Suokaa nyt anteeksi, etten odota torstaita, josta Ajatusmurusia jossain vaiheessa kertoo, mutta kun poistun jälleen vähäksi aikaa maisemista, niin saatte tämä jo nyt.
Perjantaina ajelimme bussilla Leithiin, tarkoituksemme oli vierailla Royal Yacht Britannialla. Se vain oli suljettu - ilmeisesti Zarah Philipsin häiden takia. Noh, toista kertaa emme paikalle olleet vääntäytymässä, niinpä emme ostaneet lippua 20 % halvennuksella, vaan siirryimme lounaalle Ocean Terminalin Frankie and Benny´siin. Eikä muuten hassumpi lounas ollutkaan, edullinen ja - ööh - amerikkalaiseen malliin suuri. Mutta hyvää. Jälkiruuaksi vetelin taas suklaata; lämmin suklaabrownie, jäätelöä ja jumalauta vielä kermavaahtoakin. Ihme oli, etten lihonut lomallani enempää kuin pari kiloa. Itsekkäästi ostin sieltä itseni värisen pienen nahkalaukun, jolle äärettömän hyvien alennusmyyntien ansiosta jäi hintaa vain 15 puntaa. Alennusmyynnit heillä päin ovat vähän toista kuin meillä.
Kirmailimme Leithissä aikamme, ihan päällisin puolin, se olisi oikeastaan vaatinut kunnollista tutustumista, että olisimme päässeet Trainspotting-tunnelmiin, mutta ehkä parempi, että se jäi vähäisemmäksi. Sieltä pääsimme kuitenkin bussilla näppärästi takaisin kaupunkiin täydentämään tuliaisiamme, jonka päälle nautimme vielä drinksut vanhassa kaupungissa.
Meidän piti käydä Greyfriars Kirkin hautausmaalla, mutta se vaihtui Haymarketin hylättyyn hautausmaahan, koska onnistuimme missaamaan Greyfriarsin hautausmaan portin, ja ehkä parempi olikin, koska siellä kummittelee ja minä olen poltergeistmagneetti. Puuh. Pelotti jo riittävästi Ajatusmurusen löytämällä Haymarketin hautausmaallakin, kun aurinko alkoi laskea. Ajatusmurunen saa laittaa kuvia sitten myöhemmin, itse en edes uskaltanut ajatella kameran kaivamista esiin.
Illallisen nautimme Good Seed Bistrossa, minä niin tahtoisin kehua tätä paikkaa, mutta eivät ainakaan sinä iltana minua vakuuttaneet kulinaarisesti. Ei se pahaa ollut, mutta se oli - blaah - tylsää. Vielä Ryrie´sissä parit drinkit, sen jälkeen hetken vielä nautimme illasta istuskelle Dalry Placella. Kaunis, kostea, kuuma, perjantai-ilta ja me kikattelemme melkein kotiovella ennen kuin vääntädymme naapurin kissakavalkadin kanssa kotiin. Ulkokissoja siellä nimittäin riitti, kaiken kokoisia ja näköisiä. Söpöjä, olisin voinut kaikki viedä kotiin.
***
Tänään siirryn kohti vanhempieni nykyistä kotikylää. Kun nappasin mukaani lentopelkoon tarkoitettuja nappeja, naureskelin mielessäni, että lentoja varten niitä on määrätty yksi, mutta heitä varten ehkä nostan annostuksen kahteen. Voi olla, että paketti on tyhjä, kun kotiin pääsen.
Sitten yksi hassu asia, mitä mukava nuori mies tahtoo itseään huomattavasti (!) vanhemmasta naisesta? Minua vähän huolestuttaa, huvittaa, jännittää. Ja noh niin, kyllä te tiedätte. Mutta kun hän on niin mukava. Jos hän olisi vain kaunis, olisin antanut olla, mutta kun korvien välikään ei pahalta kuulostanut. Kyseinen yksilö jopa tietää ikäeromme, ettei kyse myöskään ole puoleltani mistään kusetuksesta. Jos minua ei matkallani joku vanha poikaystävä äkkiä *** (= humppaa) tainnoksiin, teen jotain tyhmää palattuani. Ehkä kaikki ratkeaa itsestään, ja näin vain unta. Mutta kun se uni vielä soittikin minulle. Pahkeinen. Vai onko taas kyseessä kummituksen omituinen tapa viedä kaikki kulkukissat kotiinsa?
4 kommenttia:
Paljonko on huomattavasti?
Taannoin muuan kuusi vuotta naista nuorempi mies halusi ensin tavata ja sitten tapailla. Yksi asia johti toiseen, ja nyt meillä on kaksi lasta ja farmariauto, kissat mulla oli jo ennestään, joten kultaista noutajaa ei hankittu (eikä hankita, jos minulta kysytään, ja vaikkei kysyttäisikään). Naimisiin töräytettiin tyylillemme uskollisina Las Vegasissa yli kymmenen vuotta ensitapaamisen jälkeen. Näin pääsi käymään, vaikka alkuun pistin vastaan, kun olin _niin_ vanha (34, ai että olinkin vanha :) ja poikapolo ei ollut edes kolmeakymmentä.
Meillä kulkee suvussa tämä nuorempien miesten kanssa hengailu, jo mummi-vainaalla aikoinaan oli viisi vuotta nuorempi mies, tädilläni on toistakymmentä vuotta nuorempi, serkulla oli vähän aikaa pari vuotta nuorempi, mulla on tää 6 vuoden ikäero.
Vautsi vau!
T: Satuilija
Pah, ikä on vain numero! Siispä anna palaa... Sitä paitsi, olen lukenut rivien välistä, että sinulla on nuori sielu!
Ja kiitokset taas nojatuolimatkasta!
Terveisin
Eevis
Lazur, se on kaksinumeroinen luku. Paljon. Minua vähän ahdistaa, mutta en minä tässä mikään viettelijätär ole, ihan tuo on itse tunkemassa elämääni.
Satuilija, niin no joo ja tavallaan, mutta silti.
Eevis, kauniisti sanoit. Ehkä tämä uusioneitsyyteni näkyy jopa käytöksessäni, minusta on tullut miesten kanssa ujo ja arka, jospa sillä on asian kanssa jotain tekemistä.
Lähetä kommentti