...sanoi entinen poika, kun housunsa laski.
Mie taidan saada itseni rikki ihan keittiössä touhutessani selvin päin. Ensin raastoin porkkanaraasteeseen myös osan etusormeni sivustasta. Tein luottopiirakkaani vähän eri täytteellä, tonnikalaa tuurasi loimulohen loppu. Sitten revin viinilaatikkoa kierrätykseen, niin sain vasemman käden etusormen kynnen tarramaan pahviin kiinni niin iloisesti, että siitä tirskahtivat veret kynnen alta.
Tuosta suivaantuneena päätin jättää lauantaiviinini väliin ja murjottaa ihan selvin päin. Hyvinhän se sujui, huomasin tosin, etten edelleenkään ole aivan terve. Niiskutan ja palelen. Olipahan tekosyytä kerrakseen taas pelata sohvanvaltaajaa television kanssa. Ja tulihan siinä vähän asioitaankin pyöriteltyä, jopa niin, että tulivat asiat uniin saakka.
Unimaailma on kovin vilkas. Parisuhdeasioita on tullut pohdittua kovasti, koska ne tosiaan pyörivät unissakin. Hassuinta tosin, etten minä sielläkään ollut pariutunut, ihan piti ratkoa toisten juttuja. Minua alkaa ärsyttämään saamattomuuteni, jos vaikka jotain nettideitti-ilmoituksia ryhtyisin laatimaan, en mie tällä tavalla ketään tapaa. Ikinä. Olen ollut jo kolme vuotta itsekseni, kohta en enää osaa kenenkään kanssa ollakaan. Ja minä nyt kuitenkin tahtoisin olla, en tosin asua, vaan seurustella. Jos ne lelut tuotaisiin tarosalle, vieläköhän edes muistaisin, mitä niillä tehdään? Joskus niiden kanssa on ollut kovin kivaakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Hei joo, eihän se ota jos ei annakaan, laita vaan joku netti-ilmotus, mun kaveri löyti sen kautta ihkun miehen ja nyt ne asuu yhessä ja saavat keväällä vauvan! :)
t. Romantikko
P.s. Tosin ihan tuollaiseen lopputulemaan sun ilmoitus tuskin johtais, vauvaan siis?? :D
Luonto tikanpojan puhun ajaa, sanon ma. Se on kuulemma kuin pyörälläajo, kerran olet oppinut, niin osaat aina. Huoli pois siis!
Ja väsäämään sitä ilmoitusta, jos kerran mieli tekee. Ei ne kuulemma tule kotiovelta hakemaan. Minen kyllä usko, etteivät tulisi (ja toivon etteivät tosiaankaan, samalla kun linnoittaudun yhä vankemmin bunkkeriini), mutta kuka kieltää hiukan avittamasta aamoria...
Sinä olet sentään nainen parhaassa iässä ja komea nainen vielä. Hyvästä luonteesta puhumattakaan :)
Reetta, siun ikäisenä vielä pitääkin olla romantikko. Mutta mie en kyllä enää vauvoja saa, ellei sitten mies jotenkin asiaa pysty hoitamaan.
Penni, pitäisi vaan oikein ajatuksen kanssa ensin tehdä se ilmoitus. Sitten vielä miettiä, että minne se on viisasta laittaa ja kolmanneksi unohtaa koko juttu, koska ei siitä mitään hyvää seuraa kuitenkaan... (ujo piimä-ilmiö).
Lähetä kommentti