Mikä nostalgiapläjäys eilinen olikaan, kun suuntasin ystäväiseni kanssa Nosturille keikalle! Sitä ennen kuitenkin poikkesimme Salvessa, joka nyt vain on kovin viehättävä ja historiallinen ravintola, minne valitettavasti ei usein tule eksyttyä. Virkistävien juomien lisäksi sieltä saa myös edukasta ja maistuvaa ruokaa, olen testannut.
Nosturissa olimme melkoisen sopivasti juuri Kadotettujen keikan alkaessa. Nostalgia alkoi vyöryä ylitseni Uusi uljas maailma biisin myötä. Ja sitä jatkui koko keikan. Emmekä suinkaan olleet yleisön vanhimmasta päästä, siellä meitä taisi olla koko jäljelle jäänyt sukupolvi ja muutama nuorempi. Olihan siellä nuorisoakin, mutta ei aivan niin paljon kuin odotin. Soittolista taisi olla suoraan Kadotettujen ykkösLPn raitoja mukaileva ja siitä eteen päin, mutta mitäs siitä. Kivaa oli minulla ja taisi olla muillakin.
Tauon jälkeen tuli sitten Villu Tammen JMKE:n 25-vuotisjuhlakeikka. Rosoista laulantaa ja punktahteja niin, että heikompaa olisi hirvittänyt. Harmi vain kun suurin terä menee ohi, kun ei sanoja ymmärrä. Hieno akti oli sekin ja välillä oli tunnelma kuin suuressa kansanjuhlassa.
Oli se vain hieno asia, että minut houkuteltiin liikkeelle. Oli niin hauskaa! Tahdon uudelleen pian, mutta niitä siidereitä voisi jättää muutaman väliin.
Aika huonosti löytyi Kadotettujen biisejä juutuupista, mutta jotain kuitenkin. Oli se punk sellainen juttu. Sellainen hyvä ja kantaaottava.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Parhaimmillaan punk oli sellainen kaunis asia, huonoimmillaan kakkahätää ja sorbusta... Ja huonoimmillaankin se oli aika hyvä juttu.
Voi että oli kivaa! Jos vähän tiuhempaan keikkailisi, niin malttaisi ehkä noita liemiäkin siemailla vähemmän. Kokeillaanpa sitä. Kutsuja seuraa... ;D
Hihi, melkoinen luonnehdinta.
Odottelen lisäkutsuja ja muistelen, ettei sitä nuorempanakaan tarvinnut keikoilla niin kovin lutrata.
Lähetä kommentti