...mutta kun en ole. Hyvää ihmisen lapsen päivää teillekin.
(Tästä poistui yksi pateettinen lause.)
***
Edit. Kovin oli tunteet taas pinnassa, mutta ei se mitään. Tämäkään juttu ei mennyt niin kuin Strömsössä, mutta kun isäänsä ei voi valita. Valitettavasti. Minulta puuttuu miehen malli, ainakin sellainen hyvän miehen malli, mutta enköhän mie loppuelämäni pärjää ilman, kun olen jo tänne saakka päässyt. Pitää vain muistaa, että pärjää, eikä haikailla vanhojen perään. Saa vain tikulla silmään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Sukuaan ei voi valita, mutta ystävät voi, samoin sen, jota rakastaa ja jonka antaa itseään rakastaa.
Sinä olet sinä ja hyvä juuri sellaisena kuin olet. Ehkäpä vielä joskus tulee sellainen ihminen, joka ei riko sinua vaan rakastaa sinua niin kuin tasapainoinen ihminen vain osaa.
(Minulla on äiti, kaksi veljeä ja kaksi siskoa. Tiedän, että heistä neljä rakastaa minua varauksettomasti, vaikka rakkauvesta ei erityisemmin viserrelläkään. Sen vain tuntee, että näin on. Lapset ovat luku sinänsä, sitä rakkautta en ole kyseenalaistanut koskaan, en kurjimpinakaan hetkinäni.)
♥ Tiedäthän, ymmärrän.
Noh, kyllä se tästä taas lähtee. Aika dramatillisesti sanottu, mutta tuli vaan se tuntemus. Se kyllä menee ohi, kun eihän sille mitään voi.
Tunteillekin tarvii kai antaa tilaa ja mahdollisuus tulla pintaan? Samaa herkkyyttä täälläkin...
Tsemppiä alkavaan viikkoon!
Stansta, sitä kun kovin mieluusti unohtaisi jotkut tunteet ja tapahtumat kokonaan. Yleensä olen aika hyvä hautamaan niitä, mutta näköjään ei aina onnistu sekään.
Lähetä kommentti