Neiron tunnustuksia

Jo jonkun aikaa sitten minua valistettiin, että eronneen entisen rouvan, nykyisen neidin titteli on neiro. Neiron kuuluu perinteiden mukaan tunnustella mahdollisuuksiaan puolisorintamalla, lukea enteitä ja nähdä unia kesäpäiväntasauksen aikaan (missä se alkuperäinen juhannus, oikeastaan Ukon juhla, on sijainnut, ennen kuin kristityt omivat sen meiltä pakanoilta). Minä taas olin sen verran kuumehoureinen tiistaiyönä, että näkemäni unet sisälsivät vähäntäänkin k-18 tavaraa kammottavuudessaan. En tahdo sellaista puolisoa, kun kerran olen moisesta hirviöstä eroon päässyt. Pysyn mieluummin neirona.

Eilen tarjosin ystävälleni keskikesän ystävyysaterian; gruusialaisia uusia pottuja, fetatäytteisiä raidalliseen sikaan kietoutuneita herkkusieniä, kaalikasvishöystöä sekä inkivääri-limemarinoituja jättikatkarapuja. Hyvää oli. Yöllä vielä väänsimme tonnikalapizzan, josta tuli todennäköisesti elämän epäonnistunein tuotos. Mutta kyllä sitä söi ennen kuin selkäänsä otti, etenkin viinin kera.

Aamupäivän olen käyttänyt kylmäsavulohipiirakkapellillisen tekoon. Luottopohjaohjeeni toimii myös suurennetuilla mitoilla! Luvassa on vierailu kauemmaiseen naapurilähiöön yhden roolipeliystävän luokse. Siellä sitten taas grillaillaan, nautitaan keveitä kesäisiä juomia ja nautitaan toistemme seurasta. Minulla on aivan liian kivaa, kohta taas tippuu kuuma kivi niskaan tai lankean johonkin hirviöön tai rekka ajaa päälleni... Mutta hei, oli minulla aika kamalaa tässä välillä, sekin vaan onneksi alkaa unohtua.

Naamakirjassa ystäväni toivotti Ukon juhlaa ja valisti samalla, että pitää kuulema muistaa ryypätä, räyhätä ja naiskennella, että vilja kasvaa. Jos ei omista peltoa, voi jättää väliin.