Veljeni perheessä on kaksi koiraa, berninpaimenkoiria ja yksi ragdoll (se on sitten kissa). Todennäköisesti koirat aiheuttivat minulle vahvan ja voimakkaan hengitysahdistuksen. Se mokoma kesti vielä koko eilisen, yskin ja köhin ja hinguin. Ahdistava olo. Ennen seuraavaa vierailua on lääkäriltä pyydettävä astmapiippu, mokomaan tuska-ahdistukseen en enää tahdo joutua, mutta toisaalta en tahdo myöskään lopettaa vierailujani koirallisiin residensseihin.
Kun ihminen on kunnossa, hän ottaa jaksamisen ja terveytensä itsestäänselvyytenä. Sitten vasta kun joku paikka brakaa, tulee mieleen, miten vaikeata olisi elää ilman sitä. Minulla keski-ikä jo tuo omat ongelmansa, pahin takaisku oli se kesällinen kipeä ja tuskainen haava-tilanne peräosastolla. Ensinnäkin ne mokomat paranevat erittäin huonosti ja uusivat helposti, ellei huolehdi kuiduista. Paska keikka, uskokaa pois, en suosittele.
Samoin mielen kipeys on sellainen sairaus, etten soisi sen uusivan. Se kun hiipii hiljakseen eikä hyökkää rytinällä, niin tilanne saattaa päästä pahaksikin, ennen kuin muistaa hakea apua. Nyt on vähän alavirettä, mutta se ei vielä tarkoita, että olisin vetämässä ranteita auki. Uskonpa, että valon määrän lisääntyminen nostaa myös minun vireystasoani ja pääsen tahmasta irti.
Matkalla takaisin Helsinkiin sunnuntaina pysähdyimme Juvan ABC:llä. Olen sieltä pienestä kirjahalvennuslaarista kaivellut muitakin upeita kirjoja, tällä kertaa mukaan tarttui Eoin Coferin Artemis Fowl - Kadonnut siirtokunta (no kun minulla ei sitä vielä ollut) sekä Paulo Coelhon Alkemisti. Alkemisti on jo puolivälissä, iltasella ryhdyin lukemaan sitä ennen unille menoa ja jos kansitekstiä olisin uskonut, en ikinä olisi aloittanut. Mutta sehän on satu! Ihana satu! Tänään taidan riipaista sen loppuun, ennen kuin Omahoitaja saapuu. Jos saan lukemisen takaisin ja toimimaan, minulla ei ole mitään hätää tässä maailmassa, niin pitkään kun silmät vain pelaavat.
Ai niin, minulla on muuten mieletön keski-ikäisyyskohtaus menossa. Sain touhuta Kitchen Aidilla Pohjoisemmassa Suomessa ja nyt on sitten hirveä hinku. Onneksi ei ole ylimääräistä rahaa kuuttasataa eeroa. Mutta sehän olisi ikuinen, sen voisi jättää perinnöksi. (Kenelle? kysyy järki.) Mutta kun se on niin kaunis. (Moni muukin asia on, toteaa järki.) Minä tahdon sen. (Et saa, päättää järki keskustelun. Jos saat töitä, et kerkeä sitä käyttää kuitenkaan ja lihot vaan jos alat vääntämään piirakoita, sämpylöitä ja muuta herkullista. Jos taas päätät perustaa catering liikkeen, tarvitset järeämpiä koneita.)
tiistai 31. tammikuuta 2012
maanantai 30. tammikuuta 2012
Valohoitoa ja ystäväenergiaa
Pohjoisemmassa Suomessa aurinko paistoi. Oli vaan niin kylmä, että piti kinuta ystävältä legginsit, kun omat irtisanoivat suhteemme heti ensimmäisen päivän iltana pois jalasta niitä riipoessani. Ulkoiltua ei kovin hirveästi tullut, sunnuntaina kävimme tekemässä pikkulenkin vaaramaisemassa. Mutta se valon määrä! Kauneus! Kylmyys! Palellus! Mutta ne ihmiset, ihania! Rakastettavia! Kaivattuja!
Asiat ja tapahtumat pyörivät vielä yhtenä mylläkkänä mielessäni. Taidan aloittaa kirjaamalla ylös parhaan tähän mennessä vastaantulleen bliniohjeen.
Blinitaikina
pieni pullo vichyä
pieni pullo pilsneriä
10 - 20 g hiivaa (kuivahiivaa 2 tl)
1 tl suolaa
3 dl tattarijauhoja
4 keltuaista
3 dl vehnäjauhoja (vähän vajaa, ettei tule liian paksu taikina)
4 valkuaista vaahtona
Liota tuorehiiva 37 C nesteeseen ( TAI lisää kuivahiiva tattarijauhoon ja lämmitä mikrossa neste n. 45 C). Lisää tattarijauhot ja suola. Lisää keltuaiset yksitellen taikinaan. Sen jälkeen lisää vehnäjauho. Sekoita kunnolla, jätä seisomaan lämpimään paikkaan, että hiiva alkaa elää ainakin 15 minuutiksi. Kuivahiivalla seisotin taikinaa kolmisen tuntia. Juuri ennen paistamisen aloittamista lisää kova valkuaisvaahto, älä vispaa enää paljon. Käytä paistamiseen kirkastettua voita. Pidä blinit lämpimänä uunissa, mikäli ne joutuvat odottamaan syöjiä. Paistelin niitä lettupannulla ja yhdellä blinipannulla, tuli melkoinen kasa, riitti kolmelle aikuiselle ja yhdelle teini-ikäiselle ja jäi vielä muutama tähteeksikin.
Täytteitä oli neljä; klassinen mäti-smetana-punasipuli, sienisalaatti, kylmäsavuporsas-kapris-tahna sekä kylmäsavulohi-tahna. Kaikki olivat namia!
Baareista pysyin kaukana, mutta jaloja juomia tuli nautittua joka osoitteessa kohtuullisesti. Tai noh, jokaisessa muussa osoitteessa paitsi äitini luona, siellä join vettä ja kahvia, päivällisen vierailun aikana hän kerkesi tarjota minulle erilaisia eväitä neljä kertaa! (Se on jopa häneltä aika hyvin, naiselta, joka osoittaa rakkauttaan syöttämällä läsnäolevat pumpuloiksi.) Hänen lausuntonsa kerrottuani irtisanomisesta oli taas sukulaisuushelmi: No nythän sinä voit sitten muuttaa tänne takaisin. Tsiisus! Olin aivan hiljaa, en karjahdellut enkä saanut muitakaan primitiivireaktioita, vaikka lähellä se oli. Hän ei tahdo ymmärtää, että olen asunut pääkaupunkiseudulla jo yli 16 vuotta, pisimpään kuin millään muulla paikkakunnalla. Helsinki on kotikaupunkini, kotoa ei lähdetä noin vain.
Unta tuli suhteellisen hyvin, mutta liian vähän. Eilen kun tulin kotiin, nukahdin reilusti ennen Omahoitajaa. Vieläkin väsyttää, voi olla, että tänä iltanakin kokeilen varhaista unille asettumista. Painajaisia tuli nähtyä, mutta mikäli nyt varovaista toivoa itselleen voisi antaa, saattaa tässä vielä rytmi pikapuoliin tasoittua.
Asiat ja tapahtumat pyörivät vielä yhtenä mylläkkänä mielessäni. Taidan aloittaa kirjaamalla ylös parhaan tähän mennessä vastaantulleen bliniohjeen.
Blinitaikina
pieni pullo vichyä
pieni pullo pilsneriä
10 - 20 g hiivaa (kuivahiivaa 2 tl)
1 tl suolaa
3 dl tattarijauhoja
4 keltuaista
3 dl vehnäjauhoja (vähän vajaa, ettei tule liian paksu taikina)
4 valkuaista vaahtona
Liota tuorehiiva 37 C nesteeseen ( TAI lisää kuivahiiva tattarijauhoon ja lämmitä mikrossa neste n. 45 C). Lisää tattarijauhot ja suola. Lisää keltuaiset yksitellen taikinaan. Sen jälkeen lisää vehnäjauho. Sekoita kunnolla, jätä seisomaan lämpimään paikkaan, että hiiva alkaa elää ainakin 15 minuutiksi. Kuivahiivalla seisotin taikinaa kolmisen tuntia. Juuri ennen paistamisen aloittamista lisää kova valkuaisvaahto, älä vispaa enää paljon. Käytä paistamiseen kirkastettua voita. Pidä blinit lämpimänä uunissa, mikäli ne joutuvat odottamaan syöjiä. Paistelin niitä lettupannulla ja yhdellä blinipannulla, tuli melkoinen kasa, riitti kolmelle aikuiselle ja yhdelle teini-ikäiselle ja jäi vielä muutama tähteeksikin.
Täytteitä oli neljä; klassinen mäti-smetana-punasipuli, sienisalaatti, kylmäsavuporsas-kapris-tahna sekä kylmäsavulohi-tahna. Kaikki olivat namia!
Baareista pysyin kaukana, mutta jaloja juomia tuli nautittua joka osoitteessa kohtuullisesti. Tai noh, jokaisessa muussa osoitteessa paitsi äitini luona, siellä join vettä ja kahvia, päivällisen vierailun aikana hän kerkesi tarjota minulle erilaisia eväitä neljä kertaa! (Se on jopa häneltä aika hyvin, naiselta, joka osoittaa rakkauttaan syöttämällä läsnäolevat pumpuloiksi.) Hänen lausuntonsa kerrottuani irtisanomisesta oli taas sukulaisuushelmi: No nythän sinä voit sitten muuttaa tänne takaisin. Tsiisus! Olin aivan hiljaa, en karjahdellut enkä saanut muitakaan primitiivireaktioita, vaikka lähellä se oli. Hän ei tahdo ymmärtää, että olen asunut pääkaupunkiseudulla jo yli 16 vuotta, pisimpään kuin millään muulla paikkakunnalla. Helsinki on kotikaupunkini, kotoa ei lähdetä noin vain.
Unta tuli suhteellisen hyvin, mutta liian vähän. Eilen kun tulin kotiin, nukahdin reilusti ennen Omahoitajaa. Vieläkin väsyttää, voi olla, että tänä iltanakin kokeilen varhaista unille asettumista. Painajaisia tuli nähtyä, mutta mikäli nyt varovaista toivoa itselleen voisi antaa, saattaa tässä vielä rytmi pikapuoliin tasoittua.
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Jokapäiväistä leipää
Asioiden kirjaaminen blogiin auttaa niiden toimittamisessa. Käännös on lähes tarkastettu ja koti kiiltelee puhtauttaan. Sain jopa huoltomiehen vierailemaan luonani, keittiönlampun johtoja suojaava lätkä repsotti katosta ja johdot vilkkuivat pelottavasti ulkopuolella. Setä tuli poravasaransa kanssa kylään ja ruuvasi muovinpalan takaisin paikoilleen. Pesin torkkupeiton, seuraavalla kerralla pesen parvekkeen huovat, niissäkin on kesäpölyt näkyvillä.
Omahoitajan kanssa kävin hakemassa asiamiespostista uuden sim-korttini. Vielä menee viitisen päivää ennen kuin vaihdan puhelinpalvelujen tarjoajaa, liittymän hinta laskee kummasti ja pääsen rajattoman nettisurffailun ihmeelliseen maailmaan. Voin oikeasti hyödyntää älypuhelintani. Omahoitajalle tuli viime viikolla puhelinkateus, hän oli hankkinut vielä rehvakkaamman mallin. Toisaalta se oli hänen palkintonsa itselleen vakituisen työn kunniaksi. Hän sai eilen tiedon, että pääsee ammattiaan vastaavaan työhön jo helmikuussa. Olen todella onnellinen hänen puolestaan, enkä vähiten siksi, että matkasuunnitelmamme todellakin alkavat toteutua. (Olen onnellinen hänen ilmestymisestään elämääni monella tapaa. Ihmeellinen ihminen, olen jo todennut moneen kertaan, mutta en voi lakata sitä toistelemasta. Parantavaa voimaa!)
Huomenna matkaan pohjoiseen Suomeen. Omahoitaja juhlii kavereidensa kanssa valmistumistaan pitkän kaavan mukaan koko viikonlopun. Matkaa ennen minun pitää vielä yhtä Pekkaa käydä ennakkoäänestämässä. Palaan takaisin langoille joskus ensi viikolla.
Omahoitajan kanssa kävin hakemassa asiamiespostista uuden sim-korttini. Vielä menee viitisen päivää ennen kuin vaihdan puhelinpalvelujen tarjoajaa, liittymän hinta laskee kummasti ja pääsen rajattoman nettisurffailun ihmeelliseen maailmaan. Voin oikeasti hyödyntää älypuhelintani. Omahoitajalle tuli viime viikolla puhelinkateus, hän oli hankkinut vielä rehvakkaamman mallin. Toisaalta se oli hänen palkintonsa itselleen vakituisen työn kunniaksi. Hän sai eilen tiedon, että pääsee ammattiaan vastaavaan työhön jo helmikuussa. Olen todella onnellinen hänen puolestaan, enkä vähiten siksi, että matkasuunnitelmamme todellakin alkavat toteutua. (Olen onnellinen hänen ilmestymisestään elämääni monella tapaa. Ihmeellinen ihminen, olen jo todennut moneen kertaan, mutta en voi lakata sitä toistelemasta. Parantavaa voimaa!)
Huomenna matkaan pohjoiseen Suomeen. Omahoitaja juhlii kavereidensa kanssa valmistumistaan pitkän kaavan mukaan koko viikonlopun. Matkaa ennen minun pitää vielä yhtä Pekkaa käydä ennakkoäänestämässä. Palaan takaisin langoille joskus ensi viikolla.
maanantai 23. tammikuuta 2012
Lillumisen maailmanmestari
Viime viikko meni eikä unelmatyöpaikastani tietenkään kuulunut mitään. Vielä tänään elättelin toivoa, mutta eipä ole puhelin soinut eikä sähköposti kilahdellut. Minähän sanoin! Löysin yhden toisen paikan, jota voisin hakea, mutta kun jo ilmoitus oli englanniksi ja sisällössä kohkataan kansainvälisyydestä. niin ahdistaa jo hakemisen ajatuskin. En taida pystyä kykenemään. En ainakaan vielä. Parempi etsiä jotain muuta, jotain inhimillsemmän kuuloista.
Mitä enemmän minulla on aikaa hoitaa kotiasioita, sitä vähemmän saan hommia edes aloitettua. Tänään on jo pitänyt imuroida, mutta kuinka ollakaan, olen peräti saanut nostettua imurin pois kaapista keskilattialle. Samoin olisi pitänyt tarkastaa yksi käännös, siitä sain avattua peräti keskeneräisen tiedoston. Virheet olen jo merkinnyt paperiversioon, mutta miten voi niiden kirjaaminen näin vaikeata olla? Vasta 12 sivua kirjattu, puolet puuttuu. Onneksi edes viherkasveille tuli jotain tehtyä, parin viikon päästä ryhdyn tekemään kevätkylvöjä, kasvaapahan edes jokin.
Minulla ei periaatteessa ole tällä viikolla kuin pari päivää aikaa hoidella tärkeitä asioita ja kotiasioita, keskiviikkona tai torstaina poistun pohjoisempaan Suomeen. Siellä on onneksi päivähoitopaikka ystävien luona, mutta jossain vaiheessa pitäisi vanhemmille kertoa potkuista. Sekin ahdistaa, tiedän äitini saavan hermoromahduksen, rytmihäiriöitä ja uniongelman. Eikö se riitä, että minä ahdistun, pitääkö hänen koittaa elää minun elämääni?
Uniongelmasta tuli muuten mieleen, että minulle on tulossa vähän toisenlainen unihäiriö, sellainen, jossa nukutaan kaiken aikaa tai sitten väsyttää koko ajan. Tänä aamuna heräsin vasta herätyskellon soittoon, vaikka olin jo nukkunut yli 8 tuntia. Paska juttu, ilmeisesti mieleni on käymässä talviunille, vaikka herätä pitäisi. Toisaalta eipähän tarvitse mitään nappeja nieleskellä. Ja ehkä tämä on vain ihan normaali surun kaaren osanen, nyt tahtoisin elellä unimaailmassa, koska oikeassa maailmassa ei tapahdu mitään mielenkiintoista.
Minä lillun. Tekemistä olisi, mutta en saa mitään tehtyä. Päivät kuluvat, enkä saa edes vaatteita päälleni. Hivenen huolestuttavaa, nyt on jo ensimmäinen kuukausi takana, vielä viisi jäljellä.
Mitä enemmän minulla on aikaa hoitaa kotiasioita, sitä vähemmän saan hommia edes aloitettua. Tänään on jo pitänyt imuroida, mutta kuinka ollakaan, olen peräti saanut nostettua imurin pois kaapista keskilattialle. Samoin olisi pitänyt tarkastaa yksi käännös, siitä sain avattua peräti keskeneräisen tiedoston. Virheet olen jo merkinnyt paperiversioon, mutta miten voi niiden kirjaaminen näin vaikeata olla? Vasta 12 sivua kirjattu, puolet puuttuu. Onneksi edes viherkasveille tuli jotain tehtyä, parin viikon päästä ryhdyn tekemään kevätkylvöjä, kasvaapahan edes jokin.
Minulla ei periaatteessa ole tällä viikolla kuin pari päivää aikaa hoidella tärkeitä asioita ja kotiasioita, keskiviikkona tai torstaina poistun pohjoisempaan Suomeen. Siellä on onneksi päivähoitopaikka ystävien luona, mutta jossain vaiheessa pitäisi vanhemmille kertoa potkuista. Sekin ahdistaa, tiedän äitini saavan hermoromahduksen, rytmihäiriöitä ja uniongelman. Eikö se riitä, että minä ahdistun, pitääkö hänen koittaa elää minun elämääni?
Uniongelmasta tuli muuten mieleen, että minulle on tulossa vähän toisenlainen unihäiriö, sellainen, jossa nukutaan kaiken aikaa tai sitten väsyttää koko ajan. Tänä aamuna heräsin vasta herätyskellon soittoon, vaikka olin jo nukkunut yli 8 tuntia. Paska juttu, ilmeisesti mieleni on käymässä talviunille, vaikka herätä pitäisi. Toisaalta eipähän tarvitse mitään nappeja nieleskellä. Ja ehkä tämä on vain ihan normaali surun kaaren osanen, nyt tahtoisin elellä unimaailmassa, koska oikeassa maailmassa ei tapahdu mitään mielenkiintoista.
Minä lillun. Tekemistä olisi, mutta en saa mitään tehtyä. Päivät kuluvat, enkä saa edes vaatteita päälleni. Hivenen huolestuttavaa, nyt on jo ensimmäinen kuukausi takana, vielä viisi jäljellä.
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Helppoa ja yksinkertaista
Tapaaminen rekrytointikonsultin kanssa oli melkoisen raskas henkisesti. Joudun ajattelemaan asiaa vielä pitkään ja hartaasti. Seuraavan tapaamisen sovimme parin viikon päähän. Sitä ennen teen cv:ni uusiksi, yritän miettiä millainen ihminen olen ja mitä tahdon. Ihan tuollaisia pikkujuttuja vain, joo. En oikeastaan tahdo ajatella asiaa ennen kuin huomenna, nyt on vielä viikonloppu.
Muuten viikonloppu onkin ollut täynnä tapahtumia. Perjantaina ruokailua kotona ja rälläystä lähibaarissa ystävän ja Omahoitajan kanssa, vähän terapiaa ja vähän rähinää (yhden ystäväni mielestä hänen on tarpeellista muistuttaa minua asioista, vaikka en itse koe niitä ollenkaan oleellisiksi, sitten minä vänisen ja hän ilmeisesti nauttii siitä, että saa kiusata minua, en minä muuta selitystä keksi, että aina samat asiat nousevat puheeksi). Lauantaina menimme ulos syömään Omahoitajan kanssa, hän tarjosi hyvin sujuneen työhaastattelun kunniaksi. Doi Thai on mukava pieni ja suhteellisen tuore thairavintola Kruunuhaassa. Ruoka oli herkullista, toisaalta olen ehkä hivenen puolueellinen, koska kaikki thairuoka vaan on minusta herkullista. Jaoimme pullollisen thaimaalaista viiniä, vinkeä kokemus, Monsoon Valley ihan oikeasti sopii tulisen ruuan kanssa nautittavaksi, hedelmiä ja marjoja. Paljaaltaan maisteltuna aika kevyt. Viinimäinen maku katoaa ruuan kanssa, mutta sekin sopii evään luonteeseen.
Toivottavasti ihmiset löytävät ravintolan. Lauantai-iltana emme olleet ainoat ruokailijat, mutta enemmänkin olisi mahtunut. Palvelu oli ystävällistä ja kohteliasta ja ruoka herkullista. Kannattaa käydä tsekkaamassa jo ihan senkin takia, että kun yhdeksän maissa kävelimme pitkin Kruunuhakaa, tunnelma oli kuin ulkomailla olisi ollut. Kaunista, mukavia baareja siellä täällä ja ihanan näköisiä pikkuliikkeitä. Päätimme, että keväällä vietämme siellä useamman tunnin.
Omahoitajan kanssa kaikki on helppoa ja yksinkertaista. Varmaan johtuu siitä, että hän on helppo ja minä yksinkertainen. Ja että en todellakaan hänelle itke turhia. Miksipä häntä kiusaisin asioilla, jotka ovat hänestä itsestäänselviä. Ei hänkään minua itketä. Mietimme Keski-Euroopan retkeilyä joskus keväämmällä. Viikko jossain kevättä ihastelemassa hyvässä seurassa vaikuttaa lupaavalta. Ja yhdet yhteiset festivaaliliputkin on jo kesäksi hankittu. Uhmaan jumalia, mutta siinäpähän uhmaan. Oma on elämäni.
Muuten viikonloppu onkin ollut täynnä tapahtumia. Perjantaina ruokailua kotona ja rälläystä lähibaarissa ystävän ja Omahoitajan kanssa, vähän terapiaa ja vähän rähinää (yhden ystäväni mielestä hänen on tarpeellista muistuttaa minua asioista, vaikka en itse koe niitä ollenkaan oleellisiksi, sitten minä vänisen ja hän ilmeisesti nauttii siitä, että saa kiusata minua, en minä muuta selitystä keksi, että aina samat asiat nousevat puheeksi). Lauantaina menimme ulos syömään Omahoitajan kanssa, hän tarjosi hyvin sujuneen työhaastattelun kunniaksi. Doi Thai on mukava pieni ja suhteellisen tuore thairavintola Kruunuhaassa. Ruoka oli herkullista, toisaalta olen ehkä hivenen puolueellinen, koska kaikki thairuoka vaan on minusta herkullista. Jaoimme pullollisen thaimaalaista viiniä, vinkeä kokemus, Monsoon Valley ihan oikeasti sopii tulisen ruuan kanssa nautittavaksi, hedelmiä ja marjoja. Paljaaltaan maisteltuna aika kevyt. Viinimäinen maku katoaa ruuan kanssa, mutta sekin sopii evään luonteeseen.
Toivottavasti ihmiset löytävät ravintolan. Lauantai-iltana emme olleet ainoat ruokailijat, mutta enemmänkin olisi mahtunut. Palvelu oli ystävällistä ja kohteliasta ja ruoka herkullista. Kannattaa käydä tsekkaamassa jo ihan senkin takia, että kun yhdeksän maissa kävelimme pitkin Kruunuhakaa, tunnelma oli kuin ulkomailla olisi ollut. Kaunista, mukavia baareja siellä täällä ja ihanan näköisiä pikkuliikkeitä. Päätimme, että keväällä vietämme siellä useamman tunnin.
Omahoitajan kanssa kaikki on helppoa ja yksinkertaista. Varmaan johtuu siitä, että hän on helppo ja minä yksinkertainen. Ja että en todellakaan hänelle itke turhia. Miksipä häntä kiusaisin asioilla, jotka ovat hänestä itsestäänselviä. Ei hänkään minua itketä. Mietimme Keski-Euroopan retkeilyä joskus keväämmällä. Viikko jossain kevättä ihastelemassa hyvässä seurassa vaikuttaa lupaavalta. Ja yhdet yhteiset festivaaliliputkin on jo kesäksi hankittu. Uhmaan jumalia, mutta siinäpähän uhmaan. Oma on elämäni.
perjantai 20. tammikuuta 2012
Hyvää herkkuruokaa
Kannattaa poiketa Vltavassa syömässä, jos tykkää tuhdista rustiikista eväästä. Matkamessuilta kaupunkiin saavuttuamme menimme kollegani kanssa sinne ennen ilmaistilaisuuksia, söin paistettua häränrintaa. Ja juma, että se oli maukasta! Piparjuuriraaste ja pinaattimuhennos tukivat annosta jumalaisesti! Valkosipuliperunat jätin suosiolla sivuun. Syötävää riitti, ei tullut mieleenkään mitään jälkiruokia sen jälkeen natustella - ja olipa hyvä, etten ottanut myöskään alkuruokaa.
Isolla seurueella sisäänpääsy saattaa olla hankalaa, koska pöytävarauksia paikka ei ota. Mutta jos olette kahdestaan liikkeellä tai jos on aikaa odotella, suosittelen lämpimästi lihansyöjille.
Messuilta sain hienoja vinkkejä ja muutaman hyvän tarjouksen. Pitää tutustua niihin Omahoitajan kanssa. Jossain on päästävä käymään nyt, kun vielä voi. Ruuan päälle valitsemamme lahjontatilaisuus osoittautui aikamoiseksi flopiksi. Onneksi oli vatsa täynnä, hyvillä mielin läksin kotiin jo yhdeksän maissa illalla. Etenkin kun vielä tuli Kappahlissa käydessä napattua mukaan farkut ja mustat perusliivit. Ne farkut ovat niin hyvät, että mietin, pitäisikö vielä ostaa toiset, koska niistä todennäköisesti tulee lempihousuni ja sitten kulutan ne alta aikayksikön hiutaleiksi.
Isolla seurueella sisäänpääsy saattaa olla hankalaa, koska pöytävarauksia paikka ei ota. Mutta jos olette kahdestaan liikkeellä tai jos on aikaa odotella, suosittelen lämpimästi lihansyöjille.
Messuilta sain hienoja vinkkejä ja muutaman hyvän tarjouksen. Pitää tutustua niihin Omahoitajan kanssa. Jossain on päästävä käymään nyt, kun vielä voi. Ruuan päälle valitsemamme lahjontatilaisuus osoittautui aikamoiseksi flopiksi. Onneksi oli vatsa täynnä, hyvillä mielin läksin kotiin jo yhdeksän maissa illalla. Etenkin kun vielä tuli Kappahlissa käydessä napattua mukaan farkut ja mustat perusliivit. Ne farkut ovat niin hyvät, että mietin, pitäisikö vielä ostaa toiset, koska niistä todennäköisesti tulee lempihousuni ja sitten kulutan ne alta aikayksikön hiutaleiksi.
torstai 19. tammikuuta 2012
Pumpulia
Maailma näyttää käärityneen pumpuliin. Kuuntelen lumitraktorin pörinää ja vaimentuneita ääniä. Ja tuonneko sitten pitäisi pian lähteä?
Tänään kirmaan Matkamessuille. Entinen kollegani ilmoitti minut sinne samalla kuin itsensä, tapaamme toisiamme ja illalla on luvassa muutama lahjontatilaisuuskin, juomaa ja ruokaa. Pitää vain muistaa pitää varansa, ettei tolkuttomasti innostu, huomenna on uudelleensijoittelukonsulentin määrä yrittää tehdä minusta salonkikelpoinen.
Mitään ei tapahdu. En saa aikaan yhtään mitään. Omahoitaja lupasi ryhtyä tönimään minua viimeistään siinä vaiheessa, kun en suostu enää poistumaan kotoani. Hänen mielestään tarvitsen vielä hetken toipumisaikaa. Ehkä hän on oikeassa, mutta minua ahdistaa, kun kaikki ensimmäiseksi kysyvät, että mikä on työtilanne. Ihan niin kuin en varmasti hehkuttaisi jo haastatteluun pääsyä. Hierovat vielä suolaa haavoihin tietoisesti tai tiedostamattaan.
Tänään kirmaan Matkamessuille. Entinen kollegani ilmoitti minut sinne samalla kuin itsensä, tapaamme toisiamme ja illalla on luvassa muutama lahjontatilaisuuskin, juomaa ja ruokaa. Pitää vain muistaa pitää varansa, ettei tolkuttomasti innostu, huomenna on uudelleensijoittelukonsulentin määrä yrittää tehdä minusta salonkikelpoinen.
Mitään ei tapahdu. En saa aikaan yhtään mitään. Omahoitaja lupasi ryhtyä tönimään minua viimeistään siinä vaiheessa, kun en suostu enää poistumaan kotoani. Hänen mielestään tarvitsen vielä hetken toipumisaikaa. Ehkä hän on oikeassa, mutta minua ahdistaa, kun kaikki ensimmäiseksi kysyvät, että mikä on työtilanne. Ihan niin kuin en varmasti hehkuttaisi jo haastatteluun pääsyä. Hierovat vielä suolaa haavoihin tietoisesti tai tiedostamattaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
