Uudet kollegat niin kotimaassa kuin emoyhtiössä aiheuttavat minulle harmaita hiuksia, kun eivät pysy ruodussa. Oma-aloitteisuus yleensä on hyvä ja kannatettava asia, mutta kun sillä tehdään suoranaista vahinkoa ja rahanmenoa, toivoisin saavani heidät kovin nopeasti takaisin riviin. Eilen paloivat hihojen lisäksi myös lahkeet ja paidanhelmatkin. Vaadin työpaikkapukeutumiseeni foliovaatteita firman piikkiin!
Pukeutumisesta tuli mieleen, että unissani koko viime yön etsin talvitakkia. Kai minun pitää sitä mennä ihan oikeastikin etsimään sitten, kun saan ystävälainan takaisin. Muistaakseni sen piti tapahtua lähiaikoina. Jos jollakulla on haisulia jättiläisnaisille tarkoitettujen lainapeitteiden sijaintipaikoista, saa vinkata.
Tänään metsästän työpäivän jälkeen lippuja maaliskuiselle Slayer/ Megadeth keikalle, kun ystävän kanssa sovimme sinne yrittävämme. Katsokaas vain, siinä käy niin, että nekin keretään loppuunmyydä ennen kuin minä kerkeän lippulukulle. Mutta sitten on vain todettava, ettei ollut tarkoitus käydä niin. (Hitsi, että minua kyllä riemastuttaa jo ihan ajatuksen tasollakin keikoille pääseminen! Vaikka olenkin vanhempi naisihminen, voin silti edelleen nauttia musiikista, etenkin kun vain muistan korvatulpat.)
Sitten lasken kymmeneen ja ryhdyn taas tuijottamaan meilejäni ja miettimään, että miten saisin nätisti sanottua ihmisille, että he ovat väärässä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
ihan tulin vaan kurkkaamaan ja moikkaamaan, kun viimein löysin blogisi "uudelleen".
kas kun koko käyttöjärjestelmäni sai ankaran tartunnan ja kupsahti tykkänään kumoon tuossa joulun seutuvilla. nyt olen haeskellut minulle tärkeiden blogien osoitteita, minkä olen muilta hopuiltani kerennyt.
nyt lähden tutkimaan viikeisen kuukauden kuulumisiasi.
Kas, eipä täällä mikään muutu. Korkeintaan mutinan aiheet.
Lähetä kommentti