakin hankin varuille. Nauratti, että siihen minä kyllä sijoitan, mutta täysi baarikaappi onkin minulle kunnia-asia. Kaupasta ei tarvinnut paljon mitään, koska kaalilaatikko odotteli jääkaapissa, siitäkin vähästä unohdin marjat. En ymmärrä, ne tulivat mieleen vasta kotimatkalla. Nyt ei ole sitten aamumarjoja, kun en jaksa lähteä puolta kilometriä kävelemään.

Eilinen meni varpaankynsiä lakkaillessa (koska tänään laitan sandaalit jalkaan iltasella)  ja Clashia kuunnellessa. Turkoosi sopii blondille. Samoin Joe Strummer, harmi vaan, että hän on kuollut mies. Elävämpi olisi monikäyttöisempi.

Grillailua ja chillailua

Sain kutsun ystäväpariskunnan luokse grillailemaan. Ajelin bussilla itselleni aivan uudelle asuma-alueelle Helsingissä. Alueella on myös vanhaa asutusta, mutta ystävät olivat saaneet rapeantuoreen juuri valmistuneen rivitalokolmion. Olipas kaunis asunto! Yritin inistä, että koko asunnonsaaminen olisi minun ansiotani, kun rohkaisin paria asunnonhakuun viime keväänä. Isäntä kuitenkin totesi minun puhuneen vain asumisoikeusasunnoista. Hmph, kyllä minä puhuin vuokra-asunnoistakin, kun tiesin heidän odottavan perheenlisäystä.

Mutta oli niin tai näin, hieno uusi koti heillä oli. Melkolailla periferiassa, mutta näytti, että joka toinen naispuolinen oli raskaana, joten varmasti pian syntyvällä pienokaisella tulee riittämään seuraa. Kissatkin olivat kotiutuneet hyvin, ravasivat ylä- ja alakerran väliä, todennäköisesti uskoivat saaneensa uuden suuren kiipeilypuun.

Vaikka uhkailin, etten antaisi mitään tupaantuliaislahjaa, peruin puheeni, kun kaapissa oli sopivasti odottelemassa mutteripannu, josta tiesin ystävän haaveilevan. Samalla kantelin mukanani paketillisen kahvia ja maidonvaahdottimen, kun kerta olin aloittanut. Olipa ihanaa seurata ihmisen iloa! Autuaampaa on antaa kuin ottaa, tuli mieleen.

Isäntä kärvensi grillissä lihaa ja perunanyyttejä. Olipa kiva pitkästä aikaa päästä valmiiseen pöytään, mitä nyt rakentelin pienen fetasalaatin kyytipojaksi. Ruoka maistui, viini oli hyvää. Nauru raikasi. Pojat kävivät saunassa, sen jälkeen käväisimme naapurilähiön baarissa. Siellä oli tietenkin karaoke käynnissä, olipa siellä hyviä laulajia! Meillekin "manageri" antoi muutaman laulun hoilattavaksi. Kivat iltamat, totesin. Tarvitsen elämääni ystävällisyyttä ja ystävyyttä, sielu lepää ja nauttii. Ensi viikonloppuna menenkin sitten kissavahdiksi, mutta sitä ajattelen vasta ensi viikolla. Samoin ajattelen veljelle lupaamaani tulkkikeikkaa. Tulossa työntäyteinen rupeama.

Meemi - 11

SusuPee haastoi minut. Minulla on sellainen tunne, että olen tällaisen tehnyt aikaisemminkin, enkä silloinkaan saanut jatkettua ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Saa nähdä miten tällä kertaa käy, huonosti, veikkaan ma.

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Tässä Susun kysymykset:
1. Missä ja minkälaisena näet itsesi kahdenkymmenen vuoden kuluttua?
Tuhkana. Tai hyvin lähellä tuhkaamista, sairaalasängyssä paskavaipat täynnä ja mieli jossain muualla.

2. Monet bloggaajat ovat myös Facebookissa ja monet blogit ovat hiljentyneet tämän takia. Mikä Facebookissa kiehtoo verrattuna blogikirjoittamiseen?
Ei siinä mikään kiehdo, siellä voi ystäville ja kavereille jakaa pikkujuttuja ja kuvia, kertoa missä on juuri sillä hetkellä, jos on seuraa vailla tai sitten pelata pelejä. Minusta on kiva pelata, mut kukaan ei enää pelaa minun kanssani...

3. Jos saisit 10 000 euroa, mitä tekisit sillä summalla?
Maksaisin velat ja kävisin leikkauttamassa/ sulattamassa/ muotoiluttamassa leuanaluseni hoikempaan kuntoon.

4. Jätätkö blogeihin joskus anonyymeja kommentteja?
En, koska luen kovin harvoja blogeja ja niissä blogeissa kommentointityylini tunnistetaan. Olen minä kerran anonyymisti kommentoinut, kadun sitä vieläkin.

5. Itketkö koskaan katsoessasi elokuvia?
Ja miten paljon! Itken myös kuunnellessani musiikkia, lukiessani kirjoja tai katsoessani tv-sarjoja. Itkijänaisten sukua ja huonetta kun olen.

6. Jos sinun pitäisi valita vain yksi esine mukaasi autiolle saarelle, mikä se olisi ja miksi?
Joku millä pääsisi saarelta pois, vaikka täyteen tankattu moottorivene. Minä en yksin viihdy määrääni pidempään.

7. Helsingin Sanomien Kuukausiliite etsii Suomen parasta blogia. Voiko blogeja mielestäsi pistää paremmuusjärjestykseen?
Ei voi.

8. Ennen kaikki oli paremmin. Oliko?
Ei ollut.

9. Käytkö ärsyyntymässä tietyissä blogeissa ihan varta vasten, jotta saat puhistua itseksesi?
En, koska elämä on liian lyhyt.

10. Jos tapaisimme, mitä tekisimme?
Voi olla, että joisimme lonkeroa. Minä kyllä saattaisin ottaa kuivan siiderinkin. Voi olla, että katselisimme taidetta. Voi olla, että istuisimme hiljaa ja tarkkailisimme ihmisiä ja pari sanaa vaihtaisimme.

11. Ottivatko kysymykset voimille?
Ei niinkään paljon kuin omien keksiminen. Olen niin surkea kyselemään keneltäkään mitään, kun uskon vapaaehtoiseen kertomiseen.

Sitten 11 faktaa:
1. Hammasprojekti sai äkillisen jatkon. Lääkäri oli tuijottanut röntgenkuvaa ja tajunnut, että yksi juurista oli vajaatäytöllä. Niinpä tänään täytettiin vähän lisää. Sattui, puudutuskaan ei tehonnut, vaikka hampin pitäisi olla ihan kuollut.
2. Se tapettava hammas onkin ihan taimmainen alhaalla eikä toiseksi viimeinen. Olen harhainen ihminen.
3. Täysikuu on tulossa ja sen kyllä huomaa, olen käänteinen kuuhullu, nukun kuun ollessa täysi tolkuttoman hyvin. Voisin nukkua vaikka kellon ympäri.
4. Perjantaina roolipelataan. Vähänkös olen iloisa. Eikä sitä enää voi uudeksi harrastukseksi kutsua, ensimmäisestä pelikerrasta on jo yli 5 vuotta.
5. Tahtoisin mennä laulutunneille, että saisin edes osan äänestäni takaisin. Halpoja vaihtoehtoja saa ehdottaa.
6. Minusta tuli töissä turvallisuusvastaava. Ehkä se tarkoittaa sitä, että ne aikovat pitää minut siellä, mutta mitenhän mun palkkaneuvottelujeni käy.
7. Muutuin eilen vaaleaksi. Kävin kampaajapoikani raita- ja leikkauskäsittelyssä. Ensin mulla oli Shirley Temple-kiharat, kävely sateessa kotiin teki minusta sellaisen kulahtaneen Brooken ja aamulla olin lattea oma itseni. Kerroin pojalle täyttäväni 1,5 vuoden päästä 50. Hän meinasi pyörtyä.
8. Tahtoisin otattaa itsestäni muotokuvan ennen kuin aivan totaalisesti rupsahdan. Siis sellaisen valokuvaamoportretin, mutta jotenkin rennomman. Sellaisen, missä minulla olisi hauskaa, mutta en nauraisi niin, että ikenet näkyvät.
9. Kaipaan hammasvälilangan käyttöä siellä rikkinäisellä puolella. En ole saanut langata sieltä hampaitani kohta kolmeen kuukauteen.
10. Torkuin koko illan ja edelleen väsyttää. Viime yönä nukuin 7 tuntia. Hyvä karma, mutta ei kerkeä tekemään mitään muuta, kun vaan nukkuu.
11. Ostin tänään kaksi hihallista kesätyöpaitaa ja yhdet rintareput. Housuja ei löytynyt vieläkään. Työhousuja. Farkkuja kyllä riittää vaikka lampaat söis.

Vielä 11 kysymystä:
1. Oletko hurahtanut vaihtoehtolääkintään? Mihin?
2. Inhokkiruoka? Miksi? Jos ei ole, miten olet sellaiselta säästynyt?
3. Lempivuodenaika? Miksi?
4. Onko mielipidettä eutanasiasta? Tahdotko perustella?
5. Jos et bloggaisi, minne vuodattaisit?
6. Onko sinulla erityislahjaa? (Laulaminen, jonglööraus, piirtäminen, neulominen, muiden houkuttelu huonoille teille tms)
7. Tahtoisitko jonkun erityisen lahjan? Minkä?
8. Mihin baariin tahtoisit kanssani?
9. Mistä tahtoisit, että sinut muistetaan kuolemasi jälkeen? Vai tahdotko, että sinut muistetaan?
10. Onko jonkin jäänyt elämässä kaihertamaan? Olisiko pitänyt tehdä toisin?
11. Onko kaveri/ ystäväpiirissäsi blind date kandidaattia kummitukselle?

Kysymykset saa ottaa ken tahtoo, ottakkee ja kastakkee, olokee hyvä. Minä en jostain syystä jaksa aina samoja ihmisiä jaksa kiusata. Tuokaa sisään tavanomaiset epäillyt...

Verenluovuttaja

Uni loppui viiteen tuntiin, on loppunut jo useampana yönä perätysten. Iltapäivälehden jutun mukaan huonot unet tappavat varmemmin kuin kansantaudit. Entäs kun on molemmat? Kuolee varmemmin tietysti. Olen vähän kärttyisä, mutten enää jaksa maata sängynpohjallakaan horrostamassa, pakko on vaan ollut ottaa vähän rauhallisemmin, kun nenäni päätti taas ryhtyä luovuttamaan verta. Outo tyyppi. Onneksi se ibuprofeenin syöminen loppui jo, tosin huomasin sen jälkeen, että suuonteloni on aika rikki hammaslääkärin jäljiltä. Kipeä suorastaan. Onneksi suun haavaumat paranevat yleensä nopeasti, johan siitä on kolme päivää!

Rakentelen uutta blogia. Ajattelin kerätä kaikki ruokapostaukseni samaan kasaan. Kun vielä keksin nohevan bloginimen (jonka tosin kerkesin jo kertaalleen unohtaakin), niin riehaannuin sitten iltasella puuhastelemaan. Nyt vaan naurattaa, kun ei tätä vanhaakaan niin usein kerkeä päivittää kuin aikaisemmin, että millä ajalla minä sitä ruoka-aiheista meinaan keretä. Toisaalta sen päivitystahti tulee olemaankin harvempi, enhän minä joka päivä ruokaa tee.

Mutta nyt en tee ruokaa, eilen tein pizzaa, sitä nakerran tänäänkin. Sen lisäksi ajattelin käydä palauttamassa kirjastonkirjat, kun en minä näköjään saa luettua loppuun kahta viimeistä kesken olevaa. Pitäisi olla jotain kevyempää, tarvitsee tutkaista joku kirja edes malliksi lipaston päälle makaamaan iltalukemiseksi. Mma Ramotswe upposi pääsiäislomalla niin että hujahti, pitänee tutkaista millaisia dekkareita on tarjolla.

Ei hassumpi tyyppi

Pidän todella paljon Puoli seitsemän-ohjelmasta. Aluksi löysin itseni ensin kuuntelemasta ja sitten katselemasta, kun televisio jäi auki uutisten jälkeen. Nyt jopa tietoisesti jätän sen auki. Olen kieltäytynyt kahdesta ohjelmasta, toisessa vieraana oli Anu Saagim ja toisessa Neumann. Eivät kelvanneet, alkoi ahdistamaan jo pelkkä mainoksen näkeminen, pakko oli läiskäistä televisio kiinni. En tahdo tuntea myötähäpeän, säälin tai ärsyyntymisen tunteita, mikäli mahdollista, niitä saa tahtomattaan. Sen sijaan hyvän tuulen juttuja tunnen mielelläni, ne vahvistavat positiivista oloa ja eloa.

Eilen alkoi PS:n muotiviikko (jota en myöskään jaksa varmaan enempää katsoa), haastateltavana oli gTIE:n Jenni. Se taas olikin yllättäen niin mielenkiintoista kuunneltavaa, että minulla on tällä hetkellä hirveä hinku menä ostamaan kauppa tyhjäksi. En tietenkään mene! Menisin, jos olisin nuorempi, muodikkaampi, varakkaampi ja vähemmän jotain muuta. Mutta menkää te muut, nuoremmat. Näyttää hyvältä, sopii sekä miehille että naisille.

Samaisessa ohjelmassa minua ärsytti suunnattomasti jonkun muotibloggaajan lausunto, jossa hän totesi, että ei tietenkään seuraisi sellaista blogia, joka ei ole myös naamakirjassa ja - olikohan se toinen määre twitterissä? Jaa, mikä ärsytti? En oikein osaa sanoa, ehkä se, että pitäisi kai pyrkiä olemaan suosittu ja haalimaan lukijoita ja tulla joksikin. Paitsi, että ei minun tarvitse, tämähän on hiustenleikkuu-blogi. Minulla on julkinen päiväkirja, ei muotia, sisustusta, puutarhan hoitoa (olisikin!), ei teemaa eikä pysyviä aiheita - tai on yksi. Minä. Oman elämäni sankari.

Töissä vierailin oikeissa töissä, sellaisessa paikassa, missä sain nähdä työhaalareita, kaikenlaisia jännittäviä vermeitä, koneita, tilpehööriä. Ja ihmisiä. Kävin luomassa suhteita, esittäytymässä, että ymmärtävät ottaa yhteyttä, jos voin auttaa. Ja heti siitä oli hyötyä, löysin ehjääkorjaa-ihmisiä, jotka saan hoitamaan pari hommelia, jotka ovat hiertäneet minua, mutta en ole tiennyt, kehen ottaa yhteyttä. Sen lisäksi sain muutaman kuljetuksen järjestymään. Jesh, olen hyvä!

Itse asiassa olen paljon parempi kuin edellisessä työssä. Minun olisi pitänyt häipyä edellisestä paikasta jo paljon aikaisemmin, minusta on paljon enempään kuin siellä sain antaa. Nyt on näytön paikka, nyt saan tehdä. En minä ruutia ryhdy keksimään uudelleen, uusista räjähteistä puhumattakaan, mutta jotenkin sitä vaan on niin onnellinen, kun saa käyttää päätään. Minulla on hyvä pää! Muistakaa se sitten, kun dementia iskee, sitten voitte sanoa, että minulla oli terävä pää.

Nyt jatkan pääni - tai pikemminkin hiusten - kuivattelua. Samalla nautin hyvää ja ravitsevaa vettä toisenkin puolikkaan. Kahvi tulee vasta kustannuspaikalla. Ei edes se harmita, että nojatuolikaupat siirtyivät lähitulevaisuuteen. Tänään saattaa postissa tulla siemenlähetys Pohjoisemmasta Suomesta, ystävä oli vähän riehaantunut siemenostoksilla ja tahtoi jakaa tuskaa. Vai iloa?

Illoinen yllätyskyyti

On tämä blogimaailma ihana! Sen lisäksi että täältä saa neuvoja, saa myös sekä henkistä että ihan fyysistäkin tukea ongelmatilanteissa. Hyvä kun kerkesin koneeni sulkea viime päivityksen kommentin jälkeen, missä puntaroin kyytiä rautakauppaan, kun jo puhelin soi. Nollis tarjoutui viemään minut ostoksille!

Minähän en kauan arponut, kun sanoin kyllä, vaikka siinä vaiheessa oli vielä yöpaita päällä ja naama kampaamatta. Pikasuihkun jälkeen kipitin tien varteen melkein ajoissa, vain pari minuuttia myöhässä, vain huomatakseni, että Nolliksen lisäksi sain myös kantoapua Isomman muodossa. Mukava ja kohtelias lapsihenkilö, joka ei säikähtänyt räpätätien pulputusta.

Rautakaupasta löytyi tarjoushintaisia oliviinidiabaasi-kiviä. Keräsimme kärryyn pari laatikollista á eur 8,90, saavat luvan riittää. Sitten vielä hiplasimme mattoja, mukaan tarttui edullinen tummanharmaa olohuoneen matto (n. 50 eeroa), jonka ei pitäisi nyt kaiken järjen mukaan pölistä eikä edes paljon kerätä pölyä. Riemunpäivää! Nauroin kyllä, että minä sitä vaan tuhlaan, vaikkei vielä ensimmäistäkään palkkaa ole tullut. Mutta kuten Nollis totesi, on hyvä laittaa raha kiertämään. Ihan niin kuin hyvääkin kannattaa kierrättää, että joskuss saa sitä takaisinkin. Minäpä tiedän, kuka tulee saamaan!

Olen kovin iloinen. Maailma on hyvin. Matto on lattialla, vielä en ala pesemään kiviä, mutta jonain päivänä lähitulevaisuudessa sekin on edessä.