Minä ihan oikeasti ajattelin, että sivistyneesti muutaman tunnin kyläilen ystäväni luona ja sitten tulen ajoissa kotiin nukkumaan ja lepäämään. Mutta kun hän kuplajuoman, makeiden mansikoiden ja kermatuulihattujen jälkeen sekoitti ensimmäisen kannullisen sangriaa, tajusin ajatukseni huteruuden ja lihani heikkouden. Sinne se taas meni, selvä perjantai.
Vaan olipa hauskaa! Pääsin tutustumaan yhteen merkittömään mopotalliin ja sen baariin. Baarimikkona toimi ansiokkaasti mukava mies, ystäväni puolisko. Siellä me sitten tupakoimme sisätiloissa molemmin käsin, nauraa kätkätimme, kerroimme juttuja ja latkimme siideriä trattisotalla. Riemastuttava ilta! Ja mopot olivat nättejä, vaikka niin ei varmaan oikeasti ehkä saa sanoa.
Kotona olin vasta kahden jälkeen. Taksilla tietenkin. Molemmat illan aikana tavatut taksikuskit olivat hivenen arveluttavia, ensimmäinen oli juuri tullut kesätöihin pohjoisesta Suomesta ja toinen oli kuudenkymmenen ja kuoleman välistä oleva käpy, jota jouduin ohjastamaan koko matkan kotiin. Tumpio.
Mutta kuulkaas, minulla alkaa olla niin mieletön toleranssi tähän rillutteluun, että tänä aamuna heräsin ennen kahdeksaa, seuranani vain päänsärky (sisätupakoinnin aiheuttama, kuten myös haiseva tukka ja vaatteet, yök). Minulle ei enää tunnu tulevan krapulaa laisinkaan. Ja aina vaan on hauskaa, mulla on melkein kaiken aikaa kivaa nykyään, otan takaisin menetettyä aikaa, nautin elämästäni.
Tänään aion leikkiä lahnaa. Päivän haastavin tehtäväkin on jo takana, valitsin melkein kymmenen minuuttia jäätelöä pää kylmäaltaassa. Harkitsin muuttavani sinne asumaan, minä en ole mikään trooppinen kukkanen, vaan pohjoinen horsma, rentun ruusu, ainakin entinen sellainen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti