Horiseva työntekijä tekee työtä eikä kirjoittele höpöjä

Koska Nukkumatin unilähetys katkesi jo neljän jälkeen tänä aamuna, olen vaarallinen kollega. Ärsyyntymiskynnys on ylen alhainen, kannattaa pitää käsiaseet poissa ulottuviltani. Sen lisäksi työtä on ihan pienen kylän tarpeiksi, koska esihenkilöni esihenkilö on kylässä ja lisää tietoa sekä tuskaa. Missä niitä kivoja ja mukavia töitä olikaan tarjolla?

Ja vitu, että minuun sattuu, stana! Tänään on pakko päästä apteekkiin uusien rohtovalmisteiden ääreen tai muuten... (Valvon ensi yönkin, niinkö? Joko kohta saa alkaa juoda viinaa unilääkkeeksi?)

Kehu siideri kesässä

Viime kesänä hehkutin ruokakaupasta löytämiäni kuivia siidereitä. Hyviähän ne ovat edelleen, mutta koska olen huikentelevainen ja yli laitojen loikkiva naishenkilö, aina kun bongaan siideririntamalla jotain uutta ja jännittävää, annan pirulle pikkusormen.

Juhannuksen pikkusormi meni Alkosta saatavalle Country Manor siiderille. Varsin vinkeä tapaus se onkin, ensinnäkin hiilihapoton, puolikuiva ja päärynäsiideri. Jo tuon luulisi etovan, mutta hui hai, hyvää kuin mikä! Maistuu aluksi aika viinimäiseltä, mutta jo toisella siemauksella löytyy siiderimäinen ominaismaku. Eikä ole makea! Herkullista, maukasta, vaarallisen pettävää! Sitä muuten saa Englannissakin, ainakin Tescosta, alle viisi puntaa (aika lailla edukkaampi hinta siis kuin Alkossa). Siinäpä sopiva jääkaappidrinksu lomalle.

Lääkärissäkin kävin. Omalääkärini kirjoitti lähetteen eteen päin. Puukkoa kai tässä jossain vaiheessa taas saan, mutta sen jo olin arvannutkin muutama kuukausi sitten. Mutta en kyllä kesällä ota, vasta syksyllä saa joku paikallinen Mengele tehdä testejä tieteen nimissä.

Jurot säikahtäneen jänikset

Kyllä minua taas säälitti tänä aamuna, kun bussissa katselin ensimmäisiä kesätöitään aloittelevia nuoria ihmisiä. Tiedättekö, kun heidän naamallaan on sellainen säikähtäneen valoihin jääneen jänöjussin ilme. On aikainen aamu, takana bailattu viikonloppu, he ilmiselvästi pohtivat, kuinka ovat tilanteeseen joutuneet, heidänhän oli vain tarkoitus vähän leikkiä töitä, että saisivat omaa rahaa.

On tietenkin hieno asia, että nuoriso oppii tekemään töitä, mutta kun itsekin muistan sen epätoivon ja pohjattoman väsymyksen, jossa heräsin muutaman tunnin unien jälkeen tekemään työtä, jota en kunnolla osannut ihmisten kanssa, jotka eivät suinkaan kaikki edes tahtoneet opettaa niksejään minulle, niin jurnotin kyllä minäkin. Onneksi sen enempää kuin nykyiset säikähtäneet jänöset en minäkään ymmärtänyt, että sama meininki jatkuu aina eläkeikään saakka. Siksi yritän itse olla kiltti kesätyöntekijöillemme, eiväthän he raasut ymmärrä, mihin vielä joutuvat. Parempi olisi, jos eivät aivan heti tajuaisikaan, vaan jaksaisivat käydä koulunsa ja nauttia vapaammasta opiskelijaelämästä.

Siihen saakka, suojelkaa vähän pikku pupusia. Koittakaa katsoa, etteivät ne niin häikäisty valoista, etteivät ymmärrä jyrän alta pois lähteä. Älkääkä te ainakaan heitä jyrätkö, koittakaa antaa välillä tuoretta ruohoa pureskeltavaksi, että tulevat vielä toistekin (ja maksavat meidän vanhuussijoituksemme laitoksissa, pahimmassa tapauksessa vielä syöttäen, käännellen, nostellen ja vaihtaen vaippamme).

Neiron tunnustuksia

Jo jonkun aikaa sitten minua valistettiin, että eronneen entisen rouvan, nykyisen neidin titteli on neiro. Neiron kuuluu perinteiden mukaan tunnustella mahdollisuuksiaan puolisorintamalla, lukea enteitä ja nähdä unia kesäpäiväntasauksen aikaan (missä se alkuperäinen juhannus, oikeastaan Ukon juhla, on sijainnut, ennen kuin kristityt omivat sen meiltä pakanoilta). Minä taas olin sen verran kuumehoureinen tiistaiyönä, että näkemäni unet sisälsivät vähäntäänkin k-18 tavaraa kammottavuudessaan. En tahdo sellaista puolisoa, kun kerran olen moisesta hirviöstä eroon päässyt. Pysyn mieluummin neirona.

Eilen tarjosin ystävälleni keskikesän ystävyysaterian; gruusialaisia uusia pottuja, fetatäytteisiä raidalliseen sikaan kietoutuneita herkkusieniä, kaalikasvishöystöä sekä inkivääri-limemarinoituja jättikatkarapuja. Hyvää oli. Yöllä vielä väänsimme tonnikalapizzan, josta tuli todennäköisesti elämän epäonnistunein tuotos. Mutta kyllä sitä söi ennen kuin selkäänsä otti, etenkin viinin kera.

Aamupäivän olen käyttänyt kylmäsavulohipiirakkapellillisen tekoon. Luottopohjaohjeeni toimii myös suurennetuilla mitoilla! Luvassa on vierailu kauemmaiseen naapurilähiöön yhden roolipeliystävän luokse. Siellä sitten taas grillaillaan, nautitaan keveitä kesäisiä juomia ja nautitaan toistemme seurasta. Minulla on aivan liian kivaa, kohta taas tippuu kuuma kivi niskaan tai lankean johonkin hirviöön tai rekka ajaa päälleni... Mutta hei, oli minulla aika kamalaa tässä välillä, sekin vaan onneksi alkaa unohtua.

Naamakirjassa ystäväni toivotti Ukon juhlaa ja valisti samalla, että pitää kuulema muistaa ryypätä, räyhätä ja naiskennella, että vilja kasvaa. Jos ei omista peltoa, voi jättää väliin.

Puolikuntoisen kaupunkijuhannus

Torstain kaltaisia työpäiviä en kovin monta elämääni tarvitse. Jos ei olisi ollut pikkupakko mennä töihin, koska muutamat oleelliset henkilöt jäävät kesälomailemaan, en olisi korvaani lotkauttanut työseireenien kutsuhuudoille. Lohdutuspalkinnoksi olin tilannut yhteen kokoukseen mansikoita ja jäätelöä, senkin olin kerennyt jo sairastaessani unohtaaa. Olin unohtanut myös kovin monia muita asioita, mutta ne eivät ole kiinnostavia muuten kuin että aiheuttivat sydämentykytystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Niinpä kotiin raahautui reporankanen. Ajattelin, etten käy edes kaupassa ennen kuin tänäaamuna. Mutta sitten tuli kaksi odotettua viestiä asiamiespostista naapurilähiöstä, siellä odottelivat sekä kengät että kirjat noutajaansa. Voi sitä yksinkertaisen ihmisen riemua! Keräsin itseni kasaan, niistin nenäni miljoonannen kerran ja ryntäsin puuskaiseen tuuleen. Tai niin noh, köröttelin bussilla, koska en hengästymättä kestä edes portaita kävellä.

Kävelemisestä tuli mieleen Josef Seibel. On se sitten kumma, miten olen totaalisen rakastunut! Mikään kenkämalli ikinä ei ole tuntunut niin täydelliseltä jalassani kuin talvikenkäni. Ensitestaamisen jälkeen luulen, että uusin loma/vapaa-aikakenkäni tulee muodostumaan aivan yhtä rakkaaksi. Tiedättehän te tunteen, kun kenkä istuu niin hyvin, että sen voi unohtaa olevan jalassa. Täydellinen (mutta kallis, mitäs olen niin suurijalkainen tyyppi)!

Loppujuhannuksena luvassa eriasteisia vierailuja ja evästämisiä. Kun nyt vain ymmärrän ottaa rauhallisesti, en todellakaan kaipaa mitään jatkotauteja flunssaani. Vähän huonolta kyllä tuntuu, päätä jumittaa, tarkoittaa sitä, että siellä voi olla joku räkäkeräytymä. Onneksi minulla on joka tapauksessa tiistaille aika omalääkärilleni, voin tarvittaessa vonkua häneltä myös onteloiden tyhjennyksen, jos tämä siihen on menossa.

Kirjapaketissakin muuten tuli jotain lomakivaa. Kiva kompakti kirjanen ja erinomainen kartta! Hipheihuraa! Samalla tilasin Pääkaupunkiseudun retkeilyoppaan sekä Audrey Niffeneggerin Hänen varjonsa tarina-romaanin. Minä tuohon Audreyhen niin ihastuin Aikamatkustajan vaimoa lukiessani.

Kyllä se taas tästä

Olen elossa, vaikka meinasinkin tukehtua jo kävellessäni juna-asemalta toimistolle. Se ei mikään hirveän pitkä matka ole, mutta hiki valuu kuin olisin maratonin vähintään juossut.

Sen lisäksi koneeni on jumissa. Meili täynnä, postilaatikko pursuilee ja kokous alkaa tunnin päästä. Kiirettä riittää, katellaan tätä kirjoittelua sitten, jos en tänään vielä työni ääreen kuole. Nyt kyllä pahasti tuntuu siltä.

Tätä se remuaminen tiesi

Eilinen olotila on niin kamala, että klassisesti ensin pelkäsin kuolemaa ja sitten toivoin sitä. Onneksi sain kuitenkin unta, tuli varmaan nukuttua pois vanhojakin univelkoja. Hereillä olin todennäköisesti viitisen tuntia, senkin torkuksissa.

Nyt on kurkku kipeä. Sitä kun saunan päälle piti lähteä rumuamaan, niin tämän siitä saa. Kärsin siis ja odottelen kirkkaampaa kruunua (vaikkei sitä kyllä muiden tekojeni perusteella ole minulle luvassa). Kumma juttu, että vaikken taas mitään ole itse tehnyt, niin silti harrastan moraalista itseruoskintaa.

Edit 15:15 No voi juma! Nyt valuvat sekä nenä että silmät. Ruumiinlämpökin on noussut epämukavuusalueelle 37,3. Korvat rutisevat, paukkuvat ja kirpistelevät. Sillä lailla, saatana. Sehän on flunssa!