Töissä oli jälleen sama kamala itsensä. En tiedä, tulee sellainen olo, että ahdistun siellä päivä päivältä enemmän. Pitäisi kirjoittaa positiivisemmin, ettei kukaan luule, että kuolema korjaa blondin. Eihän tässä niin käy. Parhaani teen, se riittää vähän aikaa. Minun vaan pitää saada asiat järjestykseen. Minun vaan pitää saada ihmistöitä.
Tällaista tämä on, oli pieni mania, nyt tulee lasku. Ei paha, ei tässä vielä lääkitykseen tarvitse kajota, mutta pidän senkin mielessäni. Minulla on tapana masentua tapahtumien jälkeen. Asiat eivät edelleenkään ole loppuunkäsiteltyjä, mutta kyllä tässä enemmän tai vähemmän tulee mieleen avioliiton omaiset olosuhteet. Onko niin, että kallistun tietynlaisiin miehiin vai että tietynlaiset miehet kallistuvat minuun? Onko niin, että olen sukupuolielimeni mukana raahustava ihmisraunio? Vai Johanna Raunio?
Maastamuutto olisi tosi kiva sana. Samoin sijoitus hullujenhuoneelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti