Hurjaa paahtamista! Jee, hyvä flow! Vaikka on kiire, ajattelin samalla vauhdilla päivittääkin. Helkkarin hienoa jälkeä teen töissä! Taputapu itseäni olalle. Olen korvaamaton! Täydellinen! Muistihirmu! (Pitää kuulkaas välillä näitä onnistumisiakin hehkuttaa, että muistaa sitten taas mustan hetken tullen, että on joskus onnistunutkin.)
Työpäivän päälle aloitan bilettämisputken kuplajuoman parissa jo iltapäivällä. Luvassa on työkivaa kollegan kanssa, yksi rokkikeikka ja sitten vielä kotibileet hyvässä seurassa. Kunhan Valborg koittaa, näen varmasti niitä karanneita pahiksiä ja önniäisiä. Sängyn pohjalta, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät. Välillä myös sohvalta.
Mut nyt olen hyvä! Tosi hyvä!
perjantai 29. huhtikuuta 2011
torstai 28. huhtikuuta 2011
Voihan vanhuus
Viikon lomaa olisin voinut varsin hyvin jatkaa vielä viikolla. Amerikka ei nuku koskaan. Nyt vasta alkaa selvitä päästäisen aikaan saapunut suma ja uutta pukkaa ovista ja ikkunoista. Missä kloonataan ihmisiä? Tai myydään vaihtopäitä?
Tänä aamuna ensimmäisen kerran en nähnyt näytölle. Todennäköisesti vuoden kuluessa joudun hankkimaan kaksiteholasit. sillä lailla. Pääsiäislauantaina kaupassa tuli elämäni ensimmäinen kuuma aalto. Se oli tosi kuuma. Ylähuulen karvakasvusto sen kun yltyy, mikä ihme se vanhan akan naamaan karvoja alkaa kasvattamaan? (Retorinen kysymys, kyllä minä tiedän, että hormonit ne sen tekevät.)
Olen ruma, vanha ja väsynyt. Joko kohta pääsee eläkkeelle? Tai antakaa edes kokovartaloburkha. Sisäinen kauneus ei enää riitä...
Tänä aamuna ensimmäisen kerran en nähnyt näytölle. Todennäköisesti vuoden kuluessa joudun hankkimaan kaksiteholasit. sillä lailla. Pääsiäislauantaina kaupassa tuli elämäni ensimmäinen kuuma aalto. Se oli tosi kuuma. Ylähuulen karvakasvusto sen kun yltyy, mikä ihme se vanhan akan naamaan karvoja alkaa kasvattamaan? (Retorinen kysymys, kyllä minä tiedän, että hormonit ne sen tekevät.)
Olen ruma, vanha ja väsynyt. Joko kohta pääsee eläkkeelle? Tai antakaa edes kokovartaloburkha. Sisäinen kauneus ei enää riitä...
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Slave minded sheep and normomaniacs
Joku (nuorison edustaja?) on kerennyt askartelemaan meille työssäkäyville viestin aseman väliaikaisiin portaisiin. Sen mukaan olemme orjallisia, maanisuuteen saakka normaaliutta tavoittelevia lampaita. Hmm, maaninen lammas kuulostaa mielenkiintoiselta. Alakaneetti kysyi miksi kiirehdimme, kun emme edes tiedä minne. Minulla kyllä on kovin selkeä kuva siitä, että kiirehdin hautaan. Siinä välissä aioin pitää mahdollisimman hauskaa ja elää omien eettisten sääntöjeni mukaan. 
Nuorena ihminen on aika ehdoton. Muistan kuutatavoittelevan nuoruuteni ajan, joka toinen lauseeni totesi, että MINUSTA nyt ei ainakaan tulisi tuollaista, tällaista eikä sellaista. Ja vaikka nyt ei mitään niistä tullutkaan, tuli lainkuuliainen oman tiensä paarustaja, aika normityyppi. Minusta on kiva olla tavallinen, jos vaan saan olla rauhassa ja elellä omaa elämääni.
Erikoisuus ja ehdottomuus tuovat mukanaan usein ongelmia. Sellaisen elämän viettäminen vaatii voimia, joita minulla ei ainakaan ole. Tahdon helpon elämän, syödä kakun, en säästää sitä. Minusta on hauskaa tehdä huomioita elämästä, kirjotella niistä huolettomasti ja huolimattomasti. Ei minusta taida koskaan olla kirjalijaksi tai toimittajaksi, parempi pysyä vaan lestissään ja raapustella julkisia päiväkirjamerkintöjään. Se sopii mnulle. Sen lisäksi minulle sopii työnteko työssä, jonka saan jättää taakseni, kun työpaikan oven suljen. Mutta jos joku tahtoo olla toisenlainen, saa hyvinkin olla, kunhan vaan kuvauksissa ei rikota tai vahingoiteta ihmisiä eikä eläimiä.
Quod licet Iovi, non licet bovi. Koskee myös lampaita. Bääää´äääh!!!
Nuorena ihminen on aika ehdoton. Muistan kuutatavoittelevan nuoruuteni ajan, joka toinen lauseeni totesi, että MINUSTA nyt ei ainakaan tulisi tuollaista, tällaista eikä sellaista. Ja vaikka nyt ei mitään niistä tullutkaan, tuli lainkuuliainen oman tiensä paarustaja, aika normityyppi. Minusta on kiva olla tavallinen, jos vaan saan olla rauhassa ja elellä omaa elämääni.Erikoisuus ja ehdottomuus tuovat mukanaan usein ongelmia. Sellaisen elämän viettäminen vaatii voimia, joita minulla ei ainakaan ole. Tahdon helpon elämän, syödä kakun, en säästää sitä. Minusta on hauskaa tehdä huomioita elämästä, kirjotella niistä huolettomasti ja huolimattomasti. Ei minusta taida koskaan olla kirjalijaksi tai toimittajaksi, parempi pysyä vaan lestissään ja raapustella julkisia päiväkirjamerkintöjään. Se sopii mnulle. Sen lisäksi minulle sopii työnteko työssä, jonka saan jättää taakseni, kun työpaikan oven suljen. Mutta jos joku tahtoo olla toisenlainen, saa hyvinkin olla, kunhan vaan kuvauksissa ei rikota tai vahingoiteta ihmisiä eikä eläimiä.
Quod licet Iovi, non licet bovi. Koskee myös lampaita. Bääää´äääh!!!
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Kutistuneiden housujen salaisuus
Kyllähän mina tiedän, että lomalla tuli herkuteltua, mutta näköjään olen herkutellut vähän pidemmän aikaa. Vielä pari kuukautta sitten hyvin jalkaan mahtuneet pöksyt ovat kutistuneet vaarallisesti kaapissa vyötäröltä. Nyt on tehtävä jotain, ettei ilmiö jää pysyväksi. Vaatekauppaan ei kannata suunnata aivan heti, eikä kyllä kannattaisikaan, tajusin eilen, että pääsiäisenä ei olisi kannattanut elää paremmin ansaitsevien veljiensä tavoin. Voi hyvänen aika! Ja ihan itse aiheutettu!
Ulkona maailma on vaaleanvihreä. Juuri sellainen kuin olen sen tottunut näkemään pari päivää ennen kuin vihreys valtaa maailman. Valkovuokot ovat puhjenneet kukkaan. Kaunista! Pääni on allergiaturvonnut ja silmäni valuvat, se ei ole kaunista. Parveke on edelleen siivoamatta, eikä siemeniä enää kannata kylvää, parempi etsiä suosiolla taimikauppa. Siihenkin uppoaa vähän rahaa, onneksi lopputulos on kestävä.
Sähkölaskuni sen kun suurenee, nyt se on eur 65 kolmen kuukauden välein. Elämä on kallista! Työstä en viitsi edes puhua, luvassa yksi uusi huollettava Keski-Eurooppaan. Minulta karkaa vielä mopo käsistä.
Ulkona maailma on vaaleanvihreä. Juuri sellainen kuin olen sen tottunut näkemään pari päivää ennen kuin vihreys valtaa maailman. Valkovuokot ovat puhjenneet kukkaan. Kaunista! Pääni on allergiaturvonnut ja silmäni valuvat, se ei ole kaunista. Parveke on edelleen siivoamatta, eikä siemeniä enää kannata kylvää, parempi etsiä suosiolla taimikauppa. Siihenkin uppoaa vähän rahaa, onneksi lopputulos on kestävä.
Sähkölaskuni sen kun suurenee, nyt se on eur 65 kolmen kuukauden välein. Elämä on kallista! Työstä en viitsi edes puhua, luvassa yksi uusi huollettava Keski-Eurooppaan. Minulta karkaa vielä mopo käsistä.
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Kevään merkkejä
Vaihdoin ahdistusta herättävän shoppailukierroksen iltapäivään ja iltaan veljieni ja heidän perheidensä seurassa. Nuoremman veljeni kodissa Vantaalla kokkasimme ja vietimme aikaa. Veljenlapseni kasvavat ja kehittyvät huimaa vauhtia, nautin heidän seurastaan aina vain enemmän - johtuu varmaan siitä, etten pikkulasten seurassa ole koskaan ollut luontevimmillani. Suunnittelimme hivenen syksyllä koittavaa veljeni tasavuotissyntymäpäivää. Se suunnitelma on kuitenkin vielä niin vaiheessa, ettei toinne paljon asiasta puhua. Katsotaan, luvassa voi olla jotain kivaa.
Kevään ensimmäinen perhonen oli sitruunaperhonen. Muistan, kun jonkun hassun taikauskoisen höpötyksen mukaan kesästä tulee sellainen kuin on kevään ensimmäisen perhosen värin. Onneksi sitruunaperhoset heräävät yleensä ajoissa, harvemmin sitä ritariperhoseen tai suruvaippaan heti keväällä törmää. Luonto tuntui muutenkin olevan puhkeamisen partaalla, puiden silmut kasvoivat silmissä!
Veliseni savusti lohta, veljenvaimo teki uunissa täytettyjä kesäkurpitsoita, minä toin säkillisen uusia perunoita ja jälkiruuaksi marenki-marja-rahkakakkuainekset. Hyvää oli ja riittävästi! Ovat varmaan tänä aamuna rakennelleet loppupaloista brunssin ennen kuin vanhemman pikkuveljeni perhe on suunnannut minilomalle Tallinnaan. Ainakin ilma suosii lomalaisia!
Illalla ajelin kotiin taksilla ja kylläpä kiukutti. Ukkelin huonojen reittivalintojen takia kyyti maksoi melkein puolet enemmän kuin yleensä. Kai se on vaan pidettävä omana häpeänään, koska en minäkään häntä osaa ruveta neuvomaan, ja se oli navigaattorin tarjoama reitti. Kyllä oikea vanhanajan taksikuski olisi tiennyt ne myös asiakkaalle edukkaammaksi käyvät oikoreitit! Mietin, pitäisiko kirjoittaa taksitarkastajallle vai ei.
Kevään ensimmäinen perhonen oli sitruunaperhonen. Muistan, kun jonkun hassun taikauskoisen höpötyksen mukaan kesästä tulee sellainen kuin on kevään ensimmäisen perhosen värin. Onneksi sitruunaperhoset heräävät yleensä ajoissa, harvemmin sitä ritariperhoseen tai suruvaippaan heti keväällä törmää. Luonto tuntui muutenkin olevan puhkeamisen partaalla, puiden silmut kasvoivat silmissä!
Veliseni savusti lohta, veljenvaimo teki uunissa täytettyjä kesäkurpitsoita, minä toin säkillisen uusia perunoita ja jälkiruuaksi marenki-marja-rahkakakkuainekset. Hyvää oli ja riittävästi! Ovat varmaan tänä aamuna rakennelleet loppupaloista brunssin ennen kuin vanhemman pikkuveljeni perhe on suunnannut minilomalle Tallinnaan. Ainakin ilma suosii lomalaisia!
Illalla ajelin kotiin taksilla ja kylläpä kiukutti. Ukkelin huonojen reittivalintojen takia kyyti maksoi melkein puolet enemmän kuin yleensä. Kai se on vaan pidettävä omana häpeänään, koska en minäkään häntä osaa ruveta neuvomaan, ja se oli navigaattorin tarjoama reitti. Kyllä oikea vanhanajan taksikuski olisi tiennyt ne myös asiakkaalle edukkaammaksi käyvät oikoreitit! Mietin, pitäisiko kirjoittaa taksitarkastajallle vai ei.
perjantai 22. huhtikuuta 2011
Vapaa!
Keskiviikkona tililtäni meni viimeinen erä avioliiton aikaisesta velasta. Olen vapaa taloudellisista rasitteista, nyt kun vielä henkisistä arvista pääsisi eroon - tai edes oppisi niiden kanssa elämään. Aika kuluu, menee hukkaan, vanhenen kaiken aikaa. En tarkoita, etteikö nytkin olisi kivaa ja ettenkö ole onnellinen, mutta kun minulla on vähän sellainen kutina, että olisi minulla parisuhteessakin annettavaa. Yritän kai sanoa, että ajattelen olevani ihan hyvä ihmiseksi.
Koska talous on vielä aika huterissa kantimissa, päätin pysytellä lomani hiljakseni kotosalla. Huomenna nimittäin on pakko uhrata itsensä markkinavoimille ja lähteä haalimaan parit uudet rintareput. Tunnustan, en ole hyvä shoppailija, etenkin kun koen itseni aivan liian suureksi ja sopimattomaksi. Ja sellaiset erikoiskaupat taas ovat toistaiseksi vielä liian kalliita minulle.
Mutta sitä ennen kokeilen saada kunnon yöunet ja katsella vapauttavia ja iloisia unia. Sielultani nousi suuri raskas kivi. Vihdoinkin! Ja etuajassa vielä, 1,5 vuotta ennen alkuperäistä laskettua aikaa.
Koska talous on vielä aika huterissa kantimissa, päätin pysytellä lomani hiljakseni kotosalla. Huomenna nimittäin on pakko uhrata itsensä markkinavoimille ja lähteä haalimaan parit uudet rintareput. Tunnustan, en ole hyvä shoppailija, etenkin kun koen itseni aivan liian suureksi ja sopimattomaksi. Ja sellaiset erikoiskaupat taas ovat toistaiseksi vielä liian kalliita minulle.
Mutta sitä ennen kokeilen saada kunnon yöunet ja katsella vapauttavia ja iloisia unia. Sielultani nousi suuri raskas kivi. Vihdoinkin! Ja etuajassa vielä, 1,5 vuotta ennen alkuperäistä laskettua aikaa.
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Lomalaisen kiireet
Vasta toinen lomapäivä menossa, olen jo aivan lääpästynyt!
Eilinen vierailu kummikissani Kirpun perheeseen aiheutti pienoisen janontunteen (kokeilkaas itse hampurilaisia, viiniä ja siideriä pitkän kaavan mukaan, niin tiedätte). Kummikissani on ihana ihmisrakas sylivauva, joka täytti kissavajetta, mutta jätti vaarallisen kaipuun sydämeen. Minä EN voi nyt ottaa kissaa, aionhan tulevaisuudessa matkustella, ja sitten pitäisi aina kissavahtia olla ruinaamassa. Ei! Vahva ja jyrkkä EI! Sen sijaan isäntäparille vahva kyllä, ihania ihmisiä, harmi vain, että joudumme sovittelemaan aikatauluja taajaan, ennen kuin yhteinen tapaamisaika löytyy (vuorotyö ja 8-16 työ aiheuttavat haasteita).
Ottoveljen passi saapui yhdestä lähetystöstä. Soitin postiin, että olisiko heillä kuriiripalvelua, jolla saisin sen lähetettyä maanantaiksi Thaimaahan. Ei ollut. Niinpä piti sitten mennä käymään töissä ja lähettää se sieltä. Ärsytti. Mutta kun olin luvannut asian hoitaa, niin tein sen. Luikin siellä nurkissa ja yritin vetää näkymättömyysviittaa niskaani.
Ryhdyin lukemaan Susanna Alatalon Sikalat-teosta. Ahdistavaa luettavaa, mutta todella koukuttavasti kirjoitettu! Minä en ymmärrä mikä huonostikasvaneiden lasten kirjallisuusviikko minulla oikein on menossa. Ehkäpä tekee hyvää havaita, ettei meillä kotona nyt kuitenkaan NIIN kamalaa ollut, vähän vaan kamalaa.
Jatkan omenaporeen juomista. Miksihan muuten sen nimi on vaihdettu omenalimonadiksi? Ja onko juomalla mitään tekemistä omenan kanssa? Sokeripore pikemminkin.
Eilinen vierailu kummikissani Kirpun perheeseen aiheutti pienoisen janontunteen (kokeilkaas itse hampurilaisia, viiniä ja siideriä pitkän kaavan mukaan, niin tiedätte). Kummikissani on ihana ihmisrakas sylivauva, joka täytti kissavajetta, mutta jätti vaarallisen kaipuun sydämeen. Minä EN voi nyt ottaa kissaa, aionhan tulevaisuudessa matkustella, ja sitten pitäisi aina kissavahtia olla ruinaamassa. Ei! Vahva ja jyrkkä EI! Sen sijaan isäntäparille vahva kyllä, ihania ihmisiä, harmi vain, että joudumme sovittelemaan aikatauluja taajaan, ennen kuin yhteinen tapaamisaika löytyy (vuorotyö ja 8-16 työ aiheuttavat haasteita).
Ottoveljen passi saapui yhdestä lähetystöstä. Soitin postiin, että olisiko heillä kuriiripalvelua, jolla saisin sen lähetettyä maanantaiksi Thaimaahan. Ei ollut. Niinpä piti sitten mennä käymään töissä ja lähettää se sieltä. Ärsytti. Mutta kun olin luvannut asian hoitaa, niin tein sen. Luikin siellä nurkissa ja yritin vetää näkymättömyysviittaa niskaani.
Ryhdyin lukemaan Susanna Alatalon Sikalat-teosta. Ahdistavaa luettavaa, mutta todella koukuttavasti kirjoitettu! Minä en ymmärrä mikä huonostikasvaneiden lasten kirjallisuusviikko minulla oikein on menossa. Ehkäpä tekee hyvää havaita, ettei meillä kotona nyt kuitenkaan NIIN kamalaa ollut, vähän vaan kamalaa.
Jatkan omenaporeen juomista. Miksihan muuten sen nimi on vaihdettu omenalimonadiksi? Ja onko juomalla mitään tekemistä omenan kanssa? Sokeripore pikemminkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
