Ihmeitä tapahtuu

Ai niin, kuulkaas, unohdin kertoa ennen joulua saamastani ihmeestä. Tiedättehän, että taloyhtiöt muistavat meitä kuolevaisia ennen joulua vuokrankorotusilmoituskirjeillä. Minullekin tuli sellainen, jo ennen avaamista tuskailin, että paljokohan nousee, riittääkö edes yleiskorotus kattamaan nousevat kulut. Viime vuosina kun on tupannut käymään niin, että kaikki (vuokra, sähkö, bussilippu, veroprosentti) kulut, joihin en mitenkään voi vaikuttaa ja jotka ovat pakollisia, ovat nousseet enemmän kuin palkkani on noussut yleiskorotusten ansiosta.

Minut valtasi suuri ihmetys ja ilo, kun kolmeen pekkaan ystävieni kanssa tavasimme saamaani kirjettä ja siinä ihan selkeästi suomeksi luki, että vuokrani LASKEE 9 euroa maaliskuusta alkaen. Laskee! Uskomatonta! Minulle ei koskaan ole tapahtunut sellaista, korkeintaan vuokra on pysynyt ennallaan. Taitaa asumisoikeusasunnoissa sittenkin mahdollisesti päästä edukkaammin, jos vain talo pysyy hyvässä kunnossa eikä korjauksia tarvita. Minä taisin sattumoisin päästä juuri sellaiseen hämmästyttävään taloon, joka on kunnossa vielä kymmenen vuotta rakentamisensa jälkeen. Eikä kyllä mikään ihme, kovin rauhallista sakkia siinä asustaakin.

Minullahan on uusikin asumisoikeusasuntonumero. Ihan vaan siltä varalta, että jos sitten muutaman vuoden kuluttua vähän lähemmäs keskustaa vielä pääsisin. Kas kun vanhuuttakin on hyvä ryhtyä pohtimaan jo nyt, kun on vielä muuttokuntoinen. Sitten kun toisaalta tahtoisin sellaisen kodin, joka olisi korkeammalla. Syy siihen puolestaan on se, että säälin yläkerran naapureitani, kun silloin tällöin harrastan parveketupakointia ja tiedän, miten se savu leviää ärsyttävän ällöttävästi joka paikkaan. Mutta hei, toisaalta olen miettinyt, että parin vuoden päästä parveketupakointi on kuitenkin kielletty kaikkialla ja sitten me syntiset istumme jossain lasikopissa keskellä pihaa. Sitten tulee taukoliikuntaa siidereiden välissä aivan väkisten itsekullekin sielulle.

Kaiken kaikkiaan olen vähän ihmeissäni, vaarana nimittäin on, että minulla tänä vuonna ensimmäisen kerran reiluun kymmeneen vuoteen elintaso nousee. Palkka nousi, vuokra laskee, avioliittovelka loppuu. Suoraan sanottuna, haaveilen jo ensi kesän kesälomareissusta ULKOMAILLE. Itse asiassa haave on jo lähes konkretisoitumassa muutaman kuukauden päästä, kun ostamme lentoliput. Pääsen ihan itse nauttimaan työni hedelmistä. Hurjaa touhua!