Katselin taas päivänä muutamana jotain Jamie Oliverin kokkiohjelmaa. Siinä herra teki chilisuolaa. Ja kun minullakin sattumoisin keväällä kylvämäni chili sai vihdoin viimeisetkin hedelmänsä punastelemaan, päätin seurata mallia.
Otin suurimmista chileistä siemenet pois, pienemmät panin sellaisenaan ilman kantaa tehosekoittimeen. Pyöräytin hetken itsekseen ennen kuin lisäsin mukaan karkeata merisuolaa. Ajelin mausteen tasaiseksi, väri on kaunis vaaleanpunainen. Nyt tulos kuivuu lautasella varmaan päivän pari ennen kuin pakkaan sen mausteastiaan. Maku oli jo nyt jotain äärimmäisen ihanaa! Voin vain kuvitella, miten etenkin katkaravut ja rasvainen kala tulevat tykkäämään mausteesta.
Minusta Jamie on paljon mukavampi kuin esimerksiksi Gordon-setä. Jamiella on hauskaa keskenään, hän ei joka kulmassa pilkkaa kollegoitaan, niin kuin herra Ramsay tekee. Tunnetusti en koskaan ole pitänyt vittuilevista ihmisistä, en vaikka tekisivät miten hyvää ruokaa. Sitä paitsi Jamie saa ruuanlaiton näyttämään helpolta. Tykkään myös helpoista asioista, ihan niin kuin ihmisistäkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Ramsay edustaa juuri sitä ihmistyyppiä, jota en voi sietää. Ruoanlaittotaidoiltaan varmaan jumalten luokkaa, mutta sorry: sillä ei minulta kunnioitusta saa, jos ei voi olla ihmisille kiltti. Persana, minä en sitten voi ymmärtää miten ihmiset voivat pitää tuollaisia tyyppejä hauskoina! Ja yleensäkin: mikä siinä sittuilussa niin huvittavaa on? Kiltteys ja kivuus ovat ihan aliarvostettuja ihmisluonteen piirteitä!
En nyt Jamietakaan erityisemmin diggaile, mutta hänen ohjelmiaan kykenen jopa katsomaan (kumpaakin olen katsonut sen verran, että voin jotain sanoa). Ja pöytäänsä istuisin ihan yskimättä. Gordonin en istuisi mitenkään. Johan sellainen vittumaisuus jyrkyttää ruoankin.
Eläpä muuta viserrä, Penni! Kumma hyyppä, kun muita kiusaa!
Mie taas rakastan kokkiohjelmmia. Katson taajaan, otan reseptejä muistiin ja sitten sovellan niistä omiani. Minusta ehkä olisi pitänyt tulla kokki, mutta onpahan hyvä harrastus.
Tykkään ruokaohjelmista, vaikka itse olen laiska kokkaaja. "Tiinan keittiö" oli suosikki, vaikka aina tunki hapanmaitotuotteita joka ruokaan, vähintään jotain Philadelphia ostia :D Katsoin sitä aikoinaan jo Ruotsin kanavalta ja otin videollekin, ihan vaan kotoisan tunnelman vuoksi. Ehkä noloa...
Saa nähdä, mitä Suomen Top Chefistä tulee, kärsiikö katsoa. Periaatteessa en kyllä tykkää pudotuskilpailuista. (varsinkaan jos vielä ilkeillään...)
Ja lisää noloja tunnustuksia, kun alkuun pääsin: Neljän tähden illallinen on pakko katsoa, jos ei viikolla, niin lauantaisin uusinnat. Töissä on toinen intomieli, puidaan aina yhdessä, pitkään ja hartaasti, kun muita ei ole kuulolla.
Mie katsoin sitä alkuperäistä ruotsalaista illallisjuttua viime keväänä, tää suomalainen ärsyttää, kun siinä ei ole oikeita ihmisiä, vaan jotain typeriä julkkiksia.
Tiinasta tulee kieltämättä sellainen kotoisa olo.
Katsoin myös sitä ruotsalaista minäkin. Ja ennakkoluuloinen olin suomiversion suhteen, mutta yllätyinkin positiivisesti. Ei ärsytä, mitä nyt pikkiriikkistä myötähäpeää joidenkin jaksojen aikana.
Minua taas kauhistuttaa, kun muutamassa katsomassani jaksossa ne jo autossa vetävät jotain limuviinoja. Sitten isäntä yrittää tarjota parastaan kännisille sopottajille, jotka estottomasti kehuvat aivan kamalia ruokia. OMG! Ihan oikeasti, myötähäpeän määrä oli niin suuri jonkun seuraamani jakson aikana, että päätin olla katsomatta koko sarjaa.
Lähetä kommentti