Nyt on vähän kiire. Mutta ei se mitään, mina nautin siitä, että saan käyttää aivojani. Käyn himppasen ylikierroksilla, onneksi tänään on perjantai. Viikonloppuni sujuu rillutellessa ja ihmisten parissa. Hyvä niin, otan kadonnutta aikaa takaisin. Tai noh, elän nyt, kun en eilen kyennyt. Kyllähän te tiedätte, mitä tuota selittelemään.
Töihin ajellessa tuli mieleen, kun vielä puheväliessä ollessamme ex-puoliso ylpeänä selitteli minulle tulleensa valituksi palstayhdistyksen puheenjohtajaksi. Sen hullut humalaiset kaverit olivat kammenneet monivuotisen puheenjohtajan paikaltaan ja suistaneet yhdistyksen anarkian tilaan. Minä nimittäin voin vain kuvitella, että lupaukset ja haaveet ovat olleet suuret, mutta toteutus vähän heikompaa. Ja voin vain kuvitella keski-ikäisen naisen raivon, kun hän huomaa joutuvansa sivuun, kun joukko huumehulluhippejä nostattaa joukkoliikkeen häntä vastaan. Vanha puheenjohtaja kun oli kovin hanakasti tietylle ryhmälle sanomassa kaljanjuonnista, nuotionpoltosta ja makkaranpaistosta. Puhumattakaan palstan siisteydestä ja kiinteistä rakennelmista, joita ei saisi olla...
Jos ei mitään muuta jäänyt käteen avioliitosta, niin ainakin tarinoita. Valitettavasti niitäkin joutuu kertomaan vähän sensuroiden, ettei ihmisiä ja paikkoja tunnisteta. Ehkä jonain päivänä osaan nauraa itselleni ja koko episodille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti