Pää kiinni, painajainen

Viime yö oli taas täynnä epämiellyttäviä unia. Tai oikeastaan ensin heräsin suureen lihavuusahdistukseen, ei ole riemuisaa kokea itsensä höllyväksi laardikasaksi aamuyöstä. Vaikutus kertautuu kummasti eikä edesauta unen saapumista. Sitten nukahdettuani heräsin pahaan uneen, siinä olin mennyt takaamaan yhden työkaverini lainan. Ja hän tietysti oli joutunut ongelmiin, laina oli tulossa minulle maksettavaksi, enkä saanut edes selvää mikä oli loppusumma. Kamala painajainen!

Yksi ystäväni on sitä mieltä, että ajattelen rahaa ja taloutta koko ajan. Hän saa sen kuulostamaan vähän epäilyttävältä, mutta tottahan se on. En minä kyllä itseäni pihinä pidä, kaikki on tupannut menemään, mikä on tullut, mutta pakkohan sitä on laskea mitä aikoo hankkia ja paljonko siihen menee. Kun ei taloudellista tukea mistään tipu (enkä huolisikaan), niin parempi tulla toimeen omillaan. Sitä virhettä minä tosin en KOSKAAN tekisi, että ryhtyisin takaajaksi kenellekään, en edes parhaille ystävilleni tai sukulaisille. Ensinnäkään en luota kehenkään ja toiseksensa mitä vain voi sattua.

Sitä paitsi jos satutte muistamaan, että juuri maksoin omasta tyhmyydestäni viimeisen erän, niin olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että saavat muutkin selvitä loppupelissä aivan omarahoituksen turvin. Lainata voin vähän, mutta paperiin en nimeäni laita. Paitsi yhteen paperiin, olen jo kirjoittanut testamenttinikin, pitää vaan vielä todistuttaa se oikeaksi. Veljentyttö saakoon kaiken, tuskinpa niissä pienissä summissa, joita perääni jätän, tulee hirveästi jaettavaa olemaan, mutta jos nyt varuilta - sitä lottovoittoa tai amerikanperintöä varten - varautuisin.

Vielä yksi aamu, sitten neljä vapaata. Aivan vähäsen ahdistaa, työ, itse ja raha. Kaikki.

Tuhlaajatyttären paluu

Luulitteko, että jäätte ilman kuvaa Iikkea-retken päätuotteesta? Hui hai, tietenkin tahdon näyttää teille mihin tuhlaajatytär rahansa sulloo. Näitä nappasin mukaan kaksi, hinta eur 59/ kappale. Ovat ihanat ja ikuiset, polyrottinki nimittäin kestää tulevan jääkaudenkin.

Parveketuolien lisäksi hankin lisää pari turkoosia kylpypyyhettä, sitä suurempaa mallia, että vieraat voivat kietoutua niihin kunnolla ja peittävästi saunan jälkeen. Omaan käyttööni nappasin ihanan retropallovihreän pussilakanan, jo on kumma, jos ei tule kesäisia unia. Sokerina pohjalla ostoksissani oli herätyskello. Se oli kyllä tolkuttoman edullinen, vain euron. Nyt ei haittaa, vaikka puhelin jäisikin töihin, herätys on varmistettu seuraavanakin aamuna.

Ihanaa, että luvassa on lyhyt työviikko. Vain kaksi herätystä jäljellä. Jippii!

Tasseleilla villimiehiä vastaan

Hyvänen aika, että ovat vatsalihakset kipeänä, nauramisesta tietenkin. Aivan niin kuin arvelinkin, erinomaisten tarjoomusten lisäksi (perunafetasalaatti, melonisalaatti, tomaattimozzarellasalaatti ja omenalipstikkasalaatti, grillimakkarat, grillattu halloumi, pekoniherkkusienet, pihvit, kookoscouscouslisäke, jättikatkaravut sekä pari kakkua jälkiruuaksi) yhteiselomme oli taas riemukasta. Ihmekös tuo, edellisen kerran olimme tavanneet maaliskuussa, räpätettävää riitti. Oli meitä kuitenkin kahdeksan henkilöä syömässä, ettei nyt ihan pikkuporukalla tuollaista ruokamäärää tuhottaisi, tosin isäntäväelle jäi vielä rääppiäisiä täksi päiväksi.

Roolipelimme ei valitettavasti tuottanut aivan yhtä kiitollista tulosta, jäi aika laihaksi, mutta parin tunnin pelisession aikana etenimme kuitenkin lähelle jättiläisten päämajaa. Seuraavalla kerralla luvassa käsittämättömät rytinät. Villimiesten vikittelyksi kehitimme burleskia tasselitanssia (Lady Aladob ja Madame Marmalade), mutta siitä nyt ei muuta iloa ollut kuin se, että pelinvetäjämme hurmaantui antamaan 500 kokemuspistettä pelkästään silkasta visuaalisesta mielikuvasta. Tai sitten harmaantui kauhusta, mene tiedä.

Miten rentouttava ilta! Nauru pidentää ikää. Vähän sivusimme jo ystäväpariskunnan häiden suunnitteluakin, niistä voi tulla vielä tosihauskat kinkerit!

Appelsiinimarinoidut jättikatkaravut

pakastettuja raakoja jättikatkarapuja

Marinadi
pilkottua vihreätä ja punaista chiliä
raastettua valkosipulia
appelsiinin kuori raastettuna, ½ appelsiinin mehu
limen kuori raastettuna, ½ limen mehu
oliiviöljyä
soijakastiketta
kunnon rapsaus Rainbow fish and chef maustetta

Kaada marinadin ainekset ehjään pussiin ja sulaneet jättikatkat perään. Marinoi ainakin tunti ennen kuin paistat pannulla kevätsipulin kera. Tarjoa korianterisilpun kera.

Kannattaa kokeilla, appelsiinin maku sopi katkarapuun yllättävän hyvin. Hyvä ruoka nyt tosin aina on hyvää, etenkin erinomaisessa seurassa.

Ei väkisten

Tällä viikolla uni on ollut väkinäistä, viime yönä lähetys oli vain viisi tuntia. Ehkäpä ensi yönä olosuhteet saavat toisenlaisen käänteen, kun viritän Ikean maailmanohuimman kesätäkin (eur 2,95) sänkyyni. Nyt olen posotellut talvitäkillä ja se aamuyöstä kuumottaa. Sitten uni menee piloille. Tänään pitkästä aikaa roolipelaamisen varjolla ylensyömme grilliruokaa. Huomenna valitan naurulihasten kipeytymistä sekä pinkeätä vatsaa, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät. Mutta ehkäpä ensi yönä tai huomenna saisin nukuttua.

Ambrakin oli käynyt jättämässä kasan mielenkiintoisia aiheita vinkupostaukseeni, nappaanpa sieltä yhden: "Tyylipostaus: millasista vaatteista tykkäät? Mikä on sun tyylin ja pukeutumisen punanen lanka (esim.tyttömäisyys, rentous, naisellisuus, rock, mukavuus tms.)? Kuka on sun tyyli-ihanne?" Minä kyllä tulen vielä katumaan tätä...

Olen aika tyylitön , tylsä ja ennalta-arvattava tyyppi, minulla on aina vain farkut ja paita. Jos saisin tukevalle persoonalle tarkoitettuja istuvia leveälahkeisia farkkuja, käyttäisin sellaisia, vaan enpä vielä ole sellaisia nähnyt, niinpä mennään bootcutpöksyillä. On minulla parit tiukatkin farkut, mutta en oikein viihdy niissä, koska vatsa. Töihin taas on pakko välillä vetää litteät housut jalkaan, en pidä niistä. Paidat taas ovat täysin luokatonta kamaa, mutta odottakaas kun saan neulontakoneen täyteen vauhtiin, niin jo alkaa niissäkin löytyä.

Ihailen ihmisiä, jotka osaavat käyttää vöitä, koruja, huiveja ja muuta tilpehööriä. Minä en osaa, huivit kiristävät tai katoavat, koruja en muista aamulla viritellä päälleni, eikä minun kokoisilleni edes vöitä löydy. Tai löytyy miestenosastolta, mutta en minä sellaisia tahdo, vaan sellaisia, joissa olisi suuri solki, joita voisi viritellä paitojen päälle. Tiedättehän te. Sellaisia mitä Nätti Nakuna Gok aina uhreilleen taikoo. Siinä muuten mies, joka on tyyli-ikonini, kyllä jokaisella naisella pitäisi olla tyylitietoinen homo pukija.

Mutta koska ei ole, tyylini on mukavuus. Ja mitä tahansa mikä peittää vatsan. (Unohdin kertoa, että rakastan korkeakorkoisia kenkiä ja haalin niitä rahatilanteeni mukaan, toistaiseksi ei siis vielä kovin paljon.)

Epävakautta

Avoimien ovien tapahtumamme siirtyi eiliseltä tähän iltaan. Ei siinä mitään, mutta kun ääneni katoilee, ohenee ja karhistelee. On taas hyvä arpoa, kestääkö ääni iltaan saakka vai ei. Ei tämä nyt enää mitään allergiaa voi olla, eikö se koivu ala jo lopetella?

Ikean keikka huomenna taitaa ihan oikeasti toteutua. Ystäväiseni tulee hakemaan minut suoraan töistä lastensa kanssa. Yhden saamme tungettua kääpiöparkkiin, toisen roudaamme mukanamme. Tuo vaan tarkoittaa sitä, että kyytiin mahtuu korkeintaan yksi tuoli. Hmm, minun on siis kuitenkin vongattava veljeltä kyytiä toista parveketuolia varten. Hyvä puoli on siinä, että saan kulut jaettua kahdelle kuukaudelle ja huomenna voin napata joitakin kaipaamiani astioita mukaan.

Tutkin eilen illalla asumisoikeusasunto-osoitteita. Löysin kolme sellaista, joihin tahtoisin muuttaa ja joista löytyi sopivan pieniä ja edullisia kaksioita. Saumat saattavat olla aika pienet, mutta toisaalta jos nyt laitan hakemuksen sisään, saan tahtomani asunnon ehkä joskus 5 – 7 vuoden kuluttua. Tai kymmenen. Kunhan edes joskus, ei minulla todellakaan ole kiire nyt kun olen päässyt sisälle järjestelmään.

Tänään taas sai vetää paksumman kevättakin niskaansa. Helkkari tuon tuulen kanssa! Mutta kielot kukkivat jo, samoin syreenit.

Lipsahtelevat tekstit

Vähänkö minua harmitti, kun taas huomasin unohtaneeni muokata julkaisuasetuksia. Eilisiltainen teksti oli tarkoitus vielä uudelleenmuotoilla ja jotenkin selventää ajatusta, mutta sepä olikin ylen ystävällisesti julkituonut itse itsensä, kun en muistanut vaihtaa julkaisuhetkeä vaikka vuosi eteen päin.

Noh, no harm done. Ei sen ollut tarkoitus jäädäkään piiloon, mutta mielelläni olisin jalostanut ajatusta. Eipähän ole ensimmäinen kerta, kun olen joutunut jälkiäni paikkailemaan. Ehkäpä muistan taas seuraavalla kerralla.

Elämän tarkoitus - maho neitsyt tunnustaa

Hyvänen aika, nyt mie sen hokasin! Elämän tarkoitus on tietenkin kukoistaa ja kasvaa. Eivät kaikki kasvit tai eläimetkään lisäänny, joskus sattuu sellaisia himppasen vinoutuneita, jotka eivät vain kestä jakaantumista, mutta kyllä ne kaikki tavallaan kasvaa yrittävät. Kaikki me synnymme ja sitten meidät (toivottavasti) tuhkataan. Tai ainakin jos kompostiin edes päätyisimme. Tai sitten vaikuttaisimme lähiympäristöön tavalla tai toisella. Toivottavasti hyvällä.

Minä en jakaannu, mutta kukoistan. Olenko siis marto hybridi? Ainakin pyrin suotuisaan vaikutukseen ympäristössäni. (Ainoa ahdistava aspekti teoriassani ovat ne, jotka eivät kerkeä kukoistaa laisinkaan, mutta helkkari soikoon, sama ongelma on taimenkasvatuksessa, kaikki siemenet eivät vain lähde kasvamaan. Ja joistakin tulee äärettömän myrkyllisiä lähikasvustoille.)

Parvekkeelleni ilmestyi hyvin alkukasvatettuja samettikukkia viitisen kappaletta. Perjantaina pääsen Iikkeaan ja ajattelin tuhlata noin abaht 140 eeroa kahteen tuoliin, jos ne vain ystäväni kyytiin mahtuvat (no pervana, luottokortille tietenkin, älkää nyt vain kuvitelko, että minulla käteistä rahaa olisi). Olen hullu, tiedän, ei minun pitäisi rahaa kylvää, vaan säästää lomaa varten. Lisääntymistaidoton, sekavapää, mutta minulla lienee positiivinen vaikutus ympäröiviin rehuihin. Muut kasvavat. Lannoitan ja edesautan, siinä minun elämäni tarkoitus.

Ettekä nyt naura, mie nimittäin olen miettinyt, että mitä hyötyä on mahosta neitsyestä. Nyt mie sen hokasin, elän kuollakseni, mutta sitä ennen kukoistan! Oon ihan paras tässä! Täydellinen! Kompostissa se on meikäpoijjaan koto niin.