Taustatukkee

Silloin kun olen esihenkilöni kanssa samaa mieltä, meillä on aika vahva tiimi. Siitä kun toinen jostain aloittaa, niin toinen välittömästi jatkaa (vrt. Tupu-Hupu-Lupu-ilmiö). Äsken taas onnistuimme siinä lajissa, taustatukea tyhmyyksiä vastaan tuli jaettua oikein roppakaupalla. Harmi vain, etten voi enempää kommentoida, se kun on työtä ja minulla kuitenkin on jonkin valtakunnan vaitiolovelvollisuus. Mutta mie annoin taustatukkee niin kuin Hartsa Marja-Liisalleen parhaina päivinä.

Työmatka sujui liukastellen. Ulkona on pelottavaa, vaikka minulla onkin maailman parhaat talvikengät. Tästä lähtien tiedän mitä tahdon. Ja saattaapa olla, että Joosefin kengät löytävät kesälläkin tien jalkaani. Todennäköisesti matkailussa aivan erinomaiset. Ja kauniit! Kotipihani on luistinrata, huomasin sen roskiskeikallani, kun olin kaatua kahteen otteeseen. Inhottavaa! Minä en tahdo yhtään murtunutta ruumiinjäsentä! Mieluummin olisin pitänyt sen pakkaskelin, vaikka tiedänkin kuuluvani vähemmistöön.

Peruin Ellos-talvitakkitilaukseni, kun luin sähköpostistani, ettei se vieläkään ole saapumassa. Arvioitu saapumisaika olisi ollut helmikuussa. Huhhuh, että sellainen talvitakkikeikka oli se, odotin takkia kolme kuukautta turhaan. Onneksi asiakaspalveija ei ryhtynyt kyselemään tyhmiä, vaan vastaanotti peruutuksen ilman mutinoita. Tämän jälkeen olen mieluummin vaatteitta kuin tilaan kyseisestä firmasta mitään. (Toisaalta nyt voin sitten vähän niin kuin ajatella säästäneeni eur 55. Hyvä minä! Ja toisaalta voin ryhtyä katselemaan alennusmyyntitakkeja sillä silmällä, jos satun sopivaan kauppaliikkeeseen. Hah! Tai sitten jättää takin edelleen ostamatta. Hah toisen kerran!)