Omalääkärini on aivan huippu! Hän on hauska ja mutkaton ihminen, minulla ole tähän saakka ollut vaikeuksia puhua hänelle mistään ongelmistani. Sitä mieltä oli myös henkilökunnan edustaja, joka minusta EKG:n nappasi, sanoi häntä herttaiseksi. Meillä on oikeus valita sekä lääkärimme että käyttämämme terveysasema, täytyy sanoa, että sokkovalinnan perusteella onnistuin uskomattoman hyvin.
Eilen kun hän soitti minulle, en voinut kuin nauraa, hän niin vuolaasti kehui sydänkäyrääni loistavaksi. Hieno asia, että ihminen on innostunut työstään ja saa meidät asiakkaatkin innostumaan siitä. Hän nimittäin on niin hyvä manipuloimaan ihmistä, että itse asiassa olen suunnitellut laihduttavani aivan vain hänen ilokseen. (Tästä kyllä nyt tulee ihan sellainen olo kuin minua ei juurikaan kehuttaisi ja kannustettaisi, taitaa olla totta, kun lääkärikin siihen riittää...;-D)
Iltasella juttelin ottoveljen kanssa. Tällä kertaa hän seilasi Bohainmerellä. Kuulema on paljon karmaisevia merimiestarinoita luvassa. Odotan todellakin kiihkeästi, että hän pääsee laivalta pois hengissä, vaarallinen paikka! Valitettavasti en voi asiasta enempää kertoa, vaikka kyllä tekisi mieli, mutta kun ei taas ole minun asioitani.
Illalla lueskelin Helsingin kaupungin kaavoituslehdykkää. Ihanaa saada ensivilauksia tulevista muutoksista! Minusta on jännää seurata ympäristöni muuttumista, pohdiskelen, että tuon ja tuon muutoksen vielä kerkeän näkemään, tuon aloituksen näen, mutta en varmaan koskaan kokonaan valmista. Nyt kiinnostavat etenkin metrolinjaus sekä silta Laajasaloon, se lyhentää matkaa itäiseen Helsinkiin kummasti.
Töissä lohikäärmepuumme kukkii ties monettako kertaa. Ihme kasvi! Päiväsaikaan kukka ei juurikaan tuoksu, mutta kun iltapäivä koittaa, huumaava tuoksu alkaa levitä ympäri toimistoa. Itse asiassa niin huumaava, että olen miettinyt, pitäisikö minun suosiolla katkaista kukkavana ennen kuin joku astmaatikko saa kohtauksen. Toisaalta minusta on kiva, kun kukkaset kukkivat. Ehkä vielä seuraan tilannetta ja kohtahan se on taas viikonloppukin, saa kukkanen tuoksutella täällä aivan itsekseen.
Tänään aion laskea imurin vapaaksi komerosta. Pelottavaa...
torstai 31. maaliskuuta 2011
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Suunnitelmia
En tiedä mikä minua vaivaa, mutta taas haikailen koulun penkille menosta. Huomasin entisen opinahjoni kurssitarjonnassa minulle sopivan lukuvuoden kestävän koulutuksen. Hintakaan ei ole paha, mutta jos nyt aluksi kuitenkin yrittäisin saada sen ns. firman piikkiin. Sitten jos ei onnistu, voi olla, että maksan itse. Nimittäin se on juuri sen kaltaista koulutusta, jota tarvitsen, joka minulta puuttuu ja jonka avulla voin katsella muitakin firmoja sillä silmällä. Siis jos tahdon. Juuri nyt en tahdo.
Polkkaajarintamalla tapahtuu. Suuri yhteinen kinkeri järjestäytyy pääsiäisperjantaina jo neljän punttuussa, paikkana Old Anchor Punavuoressa. Jottas tiedätte. Sinne varmaan minäkin menen, mikäli en mökille pääse. Saa nähdä nyt. Kerrankin on päästäisenä jotain järkevää tekemistä tarjolla, on se nimittäin pakanalle melkoinen pitkääkin pidempi perjantai. Etenkään kun ei mämmiä syö ja muniakaan ei voi kilosotalla vetää.
Silitin eilen kymmenkunta paitaa. Kyllä syletti. Tarvitsen sisäkön tai miehen, joka silittää myös minun paitani. Tai sitten on siirryttävä nailoniin ja trikooseen, se ei taas esteettisesti ole kaunis näky. Mikko Alalatokin sen sanoi miltä trikoo näyttää ylipainoisen ihmisen päällä.
Polkkaajarintamalla tapahtuu. Suuri yhteinen kinkeri järjestäytyy pääsiäisperjantaina jo neljän punttuussa, paikkana Old Anchor Punavuoressa. Jottas tiedätte. Sinne varmaan minäkin menen, mikäli en mökille pääse. Saa nähdä nyt. Kerrankin on päästäisenä jotain järkevää tekemistä tarjolla, on se nimittäin pakanalle melkoinen pitkääkin pidempi perjantai. Etenkään kun ei mämmiä syö ja muniakaan ei voi kilosotalla vetää.
Silitin eilen kymmenkunta paitaa. Kyllä syletti. Tarvitsen sisäkön tai miehen, joka silittää myös minun paitani. Tai sitten on siirryttävä nailoniin ja trikooseen, se ei taas esteettisesti ole kaunis näky. Mikko Alalatokin sen sanoi miltä trikoo näyttää ylipainoisen ihmisen päällä.
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Kettu bongattu!
Tästä täytyy tulla parempi päivä kuin monta edeltäjäänsä. Sain nukuttua koko yön, aamulla tukka oli hyvin ja vaatteetkin sujahtivat päälle. Bussissa istuessani näin vielä ketun! Ihana puuhkahäntä! Kaunis! Tuli niin hyvä mieli, ettei voi murjottaa.
Esihenkilöni lahjoitti minulle kolmeksi kuukaudeksi viikonloppu-Hesarit. Osaa hän kyllä mukavakin olla ja ajatella alaistaan. Postipoika/tyttö vaan ymmärsi asian väärin tänä aamuna ja säikäytti minut pahemman kerran rumistelemalla postiluukullani. Hetken ajattelin, että nyt sieltä joku tulee sisään väkivaltatarkoituksissa. Tiukassa ovat pelkoni. Hesari jäi odottamaan iltaa, jospa vaikka nauttisin kiireettömästä lehdenluvusta.
Iltapäivällä menen jo kohta 2 kk lykkäämääni EKG:hen. Rutiinia, mutta kun aina pelottaa, että ne löytävät sieltä jotain uutta ja jännittävää. Mie en ihan oikeasti kaipaa yhtään enempää kansantauteja! Lääkityskin tuntuu olevan kohdallaan, ja lopulle nyt vaan ei mitään voi, ellei vie minua uudelleenkasvatuslaitokseen.
Yksi henkilökohtainen asia minua riivaa, kiusaa ja harmittaa, mutta koska en sille mitään voi, eikä se suoranaisesti koske minua, en voi kuin kätistä itsekseni.
(Mikähän piru bloggeria taas vaivaa, kun ei hyväksy yhtä rivinvaihtoa, mutta sitten kun laittaa kaksi, niin tulee kahden rivinvaihdon kokoinen rako. Ärsyttävä!)
Esihenkilöni lahjoitti minulle kolmeksi kuukaudeksi viikonloppu-Hesarit. Osaa hän kyllä mukavakin olla ja ajatella alaistaan. Postipoika/tyttö vaan ymmärsi asian väärin tänä aamuna ja säikäytti minut pahemman kerran rumistelemalla postiluukullani. Hetken ajattelin, että nyt sieltä joku tulee sisään väkivaltatarkoituksissa. Tiukassa ovat pelkoni. Hesari jäi odottamaan iltaa, jospa vaikka nauttisin kiireettömästä lehdenluvusta.
Iltapäivällä menen jo kohta 2 kk lykkäämääni EKG:hen. Rutiinia, mutta kun aina pelottaa, että ne löytävät sieltä jotain uutta ja jännittävää. Mie en ihan oikeasti kaipaa yhtään enempää kansantauteja! Lääkityskin tuntuu olevan kohdallaan, ja lopulle nyt vaan ei mitään voi, ellei vie minua uudelleenkasvatuslaitokseen.
Yksi henkilökohtainen asia minua riivaa, kiusaa ja harmittaa, mutta koska en sille mitään voi, eikä se suoranaisesti koske minua, en voi kuin kätistä itsekseni.
(Mikähän piru bloggeria taas vaivaa, kun ei hyväksy yhtä rivinvaihtoa, mutta sitten kun laittaa kaksi, niin tulee kahden rivinvaihdon kokoinen rako. Ärsyttävä!)
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Eksistentialistisen kriisin kourissa
Vistottaa kirjoittaminen. Minulla mitään sanottavaa ole, toistan vain itseäni, jurnotan mielessäni, lykkään kirjoittamista ja asiat vanhenevat. Vaikka uusia tulee tilalle, silti kiukustuttaa. Pitää varmaan jossain välissä pitää tauko itsensä ajatuksista, jos vain kykenen. Pidennetty viikonloppu ei tuonut kaipaamaani lepoa ja rauhaa, kiivastahtinen Tallinna-päivä, sitten treffit ystävättären kanssa, joka niin mukavaa kuin olikin, ei puolikuntoisena ollut paras mahdollinen hetki.
Loppuviikonlopun taistelin sahaavan pikkukuumeen ja räkätaudin kanssa, sunnuntai-iltana vasta tohti lakanat vaihtaa. Ei siivoamista, ei kukkamultia, ei puhtaita ikkunoita, ei pestyä parveketta. Pyykit kuitenkin pesin, kun pakko oli, että sai puhtaita aluvaatteita päällensä. Vaatekaapin rätit inhottavat, takit ovat aivan peeseestä, toiset liian kuumia ja toiset liian kylmiä. Olen liian paksu, huonokuntoinen, tukka ei asetu, silmälasit kalvavat, kynnet lohkeilevat, kantapäät ovat rasvaamatta. Eikä sitä nettitreffi-ilmoitustakaan ole minnekään ilmestynyt.
Jos tässä nyt jotain hyvää hakemalla hakee, niin se hyvä tapahtui Ateneumissa. Ei Arjen sankarit näyttelyssä, vaan kolmoskerroksen kokoelmanäyttelyssä. Mieletön kokemus nähdä niin paljon Suomen historiaan liittyviä tauluja yhdellä kertaa; haavoittunut enkeli, pyykkärit, taistelevat metsot, Scherfbeckin kummitusomakuvat, sairastava kääpiö, useat isot Järnefeltit, Gallen-Kallelat, Haloset! Loppuvaiheessa vaan pää pyöri kuin väkkärä, lapsi oli hermostua ja syömään tuli kiire. Mikä kokemus! Ateneumiin on mentävä pian uudelleen!
Ai niin, lauantainen ruoka oli hyvää (pizzaa Virgin Oilissa). Seurasta puhumattakaan. Mutta silti jurnottaa, eikä kukaan ole tehnyt töitäni ja kiire on ja kaikkea!
Loppuviikonlopun taistelin sahaavan pikkukuumeen ja räkätaudin kanssa, sunnuntai-iltana vasta tohti lakanat vaihtaa. Ei siivoamista, ei kukkamultia, ei puhtaita ikkunoita, ei pestyä parveketta. Pyykit kuitenkin pesin, kun pakko oli, että sai puhtaita aluvaatteita päällensä. Vaatekaapin rätit inhottavat, takit ovat aivan peeseestä, toiset liian kuumia ja toiset liian kylmiä. Olen liian paksu, huonokuntoinen, tukka ei asetu, silmälasit kalvavat, kynnet lohkeilevat, kantapäät ovat rasvaamatta. Eikä sitä nettitreffi-ilmoitustakaan ole minnekään ilmestynyt.
Jos tässä nyt jotain hyvää hakemalla hakee, niin se hyvä tapahtui Ateneumissa. Ei Arjen sankarit näyttelyssä, vaan kolmoskerroksen kokoelmanäyttelyssä. Mieletön kokemus nähdä niin paljon Suomen historiaan liittyviä tauluja yhdellä kertaa; haavoittunut enkeli, pyykkärit, taistelevat metsot, Scherfbeckin kummitusomakuvat, sairastava kääpiö, useat isot Järnefeltit, Gallen-Kallelat, Haloset! Loppuvaiheessa vaan pää pyöri kuin väkkärä, lapsi oli hermostua ja syömään tuli kiire. Mikä kokemus! Ateneumiin on mentävä pian uudelleen!
Ai niin, lauantainen ruoka oli hyvää (pizzaa Virgin Oilissa). Seurasta puhumattakaan. Mutta silti jurnottaa, eikä kukaan ole tehnyt töitäni ja kiire on ja kaikkea!
lauantai 26. maaliskuuta 2011
Aamupalaksi kemikaaleja
Eilisen väsymyksen juurisyy selvenee minulle sitä mukaa, kun päivä valkenee. Minulle on tulossa flunssa, ensimmäinen koko talvena. Ihmekös olin illalla niin ärtyisä! Vähän unta ja orastava räkätauti saavat jopa minutkin ärhentelemään.
Retki lahden toiselle puolelle oli tosi kiva, tapasin pari hauskaa naisihmistä, jonka kanssa vaihdoimme numeroita ja suunnittelimme jopa uutta reissua omaan piikkiin lahden toiselle puolelle. Kaikki eronneita ja jossain määrin haku päällä. Muita yhteisiä piirteitäkin löytyi, ruoka, viinit, kulttuuri, itsensä hemmottelu... Viroon on nyt entistä helpompi mennä, kun ei enää tarvitse vaihtaa valuuttaakaan. Hinnat tosin näyttivät nousseen jälleen. Voi voi.
Tänään kun olen menossa tapaamaan kaupungille yhtä vanhimmista ystävistäni ja hänen tytärtään, olen vedellyt oikeanlaista kemiaa kitusiini, buranaa ja allergialääkkeitä. Tämä ei millään mannapuurolla ja mansikalla ohi mene. Luvassa kulttuuria Kiasmassa ja sitten myöhäinen lounas ennen kuin lasken heidän neidin tahtomalle Rähinä-räppikeikalle ja tulen kotiin antamaan periksi räkätaudilleni. Siihen saakka aion sinnitellä vaikka pää kainalossa.
Hyi helkkari, että mie inhosin Neon kökköstä silloin aikoinaan!
Edit. Prkl, Kiasman näyttelysalit ovat kiinni 14.4. saakka. Siellä rakennetaan ARS11-näyttelyä. Kiinnostaisikohan vieraita Ateneun? Onneksi hokasin jo nyt!
Retki lahden toiselle puolelle oli tosi kiva, tapasin pari hauskaa naisihmistä, jonka kanssa vaihdoimme numeroita ja suunnittelimme jopa uutta reissua omaan piikkiin lahden toiselle puolelle. Kaikki eronneita ja jossain määrin haku päällä. Muita yhteisiä piirteitäkin löytyi, ruoka, viinit, kulttuuri, itsensä hemmottelu... Viroon on nyt entistä helpompi mennä, kun ei enää tarvitse vaihtaa valuuttaakaan. Hinnat tosin näyttivät nousseen jälleen. Voi voi.
Tänään kun olen menossa tapaamaan kaupungille yhtä vanhimmista ystävistäni ja hänen tytärtään, olen vedellyt oikeanlaista kemiaa kitusiini, buranaa ja allergialääkkeitä. Tämä ei millään mannapuurolla ja mansikalla ohi mene. Luvassa kulttuuria Kiasmassa ja sitten myöhäinen lounas ennen kuin lasken heidän neidin tahtomalle Rähinä-räppikeikalle ja tulen kotiin antamaan periksi räkätaudilleni. Siihen saakka aion sinnitellä vaikka pää kainalossa.
Hyi helkkari, että mie inhosin Neon kökköstä silloin aikoinaan!
Edit. Prkl, Kiasman näyttelysalit ovat kiinni 14.4. saakka. Siellä rakennetaan ARS11-näyttelyä. Kiinnostaisikohan vieraita Ateneun? Onneksi hokasin jo nyt!
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Terveisiä naapurista
Kävin Tallinnassa. Kivaa oli! En tuonut kuin namuisia ja pullon jallua. Söin liikaa. En juopotellut, ei tee mieli sitäkään lajia.
Mitä jos te kirjoittaisitte minulle jotain välillä? Tai sitten älkää. Mie en nimittäin jaksa keksiä mitään. Hyvää yötä kuitenkin!
Mitä jos te kirjoittaisitte minulle jotain välillä? Tai sitten älkää. Mie en nimittäin jaksa keksiä mitään. Hyvää yötä kuitenkin!
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
Eläinmeemi
Via Tamiit.
Luettele kaksitoista eläintä siinä tajunnanvirtaisessa järjestyksessä kuin ne tulevat mieleesi. Älä muuta järjestystä, äläkä jätä mitään mieleesi tullutta eläintä kirjoittamatta.
Kuvaile sen jälkeen jokaista eläintä muutamalla adjektiivilla, millainen se mielestäsi on. Tähän tehtävään kuuluu olennaisena osana se, ettei eläimiä listatessaan tiedä, miten niitä tulkitaan. Älä siis lue alla olevia vastauksiani tai tulkintaohjeita ennen kuin olet tehnyt oman listasi!
Vasta luettelon adjektiiveineen ollessa valmis, katso kaksitoista kysymystä ja liitä ne järjestyksessä eläimiisi.
***
Tässä välissä voisin tunnustaa käyttäneeni tänä aamuna elämäni ensimmäisen kerran hiusten kuivapesuainetta. Omituinen kokemus. Ajattelin, että aineesta jäisi jotain näkyvää tukkaan, mutta ei jäänytkään. Tietysti ohjeen mukaisesti kuitenkin harjasin hiukseni sillä seuraamuksella, että ne ovat nyt erittäin suorat. Kaikki kihara katosi. Enkä jaksanut ryhtyä edes kikerrystouhuihin, kun päässäni kummittelee vanha juttu, miten piippausraudankaan käyttämistä likaisiin hiuksiin ei suositeltu.
Näytän jännältä siis. Onneksi tänään on pikkulauantai, saunanlämmitys luvassa.
Silmät ovat lähes tottuneet uusiin vahvuuksiin, sen sijaan korvantaustani kärsivät vielä vähän, vaikka eilen vääntelinkin sankoja. Voi olla, että siellä vaan ovat jo syntyneet hiertymät, jotka nyt eivät aivan yhdessä yössä parane. Odottelen hetken, ennen kuin jatkan vääntelyä.
Joko teit oman eläin- ja adjektiivilistasi? Joko jatketaan? Muistatteko kun näitä meemejä oli silloin alkuaikana paljon enemmän liikkeellä? Nyt taitaa naamakirja viedä meemitkin muassaan, paitsi että taitaa olla niin, ettei kukaan enää kerro sielläkään mitään oleellista. Pelkkää liibalaabaa vain. Tunnustan. Joka paikassa puhun paljon pashaa, niin kuin täällä blogissanikin.
***
Tässäpä tulee tulkinta kommenttieni kera.
1. Millaisena ajattelet itseäsi:
KETTU – katuälykäs, nokkela, villieläin
Oho, sepäs jännä tulkinta, pidän itseäni jossain määrin villieläimenä, mutta että katuälykkäänä. Kettu tulee mieleen siksi, koska pidän sitä toteemieläimenäni.
2. Mitä ystäväsi ajattelevat sinusta:
KISSA – ovela, itsenäinen, mukavuudenhaluinen
Mjaa, mitäs ystävät ajattelette?
3. Millainen olet koulussa/töissä:
DELFIINI – rauhallinen, viisas, sulava, menee virran mukana
Voi, todella toivon tämän olevan totta!
4. Millainen olet sisimmässäsi:
KÄÄRME – lämmin, lasisen liukas, nopea, myrkyllinen
Ihmisillä on käärmeistä aika inha mielikuva, mutta minusta käärmeet ovat kauniita. Eivät yhtään niljakkaita. Ehkä olen sisimmässäni myös hivenen myrkyllinen, mutta puren vasta ärsytettynä. Ja sitten olen aika hevletin myrkyllinen.
5. Millainen olet humalassa:
SIMPANSSI – sosiaalinen, jekkuileva, nokkela
Tuo kyllä mitää paikkansa!
6. Millainen olet parisuhteessa
ORAVA – pesänrakentaja, varautuu kaikkeen, vihmerä ja nopealiikkeinen
Allekirjoitan tämänkin.
7. Millainen paras ystäväsi on?
LEHMÄ – kaunis, rauhallinen, tuottava
Mutta kuka on minun paras ystäväni? Mulla kun on monta hyvää, mutta ei yhtään parasta. Olisiko niin, että ystäväni ovat kuin lehmälauma laitumella?
8. Millainen ihastuksesi kohde on
HEVONEN – ylväs, nopea, hivenen arvaamaton
Ja tällaistako nyt sitten pitää ryhtyä etsimään?
9. Millainen isäsi on?
SIKA – syöppö, siisti, kannibaali
En taida kommentoida enempää. Siistiä minun isästäni ei kyllä taida saada. Sen sijaan hän on henkinen kannibaali.
10. Millainen äitisi on?
MUURAHAINEN – työteliäs, on olemassa vain osana järjestelmää, tekee asiat vaikeimman kautta
Sopii.
11. Millainen olit lapsena?
SUSI – perheen puolesta loppuun saakka, laumahenkinen, uhrautuva
Lapsena minussa oli enemmän koiraa kuin nykyään, mutta aikansa kun uhrautuu, niin siihen kyllästyy.
12. Millainen olet kymmenen vuoden kuluttua
MANGUSTI – perhekeskeinen, hedonisti, järjestelmällinen
Ettäs tiiättä. Minusta tulee oman elämäni johtava naaras. Asun kotikolossa laumani kanssa.
Luettele kaksitoista eläintä siinä tajunnanvirtaisessa järjestyksessä kuin ne tulevat mieleesi. Älä muuta järjestystä, äläkä jätä mitään mieleesi tullutta eläintä kirjoittamatta.
Kuvaile sen jälkeen jokaista eläintä muutamalla adjektiivilla, millainen se mielestäsi on. Tähän tehtävään kuuluu olennaisena osana se, ettei eläimiä listatessaan tiedä, miten niitä tulkitaan. Älä siis lue alla olevia vastauksiani tai tulkintaohjeita ennen kuin olet tehnyt oman listasi!
Vasta luettelon adjektiiveineen ollessa valmis, katso kaksitoista kysymystä ja liitä ne järjestyksessä eläimiisi.
***
Tässä välissä voisin tunnustaa käyttäneeni tänä aamuna elämäni ensimmäisen kerran hiusten kuivapesuainetta. Omituinen kokemus. Ajattelin, että aineesta jäisi jotain näkyvää tukkaan, mutta ei jäänytkään. Tietysti ohjeen mukaisesti kuitenkin harjasin hiukseni sillä seuraamuksella, että ne ovat nyt erittäin suorat. Kaikki kihara katosi. Enkä jaksanut ryhtyä edes kikerrystouhuihin, kun päässäni kummittelee vanha juttu, miten piippausraudankaan käyttämistä likaisiin hiuksiin ei suositeltu.
Näytän jännältä siis. Onneksi tänään on pikkulauantai, saunanlämmitys luvassa.
Silmät ovat lähes tottuneet uusiin vahvuuksiin, sen sijaan korvantaustani kärsivät vielä vähän, vaikka eilen vääntelinkin sankoja. Voi olla, että siellä vaan ovat jo syntyneet hiertymät, jotka nyt eivät aivan yhdessä yössä parane. Odottelen hetken, ennen kuin jatkan vääntelyä.
Joko teit oman eläin- ja adjektiivilistasi? Joko jatketaan? Muistatteko kun näitä meemejä oli silloin alkuaikana paljon enemmän liikkeellä? Nyt taitaa naamakirja viedä meemitkin muassaan, paitsi että taitaa olla niin, ettei kukaan enää kerro sielläkään mitään oleellista. Pelkkää liibalaabaa vain. Tunnustan. Joka paikassa puhun paljon pashaa, niin kuin täällä blogissanikin.
***
Tässäpä tulee tulkinta kommenttieni kera.
1. Millaisena ajattelet itseäsi:
KETTU – katuälykäs, nokkela, villieläin
Oho, sepäs jännä tulkinta, pidän itseäni jossain määrin villieläimenä, mutta että katuälykkäänä. Kettu tulee mieleen siksi, koska pidän sitä toteemieläimenäni.
2. Mitä ystäväsi ajattelevat sinusta:
KISSA – ovela, itsenäinen, mukavuudenhaluinen
Mjaa, mitäs ystävät ajattelette?
3. Millainen olet koulussa/töissä:
DELFIINI – rauhallinen, viisas, sulava, menee virran mukana
Voi, todella toivon tämän olevan totta!
4. Millainen olet sisimmässäsi:
KÄÄRME – lämmin, lasisen liukas, nopea, myrkyllinen
Ihmisillä on käärmeistä aika inha mielikuva, mutta minusta käärmeet ovat kauniita. Eivät yhtään niljakkaita. Ehkä olen sisimmässäni myös hivenen myrkyllinen, mutta puren vasta ärsytettynä. Ja sitten olen aika hevletin myrkyllinen.
5. Millainen olet humalassa:
SIMPANSSI – sosiaalinen, jekkuileva, nokkela
Tuo kyllä mitää paikkansa!
6. Millainen olet parisuhteessa
ORAVA – pesänrakentaja, varautuu kaikkeen, vihmerä ja nopealiikkeinen
Allekirjoitan tämänkin.
7. Millainen paras ystäväsi on?
LEHMÄ – kaunis, rauhallinen, tuottava
Mutta kuka on minun paras ystäväni? Mulla kun on monta hyvää, mutta ei yhtään parasta. Olisiko niin, että ystäväni ovat kuin lehmälauma laitumella?
8. Millainen ihastuksesi kohde on
HEVONEN – ylväs, nopea, hivenen arvaamaton
Ja tällaistako nyt sitten pitää ryhtyä etsimään?
9. Millainen isäsi on?
SIKA – syöppö, siisti, kannibaali
En taida kommentoida enempää. Siistiä minun isästäni ei kyllä taida saada. Sen sijaan hän on henkinen kannibaali.
10. Millainen äitisi on?
MUURAHAINEN – työteliäs, on olemassa vain osana järjestelmää, tekee asiat vaikeimman kautta
Sopii.
11. Millainen olit lapsena?
SUSI – perheen puolesta loppuun saakka, laumahenkinen, uhrautuva
Lapsena minussa oli enemmän koiraa kuin nykyään, mutta aikansa kun uhrautuu, niin siihen kyllästyy.
12. Millainen olet kymmenen vuoden kuluttua
MANGUSTI – perhekeskeinen, hedonisti, järjestelmällinen
Ettäs tiiättä. Minusta tulee oman elämäni johtava naaras. Asun kotikolossa laumani kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
