Ylitöitä

Tein eilen täyden työpäivän kustannuspaikkani kellarissa. Pakkasin tavaraa muuton tieltä. Nyt olen kovin kovin kipeä. Minulla on lihaksia, ihme kyllä. Ne vaan ovat piiloutuneet hyvin. Pakattavaa jäi vielä toiseksikin kerraksi. Siinä se nähdään, kun kukaan edeltävistä toimenhaltijoista ei ole ottautunut asiaan.

Ylityöt otan vapaana. Tulee pitkä pääsiäisloma. Se on hieno asia, koska viime viikolla minua muistutettiin, että pakastimessa odottaa lampaanviulu arvovieraita Pohjoisemmassa Suomessa. Nyt pitää vielä miettiä oma aikataulunsa. Ja sitten hankkia junalippu.

Antibioottikuuri loppuu huomenna. Minua vähän huolestuttaa. Räkätauti nimittäin voi aika hyvin.

Näin keväällä

...mies liikkuu ja käy pyydykseen. Hankala poikkesi kylässä ennen kuin meni ehjääkorjaamaan poikansa autoa. Hän sattui olemaan pekkasvapailla. Olipas mukava vierailu, nauroimme molemmat, kun tajusimme tapaavamme ensimmäistä kertaa päivänvalolla. Ja molempia vielä jännittikin. Aika liikuttavaa.

Siinä hän minua sitten viihdytti nelisen tuntia, jutuillaan ja vierihoidolla. Oli juuri sopiva vierailu, en nimittäin tahdo ketään yökylään juuri nyt. Huomenna pitää olla taas iskussa, enkä jouda miettimään, osaanko nukkua jonkun vieressä vai en. Sitä pitää miettiä joskus toiste, nyt oli hienoa, että vierailulla oli selkeä alku- ja loppuaika tiedossa.

Oikeastaan minun piti kirjoittaa siitä, kuinka olen ryhtynyt tietoisesti kehumaan itseäni. Kun nimittäin minulla ei mikään hirmu hyvä itsetunto ole, ja sekin vähä edellisessä leikissä pahasti notkahti. Niin olen nyt viimeisten kuukausien aikana jutellut itselleni mukavia ja muistuttanut itselleni, missä kaikessa olen hyvä, vaikken täydelliseksi pääsisikään. On se ehkä vähän auttanut. Peilistä ei katso ruma peikko, vaan nätti ja hyväluontoinen keskiäkäinen. Minä olen aika mukava ja kiva - niin pitkään kunhan minua ei suututeta.

Lakananvaihtopäivä

Ensimmäinen kuumeeton vuorokausi takana.

Nyt uskallan vaihtaa lakanat, tuulettaa peiton ja imuroida patjan. Samalla voisin imuroida makuusoppeni muutenkin, huoneesta puhuminen on vähän liioittelua, mutta nukkumakolo riittää minulle. Samoin keittiökolo ja olohuonekolo. Parveke on kuitenkin normaalikokoinen, samoin kylpyhuone. Välillä tulee mieleen, että pikkuisen enemmän tilaa olisi kiva asia, mutta sitten muistan, miten paljon inhoan siivoamista ja olen erittäin tyytyväinen kaikkiin 41,5 neliööni. Erityisen tyytyväinen olen, kunhan saan parin vuoden sisällä maksettua asuntolainani pois.

Antibiootti sattuu vatsaan. Yskänlääke aiheuttaa ummetusta. Mutta saan nukuttua yskimättä ja tauti on vihdoinkin taittumassa. Ruokahalu heikkeni vain hetkeksi, minusta ei heikkoa aliravittua saa näköjään millään. Koitin eilen pariin otteeseen puhua puhelimessa, se ei oikein onnistu, alan yskiä välittömästi. Hiljaisuus kauneinta musiikkii on, niin kuin Pelle M. laulussaan toteaa.

Tänään lupasin auttaa pohjoiskarjalalalaisia tovereitani lähihistoriaprojektissa. He etsivät bändejä, jotka paikkakunnalla vaikuttivat silloin kun nuorisotörmäilin siellä. Meinaavat kai jopa jotain tapaamista järjestää. Perustimme nimittäin paikkakunnalle elävän musiikin yhdistyksen. Toimin sen rahastonhoitajana, vanha vitsi olikin, että vaikka omat raha-asiani sain sotkettua usein ja hartaasti, niin yhdistyksellä kyllä rahaa riitti kohtuullisesti. Kun plarasin läpi lehtileikkeitä, nauratti, miten meillä oli käynyt kaikki sen ajan suomalaiset huippubändit. Miten ihmeessä me saimme ne sinne ylipuhuttua?

Ja miten meillä riitti energiaa? Miten olen jaksanut tehdä työni ja sen päälle vielä riekkua samoissa kuvioissa vapaa-aikani? Nykyään onneksi edes työn teen muissa kuvioissa, musiikkiin voisin satsata enemmänkin. Se on ihan hyvä harrastus, myös kuuntelijana. Oli se hauskaa aikaa, mutta onneksi hauskaa riittää vielä nykyäänkin. Etenkin kun tästä tokenen, ensin huomenna töihin ja sitten uusiin seikkailuihin.

38 on uusi 37

Ei tunnu enää asteen lämmön nousu missään. Äkkiä sitä elimistö tottuu muuttuneisiin olosuhteisiin. 38 astetta tuntuu lähes normaalilta useamman vuorokauden 39 asteen kuumeilun jälkeen. En nyt sano, että lähtisin maratonia juoksemaan, mutta eilen lääkärin jälkeen kävin jopa kaupassa. Kiukutti, kun ajelin Kurviin, että kävisin Liiterissa, niin se perkana onkin remontissa aina huhtikuun toiselle viikolle. Hmph. Jouduin tyytymään kotikylän Eilepan tarjontaan.

Sairasloma jatkuu torstaihin. Minulla on niinkin naurettava sairaus kuin keuhkoputken tulehdus. Antibiootit aloitin jo eilen, eiköhän viimeistään tänään ala kuume laskea normilukemiin. Sain hyvää herkkuyskänlääkettäkin, sellaista, joka kelpaisi sekokäyttäjille. Minä hankin sillä hyvät unet. Vähänkö jo olenkin unen tarpeessa, on tässä pätkäunilla menty useampi päivä. Sen lisäksi sain uudet röntgenkuvat keuhkoistani, kaikki kunnossa, verikokeessa olivat tulehdusarvot arvatenkin nousseet, mutta hemoglobiinilla ruokkisi pataljoonan nälkäisiä vampyyreja. Ei ole anemia, ei (144).

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä söin kolmen aikaan aamuyöllä, kun sattui kuumeeton hetki. Tein thaihenkistä nakkikeittoa. Tietysti poltin kieleni sopan kanssa, kun ihanat aromit velloivat ympäri residenssiä.
Tuli suorastaan nälkä. Tulee kuulkaas luokatonta ohjelmaa siihen aikaan televisiosta, huomasin, kun jaksoin vähän aikaa sitäkin seurata (itse asiassa olin lähes järkyttynyt, että sieltä yleensä tuli jotain, jota pystyin edes toisella silmällä katsomaan, ei pelkästään jotain ihmeellisiä puhelinpelijuttuja).

En jaksa ajatella, miten töissä pärjäävät. Kerkeän varmasti käämini polttaa asian kanssa perjantainakin. Nyt jatkan makaamista. Ihana olla hiljaa, ei tarvitse korskutella keuhkojaan ympäri kyliä.

Vielä puhtaat aluvaatteet

Äiti aina varoitteli, että pitää ottaa ehjät alusvaatteet päälle, kun kylille lähtee. Että jos sattuu jotain, niin ei tarvitse nolostella. Minä olen nyt käynyt suihkussa ja kohta kerään jotain puhdasta päälleni. Aluvaatteisiin pukeudun vasta huomenna iltapäivällä, kun minulla on aika työterveyshuoltoon.

Kuumeeni nousee sillä tahdilla yli 39 asteen, että olen ryhtynyt syömään ibuprofeenia. Keuhkoissa on kehittymässä jotain jännää. Mutta kyllä se tästä, huomenna en vaan mene töihin. Kauhulla odotan matkaa julkisissa kulkuvälineissä, mutta pitää yrittää samalla jaksaa käydä kaupassakin. Mehua. Ei tässä juuri muuta tee mieli.

Eilen olivat kyllä ihanat ruuat. Ja hauska ilta! Nauroin niin, että vatsalihaksiin sattui ja yskänkohtaukset valtasivat maan. Blinit olivat hyviä, samoin yhteisöllinen syömismeininki. Mutta se kehittämämme uusi Neljän tähteen illalliskonsepti ei saata saada suurta suosiota, sen verran outoja olivat kehittämämme eväät ja sivuohjelmat (poo party, puolukkaputous ja valkovuotokastikeporkkanat mainitakseni muutamia).

Savolainen supersankari iskee jälleen

Tuli Vituixmän kylään. Olen ollut sairaslomalla torstaista saakka ja lääkinnyt itseäni taajaan, että perjantain keikkasuunnitelma ei peruuntuisi. Eihän se, kun tunkee naamaansa happosalpaajan pohjalle, sitten vähän finrexiniä, buranaa ja heinixin. Sitten vähän viiniä ja vähän siideriä. Ruuaksi tarjosin ystäville sienilasagnea, edes "tikkuja ja multaa" (metsäsieniä) vihaava ystäväni ei ensin ymmärtänyt syövänsä täysin lihatonta evästä.

Jossain vaiheessa tunsin oloni jopa niin terveeksi, että keikalla hetkuttelin itseäni musiikin mukana. Battle Beast on vaan niin hyvä. Tytöllä taisi vaan vähän olla ääni väsynyt, vieläkin se onneton huutaa ne välispiikkinsä. Siitä pieni miinus. Mutta muuten show oli näyttävä, oikein pyroja ja konfetteja myöten. Eikä Whisperedkään nyt paskempi ollut, mutta jotenkin minua huvittavat ne hirveän pompöösit taustanauhat.

Tänään on luvassa vähän rauhallisempaa menoa. Olen tehnyt pari blinitäytettä naapurilähiöön. Minun piti itse asiassa paistaakin ne letut, mutta se siirtyy jonkun muun vastuulle. Kuume on taas nousussa, menen heidän sohvalleen makaamaan. Harmittaa, minä en ole hyvä sairas. En malta sairastaa ja sitten käy just näin, tulen entistä kipeämmäksi.

Jos tässä nyt jotain positiivista yrittäisin keksiä, niin onneksi harvinainen vieras sai iltansa kaupungilla ja ihmisseuraa vielä tänäänkin. Onneksi on myös muita seurustelijoita paikalla, niin minä voin nuokkua kuin moderni kahelianainen yskäni kanssa divaanilla.

S**tana, että mie vihaan heikkoutta itsessäni. Melkein voisi kuvitella, että vaikutan ikäiseltäni.

Triviaalia paskaa kevätpäivän tasauksen kunniaksi

Se Ian Gillan, joka joskus 80-luvulla Turussa Ruisrockissa huuti, omasi hirveästi tukkaa. Nykyinen ei. Mutta minkäs voit. Vanheneminen ei ole paha laji. Tukka kyllä on - hyvä laji siis, etenkin miehillä.

Päässä soi laulu. Ja toinen juttu, mistä pitäisi itseltään kysyä, miksi minä en piirrä enemmän. Tai askartele jotain. Ei voi tietää, minä vaan juon ja pissaan. Eikä mulla ole leluja. Enkä edes ikinä ole osannut kunnolla mitään.

Eihän tästä helevetti mitään tule. Päässä on paljon räkää.