Entinen esihenkilöni kertoi päässeensä kehumaan minut maasta taivaaseen. Vaikuttaa siltä, että yhden paikan suhteen ratkaisun aika on tulossa. Minä jo kerkesin toivoni senkin suhteen heittää, kun sieltä ei mitään viime viikolla kuulunut.
Mutta en edelleenkään kaada karhua tai nuolaise ennen tipahtamista. Tänään menen taas tapaamaan työnhaussa ohjaavaa konsulttia ja iltapäivällä laitan parit hakemukset menemään. En uskalla yhtään hellittää, ennen kuin nimeni on paperissa.
(Ihan hypoteesina tosin kiertää jossain takavasemmalla, että entäs jos minut valitaan kahteen paikkaan. Kummastako pitäisin enemmän? Sitten taas pitäisi pohdiskella vakavamielisesti. Sitä tuskin tulee tapahtumaan, mutta kivahan se on haaveilla vähän.)
Ihan kuin tässä olisi pieni mahdollisuus joutua aamuherätysten piiriin...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Oi miten myönteiseltä kuulostaa! Mutta tosiaan ei kannata uskoa mihinkään, ennen kuin se nimi on paperissa. Tuo odottaminen on vaan raastavaa, varsinkin silloin, kun ratkaisu saattaisi olla näköpiirissä.
Peukut on täällä pystyssä!
t. sanna
Toivottavasti nyt nappais!
Kiitos, Sanna! Samaa toivon minäkin, Partapappa.
Miksi puhelin ei soi?
Ei ny hötkyillä siellä, vaikka kohtalon hetket onkin käsillä.
Toivottavasti joudut aamuherätysten piiriin. :)
PS. Kamalaa toivoa toiselle jotain sellaista, mitä ei itselleen toivoisi. Töitä toki pitää olla, mutta aamuherätykset on sieltä - no kyllä sä tiedät mistä.
Juujuu, Neo. En hökellä kuin ihan vähän. Olen ymmärtänyt, että teillä aamut eivät ole mitenkään hedelmällistä aikaa. En minäkään niistä muuten ole innostunut, ellei se tarkoittaisi työntekoa (josta taas oudosti olen innostunut...).
Työnteosta saakin olla innostunut. Minäkin jollain käsittämättömällä tavalla tykkään siitä. Siinä on ne omat juttunsa: työkaverit, palkka, tunne siitä, että tekee jotain hyödyllistä jne. :)
Lähetä kommentti