Koti-, hius- ja vapaaehtoisasioita

Vaihdoin eilisen metsäretken aivan vapaaehtoisesti kodinhoitoon ja hiustenvärjäykseen. Tajusin nimittäin, että mikäli käyn metsässä, sitten siivoan saaliin ja säilön sen, ei minusta enää ole kotihommeleiden tekijäksi. Sitten kun aikani tuijottelin pölyvilladobermanneja silmiin, päätin, että parempi on tarrata imuriin kuin sieniveitseen, viikolla töiden jälkeen en nimittäin jaksa muuta kuin kaikkein tärkeimmät touhut. Sieniveistä olisin taas saanut pikapuoliin käyttää niiden villapittbullien teurastukseen.

Hiuksilleni olen etsinyt väriä jo useamman vuoden. Mieluiten antaisin niiden olla värjäämättä, mutta se ei minkään näköinen vaalea on niin tylsä, että pakko on tarrata Melodiin ja muihin myrkkyihin. Muutaman kerran olen käyttänyt lievästi punaiseen vivahtavaa vaaleata, mutta kun sekään ei tuntunut oikealta, niin kokeilinpa tällä kertaa tummanvaaleata. Siitä tuli aika tumma, kyllähän se tietysti vaalenee parissa pesussa, vaikka mikäs siinä, voisin minä brunettenakin viihtyä.

Värjäämisen huono puoli on haisuli. Vaikka tiedän, että osa ihmisistä pitää tuoksua ihan kivana, minusta se on aika kamala. Yritin saada sitä pois pesemällä hiuksen normaalisampoolla uudelleen, mutta ei se mitään auttanut, tai ehkä vähän väheni, mutta viime yönä taas heräilin ympärillani leijuvan haisupilven liikkeisiin. Inhaa, etenkin kun hiukset vielä ovat aika lähellä nenää. Yyh.

Minua vähän harmistuttaa vapaaehtoistyöni tällä hetkellä. Olen yrittänyt varmistaa itselleni joitain päiviä syksylle, mutta jostain syystä yhteyshenkilölläni on ollut vaikeuksia vahvistaa niitä minulle. Tulee mieleen, että tahtovatkohan/ tarvitsevatkohan he edes minua. Kohta alan olla sitä mieltä, että en jaksa yrittää. Vähän tyhmää, mutta en koskaan ole ollut hyvä tuppautumaan, jos yhtään tuntuu siltä, että olen liikaa tai vaivaksi.