Ilmeellinen elämä

Kulunut vuosi mullisti kaiken. Ei rytinällä, vaan salakavalasti hivuttaen.

Alku vaikutti normaalin tasaiselta, mitä nyt terveyteni pitkästä aikaa ryhtyi paranemaan, kroonikkolääkitystä ei kuitenkaan kokonaan pois saatu, mutta nappien popsiminen normitiloissa on vähäisempää kuin vuosiin. Muuten ruumiini voi suhteellisen hyvin, en ole lihonut enkä laihtunut. Karva kiiltää ja ryppyjen määrä on pysynyt kurissa (siitä kyllä kiitän hyaluroni-voiteita). Unet palasivat välillä lähes normaaleiksi, mutta syksyn stressi toi unettomuuden takaisin.

Taloudellinen tilanteeni korjaantui, kun sain maksettua avioliiton aikaiset velat pois. Kerrankin palkka jäi omaan käyttöön - ja minähän kulutin. Tuli käytyä rokkikeikoilla, syömässä, pariin otteeseen baarissakin ja matkalla. Edinburgh rakkaan ystävän seurassa oli kesän huipentuma! Olin niin onnellinen. Noita asioita tahtoisin pienesti harrastella jatkossakin.

Sitten tuli syksy ja Omahoitaja. Minä en uskonut, että sellaista tapahtuu muualla kuin elokuvissa. Olen tullut siihen tulokseen, että joku koominen jumalhahmo tekee parhaansa huvittaakseen itseään kustannuksellani ja viskoo tielleni asioita, joita muiden elämään ei aina ole tarjolla. Mutta ei se mitään, meillä on sen kohtalottaren kanssa samanlainen huumorintaju. Kivaa riittää, ihmissuhde on ihmeellinen asia. Samoin ystävät, joita olen saanut takaisin pikkuhiljaa, kiitollinen olen jokaisesta. He ovat yksilöitä kaikki, riemastuttavia ja upeita, etten edes ymmärrä mitä olen tehnyt ansaitakseni heidät elämääni! Suuri on kiitollisuus, kun heitä ajattelen.

Työtä ei ole. Olen elämäni ensimmäistä kertaa työttömyysuhan alla. Siinä olivat huonot uutiset, aika vähän, mutta merkittävästi. Ensi viikolla ryhdyn ihmettelemään asiaa enemmän, eiköhän minulle vielä joku paikka jostain löydy. Mistä ja koska, ne ratkaisen sitten aikanaan. (Viime yönä taas tein soveltuvuustestejä, joissa muunmuassa valjastin koiravaljakkoa reen eteen ja sitten suoritin jotain salapoliisitehtäviä. Luottamus outplacement-palveluun on ilmiselvästi suuri alitajuntani mielestä.)

***

Uuden tuoreen vuoden vastaanotan naapurilähiössä. Siellä me rakentelemme syntiä koko rahan edestä, frittiruokaa nimittäin. Tarjolla vihersalaatin kaveriksi on ainakin kanaa, lihaa, kasviksia ja jälkiruuaksi mars-patukoita, banaania ja ananasta sekä jäätelöä. Voin vain kuvitella, että närästyslääke on huomenna tarpeen, mutta voin myös toisaalta kuvitella, että olen nauranut itseni tärviölle ja nauttinut illasta, mikäli koirat vain eivät saa paniikki- ja paskahalvausta ilotulitteista. Huomenna Omahoitaja saapuu sitten jälleen hoitamaan (tai niin kuin hän itse äsken lähtiessään totesi, voi olla, että on minun vuoroni hoitaa häntä). Mikä ihana tapa aloittaa tuore vuosi!

(Ei, en tee lupauksia. En vietä tipatonta enkä laihduta. Tai no yhden lupauksen voisin tehdä, pidän hauskaa niin pitkään kuin vaan pystyn. Tähän saattaisi kyllä olla hyvä lopettaa koko blogi, mutta koska olen typerä oma itseni todennäköisesti tulen jatkamaan tätä naurettavaa saagaani.)

Sitten vielä poliisitiedote uudenvuoden viettäjille. Kelpaa myös tällaisen savo-karjalalaisen ohjeeksi ja ojennukseksi vähäpäisille riemuidiooteille, te lukijanihan että sellaisia tietenkään ole, ettehän?

Joka yö sama virsi

Näen painajaisia irtisanomisesta. Sitä on jo jatkunut aika pitkään. Viime yönä kokeilin jopa ottaa nukkumatille kemikaaliavustajan mukaan geimeihin, mutta ei sekään auttanut. Tai auttoi sillä tavoin, että nukuin 7,5 h, mutta aamusta tulivat painajaiset. Ei ole kiva nukkua, kun ahdistaa heräämisen jälkeen. Saa nähdä miten kaua tätä kestää tai miten kauan minä kestän. (Ärsyttävän tyhmää olla työorientoitunut persoona. Ja sitten kun vielä kaikki kyselevät, että no joko ja aina vaan pitää sanoa, että paljon olen kieltäviä vastauksia jo kerennyt saada.)

Tänään pitäisi hoitaa puhelinasia, muuten minulla ei ole puhelinliittymää 4.1. alkaen. Välttelen vastenmielisten asioiden toimittamista. Koko irtisanomisjupakka on vastenmielinen. Koitan kyllä tolkuttaa itselleni, ettei minun ihmisarvoni työstä ole kiinni, mutta alitajunta on huomattavasti vahvempi kuin päiväminäni, rautainen tyyppi, sen kun saisin valjastettua avukseni enkä vastaani.

Autenttinen huono elämä

Missä nuoret miehet ja vanhat naiset kokoontuvat ruuan ja alkoholin ääreen, on vaarana, että koko sakki liioittelee ja joutuu kaamean kankkusen kynsiin. Näin kävi, kun Tapaninpäivänä kutsuin pari ystävääni kylään. Ensimmäinen virhe tapahtui jo siinä, että vieraat saapuivat melkoisen myöhään. Toinen virhe olivat ruuan kanssa tarjotut vodkanapsuset. Kolmatta virhettä ei kannata enää edes muistella, peli oli menetetty.

Nukkumaan menin kuuden maissa aamulla, vieraat jäivät vielä pariksi tunniksi viihdyttämään itseään. Oli kuulema ollut melkoisen vinkeätä saapua kotiin kahdeksan maissa tuhannen päissään, kun muu väki oli lähdössä töihin. Mutta onneksi tuollaista tapahtuu enää erittäin harvoin. Ja onneksi oli hauskaa! Tanssia, laulua, muisteloita ja ruokailua juopottelun lisäksi, mikäs ihme siinä, että aika venähtää.

Eilinen sitten meni krapulan merkeissä. Makasin sängyn pohjalla voihkien ja torkkuen, en edes puhelimeen voinut vastata. Omahoitaja tuli onneksi pelastamaan ruokintapuolen, tilasi meile roskaruokaa, jonka tosin sain syötyä vasta joskus keskiyön paikkeilla. Sitä ennen nautin paljon buranaa ja vettä. Ainvan infernaalinen olo! Onneksi en enää moiseen itseäni turhan usein houkuttele, joku järki päässä yleensä, mutta nyt oli sen verran harvinainen herraseura kylässä, että tuli sitten pantua parasta pöytään. Neitiseurasta olen saanut nauttia useammin, hauskaa että ystäväni tuntuvat tulevan toimeen myös keskenään.

Tuulee, pidä mua kädestä!*

Koska Valon Juhlani on ollut täydellinen, en aio kiusata ketään kertomalla siitä mitään. Sanonpahan vaan, että sain vihdoinkin lahjaksi Kimble-pelin (juomapelivaroitus kaikille kylääntulijoille!). Muitakin lahjoja tuli, olen siis ollut tuhma vain toivottaessa, josta Omahoitaja on minua kiitellyt taajaan. (Hihihi.)

Eilen matkustimme kissavahtikylään. Siellä odottelivat kummikissani Kirppu ja yrmy-Winston varsin malttamattomina. Vastaanotto oli lämmin! Tyhjensin kissanhiekka-astiasta kilosotalla paskaa ja kusipalleroita samalla kun Omahoitaja pesi vesiastiat ja täytti ne puhtaalla vedellä. Raksuja oli vielä niin runsaasti, ettemme edes kuvitelleet lisäävämme niitä yhteenkään kippoon. Hyvin syöneiltä näyttivät molemmat muunkin kuin kakkamäärän perusteella. Hetki parvekeulkoilua herroille riitti, sitten leikittiin narupeliä, samalla kun me ihmiset katselimme televisiota. Lopuksi Winston piiloutui ihan varuilta sängyn alle, etteivät vaan epäilyttävät vieraat raahaisi häntä minnekään. Sen sijaan maailman ihmisrakkain Kirppu karvasi meidät perusteellisesti, pörisi luitaanrakentavasti ja lujaa sekä raapi mennessään molempien polvet verille.

Matkustimme illalla vihdoin Omahoitajan luokse. Totesimme sen parhaaksi vaihtoehdoksi, että hän pääsi tänä aamuna lähtemään töihin, mutta silti saimme vielä viettää yön yhdessä. Ruokaa raahasimme luotani sen verran mukana, ettei tarvinnut muuta kuin mikroaaltouunin ja Omahoitaja sai vielä eväät töihinkin. Aamupäivän vietin sohvalla kahvin ja kinkkupasteijoiden kera, tuijotin kaikki saippuasarjat, ennen kuin kotiin läksin. Ihana ilma! Aurinkoa! Mitä nyt tupee meinasi tuulessa irrota, mutta yhtään puuta ei päälleni kaatunut, vaikka siitäkin sain varoituksen aamusella, kiitos siitä!

Kaiken hyvän lisäksi meillä on ystävättäreni kanssa suunnitteilla pieni Keski-Euroopan kaupunkiloma. Nyt kun halvalla pääsee ja aikaa on. Ans´ kattoo, kuinka katastrofimatkailijoiden käy. Ja ans´ katsoa, saanko iltasella vieraita vai ihanko nautiskelen olostani itsekseni. Olen niin iloinen! Kaikki on juuri nyt hyvin! Työttömyyttä en tahdo ajatella ihan vielä, vasta joskus tammikuussa sitten.

* otsikkolainasta kiitos Kauko Röyhkä ja Narttu-yhtyeelle.

Joulu tuli jo eilen

Omahoitaja ilmestyi luokseni jo eilenillalla. Voi iloa! Koristelimme kuusen ja natustelimme hillitysti jouluherkkuja. Nyt väännämme päivälliseväitä, sitten sauna ja sitten syödään vasta.

Nauttikaa Valon Juhlasta tahtomallanne tavalla, yksin tai seurassa! Voikaa hyvin! Minulla on nyt joulu, parhaan lahjan sain jo.

Ei toinne valittaa

Tuijottelin eilisen päivän HASO:lta saapunutta kirjettä. Päältäpäin, kun en uskaltanut avata. Pelkäsin, että nyt ne tarjoavat minulle hakemaani unelma-asuntoa, kun uuden lainan saaminen on aika lailla arveluttava asia. Toinen pelkäämäni asia oli vuokrankorotus.

Iltasella kun kävin tekemässä piristävän ulkoilutehtävän (hain kissanhoitoavaimet joulua varten) ja kävelin kotiin osan matkasta, niin ajattelin, että nyt syteen tai saveen. Olisipahan ainakin jotain itkemistä blogissaan, jos ei muuta. Mutta katsopas, perkele, jo toisena vuonna peräkkäin vuokrani laskee, tällä kertaa kympillä. Minä en ymmärrä, mitä tässä taloyhtiössä tapahtuu, mutta jotain täällä tehdään oikein. Uskomaton juttu!

Sen verran riemastuttaa pienikin säästönpoikanen, että eiköhän tästä hyvä joulu tule. Eilen jo katkesi pimeän selkä, vielä kun musta kuu kääntyy kasvamaan, niin suomenuskoinen pakana riemuitsee vuoden loppumisesta ja uuden rapean alkamisesta. Ennusmerkit ovat hyvät; taivaalta sataa mannaa, lottovoittoja tulee tusinoittain ja nuorenen noin kymmenen vuotta. Ai ei vai? Mutta eipä haittaa vielä, lällällää.

Kallispalkkainen pyykkäri

Minä pesen nyt pyykkiä. Huomenna aion siivota, olen todennäköisesti melkoisen kallispalkkainen kotityöntekijä. Ylihuomenna varmaan pitäisi käydä hallissa. Eilen paransin maailman yhdessä ystävättäreni kanssa. Tänään minulla ei ole edes krapulaa, mutta veikkaisin, että uni maistuu ensi yönä. Rommia en kuitenkaan kiskonut pullosotalla, vaikka se eilisen päivityksen päättikin. Ihan pärjäsimme pizzalla ja viinillä.

Omahoitaja valmistuu tänään ammattiinsa. Juhlimme sitä jouluna. Tänään hän kuljailee kylillä ystäviensä kanssa. Nuoret miehet ja nuorten miesten vinkeet... <3

Sitten vielä sananen Andy Rooney-vainaalta. Nappasin tämän ystävän naamakirjapäivityksestä, minua nauratti kovin.