Vielä on kesää jäljellä

Ajattelin lohduttaa kaikkia teitä, joiden mielessä kajastelelee syksy ja talvi. Tutustuin nimittäin termisen kesän käsitteeseen, kun taas tappelin ottoveljeni kanssa siitä, että mitkä kuukaudet luetaan Suomessa kesäksi. Saatana, se sälli saa välillä verenpaineeni nousemaan olemalla aina muka oikeassa tai ainakin enemmän oikeassa kuin suurin osa väestöstä. Mutta saammepahan ainakin keskusteluja aikaiseksi sekä testattua verenpainelääkitykseni tasoa. Toistaiseksi on vielä riittänyt.

Kesä jatkuu niin kauan kuin päivän keskilämpötila on yli +10 C. Ja vielä se on. On siis kesä. Saatte pitää sandaaleja ja kuljeskella ilman välihousuja. Itse tosin jo riemulla olen siirtynyt kävelykenkiin ja sukkiin. Jalkojani EI palella ikinä, mutta minulla on paljon kauniita kenkiä (ja ärsyttävä ottoveli).

Itse itselleni tekemän lupaukseni mukaisesti olen syönyt paljon marjoja tänä kesänä. Pensasmustikoiden laatu on vaihdellut hurjasti. Välilä olen joutunut tyytymään belgialaisiin, hollantilaisiin tai ranskalaisiin mustikoihin, nehän ovat järkiään ihanan makeita. Sen sijaan suomalaisten makeus on vaihdellut hurjasti; tällä viikolla söin parhaat, makeat herkut, ne tulivat Pynnösen Marjatilalta Kangasniemestä. Omnom. Laitilasta tulivat seuraavaksi parhaat (www.pensasmustikka.fi ), kaikken kirpeimmät valitettavasti Pohjois-Karjalasta, en viitsi sen kummemmin edes muistella mistä, ettei tule haukuttua pienyrittäjää. Ehkä ne vain olivat liian raakoina poimittuja mustikoita.

Taidan vasta viikonloppuna kertoa teille vaikutelmistani Xtravaganzasta, kävin eilen tutustumisreissulla. Se on tämä nopean työpostauksen huono puoli, ei kerkeä kovin paljon miettimään sanomisiaan. Mietinkös minä yleensäkään paljon niitä?