Puhtaat värikkäät lakanat

Kukapa ei rakastaisi puhtaiden lakanoiden tuntua ja tuoksua! Minä ainakin. Sen lisäksi rakastaisin hankkia itselleni uusia ja kauniita pussilakanoita, tyynyliinoja ja lakanoita. Nyt vaan ei juuri voi. Etenkin kun makuni tietysti tässäkään asiassa ei ole edukkaimmasta päästä. Minä mitään tyhmiä pastellipussilakanoita tahdo! Tiesittekö muuten, että HM:n Home osastolta saa alle viidenkympin pellavapussilakanan ja -tyynyliinan? Minulla on niitä yksi musta setti, voin todistaa, että ovat oikeasti hintansa väärtejä! Vielä kun jostain edukkaasti saisi pellava-aluslakanoita ja vielä kun olisi vara ostaa niitä, ehkä ensi vuonna.

Pesin siis pyykkiä, vaihdoin lakanat, tein punakaalivuoan, josta tuli niin hyvää, että säin vähän liikaa liian myöhään ja näin kummallisia vatsanvääntöpainajaisia koko yön. Onneksi ymmärsin panna pakkaseen pari annosrasiaa, sieltäpä on hyvä ensi viikolla töiden jälkeen napata valmis ruoka! Muutenkin täytyy pitää pakastimentyhjennystalkoot. Eilen sitä kaivellessani löysin paljon jännittäviä asioita.

Aamulla pääsin osallistumaan HSL:n joukkoliikennetutkimukseen. Minua kyllä vähän nolotti vastailla pelkkää hyvää, kun olen niin joukkoliikennemyönteinen, mutta toisaalta pitää kai jonkun olla nostamassakin keskiarvoa, eikä aina vain marisemassa miten kaikki on kamalan huonosti. Ja marisenhan minäkin silloin, kun jään seisomaan asemille. Normaalia ihmistoimintaa. Mutta kun aikanaan muutin paikkakunnalta, jonka käsitys joukkoliikenteestä oli yksi bussi tunnissa kaupunkiin, rakastuin kerralla pääkaupunkiseudun busseihin, raitiovaunuihin, juniin ja jopa siihen naurettavaan metrontynkään. Minun mielestäni metroverkkoa olisi jo aikaa sitten pitänyt laajentaa ja levittää muuallekin kuin itään. Pohjoinen olisi ollut tosi hyvä suunta! Kaikki suunnat olisivat hyviä!