Itse kuitenkin ymmärsin pysytellä sängynpohjalla lueskellen uutisia älyttömällä puhelimella. Ne kaksi muuta vaihtoehtoa tuskin olisivat nostaneet sosiaalista statustani naapureiden silmissä. Suunnittelin sapenkarvasta heippalappua, jossa olisin manannut karvavekkarin ja sen omistajan loveen. Toinen vaihtoehto olisi ollut Ronnie James Dion kiekuminen korkealta ja kovaa aina kun elikko avasi omia äänihuuliaan. Onneksi olin selvinpäin, aamuhumalassa olisin saattanut sen toteuttaakin.
Kissat vaan ovat niin paljon hiljaisempia kämppäkavereita. Eikä niitä tarvitse ulkoiluttaa. Toisaalta kyllä itsekin olen miettinyt koiraeläimen hankkimista ihan vain liikunnallisista syistä, mutta eläinlääkäriystäväni kieltää sen minulta kiihkeästi, väittää, ettei se ole eettistä toimintaa. Koiraparka kun vaistoaisi, ettei siitä oikeasti pidetä. Tottahan se olisi, mutta eikös itsekkyys ole päivän sana? Voisin minäkin ryhtyä harjoittelemaan sitä.
Ehkä aamupala pelastaa päivän, tänään uppoavat jogurttiin kevään ensimmäiset vadelmat. Voi taas jättää sivuun korvikkeena toimineen granaattiomenan. Sen kiitokseksi pitänee todeta, että siemenet säilyvät yllättävän hyvin irroittelun jälkeen jääkaapissa. Käytän ensi talvenakin, voi olla, että aikaisemminkin.
Teille toivotan parempaa perjantaiaamua! Se nyt kuitenkin on perjantai, minullakin on edessä kaksi vapaata päivää. Jaksaisinkohan askarrella työhakemuksia? (Itse itseään muistuttaen hän toteaa.)
3 kommenttia:
Hellou,
itse koiraomistajana ja aikoinaan samanlaisia ongelmia läpikäyneenä omistajan näkökulmasta kannattaisi miettiä sitä lappua itkevän koiran omistajalle. jos olisi niin ettei omistaja tiedä, että ongelma on pitkää ja jatkuvaa?
jos ei tiedä, ei voi muuttaa asioita. voihan olla, että omistaja tietää että satunnaisesti koira itkee, mutta jos selviää, että se on häiriöksi niin normi ihminen saattaisi tehdäkin asialle jotain. keinojahan on, eli yrittää voi.
ja voi olla myös, ettei omistaja välitä :-(
Hemmetti, oon seurannu blogilistaa jo monta vuotta ja sun blogi on ollu yks mun suosikeista aina! Nyt ne meinaa lopettaa sen saitin, nyyh, mut jatka samaan tapaan, laitoin sut jo selaimen suosikkilistalle. Tsemppiä jatkoon!
Tv: Jari
Hei Satu, kyllä naapuri on tietoinen koiransa ongelmista, en nimittäin ole ainoa, joka siitä on vinkunut, erinäisiä lappuja on ollut jopa ilmoitustaulullakin. Mutta ehkä hänellä ovat keinot loppuneet, aika usein tuntuu pitävän koiraansa mukanaan.
Jari, kiitos, kiva kun kerroit lukevasi, vaikka vähän pelottava ajatus on se, että joku lukee minun elämääni vuosi toisensa jälkeen, kun eihän tämä mihinkään tästä tokene.
Onpa tosiaan outoa blogilistan loppuminen, miten sitä tämän jälkeen enää mitään löytää? Ei ainakaan enää mitään uutta, epäilen.
Lähetä kommentti