Minulla oli kyseenalainen kunnia saada jännittävä kollega vuoden alussa. Hänen mielestään soveliaita lounaspuheenaiheita ovat perheen tekemät optio- ja pörssikaupat sekä puolison aatelinen tausta. Ei siinä mitään, pienemmällä ryhmällä voisivat ollakin ihan mielenkiintoisia, mutta ainakaan itse kun en ole rahasta kiinnostunut muuten kuin että kunhan elää seuraavaan palkkapäivään, niin vähän ahdistavat toisen miljoonaspekulaatiot. Eivät meillä kyllä varakkaammat kollegatkaan rahoillaan leveile, samassa pöydässä istumme sekä köyhät että rikkaat asemaa huomioimatta.
Kollegaltani puuttuu tilannetaju. Hän on niin täynnä itseään, että voi olla, että joudun vielä viemään hänet saunan taakse koulutettavaksi. (Huomatteko, en vielä uhkaile lopettamisella?) Eilen tilannetajuton ryhtyi vinkumaan, että hän ei kyllä lomamatkallaan ketään hoonosoomi-tulkkia itsellensä huolisi, vaan tahtoisi opastuksen joko suomeksi tai sitten englanniksi (oli katsonut jotain matkaopasohjelmaa). Minen malttanut pitää suutani kiinni, vaan tokaisin, että ei se mikään ihme, kun meidän amerikkalaiset kollegamme eivät tahdo sietää puhettamme, kun se on tankeroengaldia ja ei missään nimessä vastaa heidän standardejaan kielen tasosta. Piruhan minulla tietysti oli taas mielessä, tiedän nimittäin, että vaikka suomalaiset puhuvatkin itävoittoista englantia, meitä ymmärtää hyvin, vaikkei se täydellistä olekaan.
Rouva kollega hiljeni.Ehkä häneenkin joskus osuu ja uppoaa.Toivon niin, muuten voi olla, että joudun v*ttuilemaan lisää. Tai noh, ei se kuttuilua ollut, vaan ojentamista.
Kaksi päivää vierailusta kulunut ilman haverikkeja. Ehkä selviän sittenkin hengissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti