Sairaslomaa

Eilen illalla lämpö nousi 38,3 C:een. Tärisin kuin horkassa. Kehitin sohvaani symbioottisen suhteen, makasin kuin murmeli pesässään tyynyjen ja peittojen keskellä. Ja alkoihan se flunssakin vihdoin kunnolla, siitä tosin seurauksena oli kuumeen nopea laskeminen, jo puolen yön aikaan viilettelin pelkässä pyjamassa, sekin tuntui olevan liikaa.

Niin ne työkiireet loppuivat. En jaksa edes ajatella, miten töissä käy. Onneksi nyt aamulla on hivenen parempi olo, jaksaa edes iltapäivälehdet lukaista ennen kuin painun takaisin sänkyyn. Ja onneksi saan omahoitajan illalla kylään ruokkimaan ja hoitamaan minua. Toivottavasti kurkkukipu vähenee siihen mennessä, että saan jotain alaskin. Minultahan ei nimittäin edes sairaana mene ruokahalu, nyt vaivaa vain kipeä kurkku, kun ei edes nestettä meinaa pystyä nieleksimään.

Hiljainen

Kerrankin olen töissä hiljainen kollega. Kurkkuni on niin kipeä, että ellen tietäisi minulta leikatun kitarisoja pois, alkaisin epäillä kivun perusteella angiinaa. Onneksi on ibuprofeenia, yöllä vaan sekään ei meinannut auttaa, kun sylki valuu kurkkuun ja pakko on välillä nielaista. Mutta koska muuten on suhteellisen terve olo, vain vähän räkätautia, niin mitäs tässä muuta ymmärtää kuin ilmestyä sorvin ääreen. Mutta mieluiten en kyllä puhuisi mitään. Hymyilisin vain nätisti.

Loppuviikoksi tahdon kuitenkin parantua. Antaa sataa vain, suunnittelimme alustavasti ensi viikonlopulle sieniretkeä. Harmi vain, ettei meillä edelleenkään ole autoa, on tyydyttävä pääkaupunkiseudun lähimetsiin. Mutta oikeastaan, jos taas lähdemme oikealla asenteella metsään pyörimään, niin tärkeintä on ulkoilu ja ilman haistelu, sienet ovat sitten tervetullutta bonusta.

On se kyllä kumma miten pienestä on elämä joskus kiinni. Niin kuin housujen suhteen yhdestä kokonumerosta. Kiskaisin tänä aamuna nimittäin jalkaani ne numeroa pienemmät farkut, jotka kävin Kappahlista viime viikolla, olo on huomattavasti ryhdikkäämpi kuin liian löysien pöksyjen kanssa. Mutta kukahan kannustaisi minua läpikäymään paitakaappini, siellä sitä vasta liian isoja paitoja onkin? Minulla on ärsyttävä taipumus hankkia löysiä paitoja ja sitten kuitenkin pitää vain niitä istuvampia. Pitäisi tehdä karsintaa ja sitten korjata ne, joista korjattavaksi on, etenkin pituutta voi aina napata pois paidasta, se auttaa jo paljon.

Sohvasunnuntai

Joskus on vaan kiva olla ja makailla sohvalla kaukosäätimen kanssa. Menenkin sinne aivan pian takaisin parantelemaan kurkkuuni ilmestynyttä kaktuspalleroa. Onneksi on särkylääkkeitä, aamulla en meinannut pystyä vettä nielemään. Olen huono sairastaja, sitä paitsi huomenna alkaa iso kokous töissä, ei minulla ole sairasteluun edes aikaa.

Eilen esittelin nuorukaisen ensimmäiselle ystävättärelleni. Ilmeisesti vaikutelmat olivat hyviä molemmin puolin. Minä olin tyytyväinen, koska tahdon pitää herran elämässäni, niin helpottaa, jos myös ystäväni häntä jaksavat ja hyväksyvät hänet. Ohjastin taas ruuanlaiton saloissa, ohjeiden mukaan nuori herra rakenteli bulgurin ja salaatin kanssa tarjottavaksi kookoskanaa ja pekoni-ruusukaalipaistosta. Olikin melkoinen nälkä, kun ruoka valmistui vasta lähempänä yhdeksää illalla, enkä ollut syönyt kuin aamupalan.

Oloni on hivenen epätodellinen, where´s the catch?

Ammatti - viihdyttäjä

Tuli eilen pohjoisemman Suomen edustajan kanssa kierrettyä muutama kapakki Kalliossa. Onneksi emme päätyneet keskustaan, onneksi seura oli hyvää, nauru raikasi ja kukkaro keveni. Nyt on vähän heikko olo, mutta koska iltasella saan nuorta seuraa ja ehkä vähän vanhempaakin, aion jatkaa hyvin alkanutta helppoheikin uraani.

Mutta millä ihmeen lihaksilla minä jaksan töissä ensi viikolla? Tyhmä kysymys, samoilla viihdyttäjän lihaksilla tietenkin. Toivottavasti ne vähän saunassa tänään vertyvät.

Toruja tuli

Aaaarrrrrgggghhhh. Sain toruja, esi-ihmeellä on taas sellainen päivä. Mutta minkä minä sille voin, että kuponkini ovat sekaisin, kun en sitten käynytkään sitä parantaja-ennustaja-ajatuksenlukija-täydennyskurssia. Pitää varmaan ottaa asia esille seuraavassa kehityskeskustelussa. Nyt joudun kysymään asioita aivan asiakseni ja erikseen jokaiselta.

Eiliset Pidot Paasitornissa olivat makoisat. Viiniä nautin kohtuudella pari lasillista. Kurjuuden kurjuus, ettei tällä kertaa läksiäiskuoressa ollutkaan kahden eväät yhden hinnalla tarjousta, vaan -30% a la carte listan hinnoista. Pah. Ilmiselvästi olen tottunut liian hyvälle, siitäkin voisi vähän sakottaa.

Vielä kävin Hakaniemen Kappahlista hakemassa toiset numeroa pienemmän farkut mukaani, kun sopivasti sain -25 % alennusläpyskän postin välityksellä. Ostin minä yhden rintaliivitkin, mustat jälleen. Huomasin, että minulla musta on uusi valkoinen, nuorna tyttönä kaikki aluvaatteet olivat valkoisia, nykyään mustia. Puuterista en ole perustanut koskaan, itse asiassa se puistattaa minua, tulee mummo mieleen. Musta on turvallinen väri, se käy kaiken kanssa.

Tekisi mieli sanoa jotain diplomi-insinöörin logiikasta

...mutta en sano, koska se voitaisiin ottaa viittauksena tässä tapauksessa myös miehen logiikkaan. Mietin vain, että voi hyvät hyssykät, että voivat tehdä asiat itselleen ja minulle vaikeiksi. Enkä myöskään muuta voi sanoa, ettei tulisi ruodittua kollegoiden tapaa hoitaa perusasioita, siinä voisin joutua vertaamaan sitä heidän tapaansa hoitaa ihan ammatillisiakin asioita. Hmmph. Tapaamani naispuoliset diplomi-insinöörit ja insinöörit ovat kyllä vaikuttaneet enemmän maan pinnalla toimivilta olennoilta, siitä kiitos heille.

Parisuhteellisissa asioissa on vahvistusta hankittu, annettu ja saatu. Ehkä minä nyt vaan uskaltaudun jatkamaan. Onneksi tänään lähden iltapäiväksi pois toimistolta, olen kaikesta yöriekkumisesta niin rättipoikki, että parempi päästä jaloilleen seisoskelemaan. Etenkin kun luvassa lienee virvoittavia vesiä ja herkkupaloja tietoiskujen lomassa. Illalla on kyllä päästävä ajoissa unille. Ihme juttu, että päässäni on ilmiselvästi napsahtanut jokin ratas paikalleen, edeltävät kolme yötä olen nimittäin nukkunut aivan erinomaisesti.

VR taas on aiheuttanut harmaita hiuksia työmatkallani, olen päässyt mittailemaan asemia useampia kymmeniä minuutteja, kun junia perutaan henkilöstöpulan takia. Miten ihmeessä heiltä voi puuttua työvoimaa? Eivätkö he palkkaa riittävästi uutta porukkaa vai ovatko kaverit harvinaisen sairasta sakkia? Eikä nyt ole edes vielä lunta. Mitenkähän meidän käy ensi talvena?

Talvesta tuli mieleen, että tänä aamuna töihin tullessani oli sen verran viileätä, että hengitys jo vähän höyrysi. Pomoni tosin väitti minun vain käyvän kuumana muuten vain. Mjaa. Taitaa olla joku huumorjveikko, tuskin hän nyt mikään selvännäkijä kuitenkaan on. Minä kyllä tykkään syksystä. Tykkään tosin kesästä, keväästä ja jossain määrin jopa talvestakin, jos se vain on sellainen oikea talvi, eikä mikään loskapaskalillukeli, joita täällä päin maailmaa tuppaa olemaan, paitsi pari viimeisintä.

Liikaa ajatuksia

Kai tässä on värjättävä tukkansa vaaleammaksi, jos ei muusta syystä niin siksi, ettei tulisi niin paljon ajateltua. Töissä on siinä mielessä hyvä olla, ettei kerkeä ajattelemaan niin paljon, mutta vapaa-aikaa on aivan selvästi liikaa. Etenkin iltasella. Kuka perkana sitä käski googlettamaan nuorempi mies - vanhempi nainen. Ja kuka käski mennä lukemaan niitä keskusteluja. Niistä ei tule kuin paha mieli ja tarve tehdä jotain radikaalia mahdollisimman pian.

Maailman ihanin pikkukampaajani tosin tahtoisi värjätä hiukseni tummemmaksi, tai punertavaksi ainakin - kun se korostaa silmiäni. Joo, ei tässä mitään korostuksia tarvita, säkkiä ja tuhkaa vain. Pitäisiköhän pyytää, että vetäisi karvan saman tien harmaaksi ja ryhtyä kävelemään kyyryssä. Vai liimaanko selkääni lapun, jossa lukee Hunningolla?

Onneksi asioilla on tapana selvitä. Tällä viikollakin on luvassa ystäväpariskunnan herrahenkilön vierailu ennen kuin hän siirtyy takaisin perheensä pariin pohjoisempaan Suomeen. Ja kai sitä voisi näistä ajatuksistaan avautua sille nuorelle herrallekin, ettei sitten tule yllätyksenä, jos alan kovin näkyvästi kimpoilemaan. Menenkin nyt ensi hätään hakkaamaan päätäni työpaikan vessan seinään.

(Tätä se nyt sitten on ainakin jonkin aikaa. Koittakaa kestää, minulla on vaikeuksia kestää itse itseäni.)