Perjantai! Mikä ihana sana! Olen niin väsynyt, etten kohta jaksa kattiakaan sanoa. Unet ovat olleet vähintäänkin epäilyttävän katkonaisia ja lyhyitä. Jos nyt jotain hyvää niistä tahtoo löytää, voin kertoa, että se kuoleva libidoni on alkanut osoittaa järisyttäviä heräämisen merkkejä. Punastuttaa ajatellakin joitakin unistaan!
Jos hyvin käy, tänään tulee vieraita ja huomenna on roolipelin vuoro. Ei mitään rasittavaa, aion nukkua aina kun siihen on mahdollisuus ja tahto. Molemmissa tapahtumissa tarkoitus on mennä venäläisellä ruokateemalla. Pyykit pitää saada pois tieltä, tein taas eilen urotyön, ensin pesin pesukoneen, sitten pyykkini nimittäin.
Olisin tilannut kampaajalle ajan, mutta se kiva tyttö ei enää olekaan töissä kampaamossa, jota olen käyttänyt. Surku! Minun pitäisi taas opetella luottamaan johonkuhun muuhun. Ja siinä lajissa olen aika huono, mikä on sinänsä ihme, kun ajattelee, miten luottavaisesti muuten ihmisiin suhtaudun. Ilmeisesti minua piinaa joku Simson-trauma, pelkään jonkun leikkaavan hiukseni ja pelkään menettäväni siinä samalla jotain oleellista viehätysvoimastani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Käyn edelleen entisessä kotikaupungissa kampaajalla. Pari kertaa olen täällä pakon sanelemana käynyt, mutta ei.
Kampaajan vaihtaminen on vaikea homma.
T: Satuilija
Mulla kun ei ole aikoihin ollut luottokampaajaa, niin olen edelleen tuuliajolla. Mutta ehkä mie senkin vielä joskus löydän. (Samoin kuin viisasten kiven, sateenkaaren päästä kultaa ja mukavan poikaystävän.)
Lähetä kommentti