Raivopatteri tunnustaa

Eilinen ei ihan niin mennyt kuin kuvittelin. Kävin vihdoin parvekkeen kimppuun vain huomatakseni, etteivät normaalisiivousvälineet riitä sikolätin puhdistukseen. Keltaisiin seiniin ei toiminut kunnon harja, eivätkä erityyppiset pesuaineet. Samoin lattiaritilikön välissä on niin paljon tavaraa, että saatan saada hermoromahduksen ja kantaa säkkitolkulla multaa sisään, kasvattaa sinne nurmikon vain piilottaakseni paskan.

Suurin ongelma lienee siinä, ettei minulla ole pitkää vesiletkua, eikä kyllä liittimiäkään, millä saada letku kiinni vesipisteeseen. Enkä minä tiedä, osaisinko edes kiinnittää ne juuttaan letkut ja liittimet toisiinsa. Voitte vain kuvitella, miten kymmenen vuotta tupakointia ja siivoamattomuutta vaikuttavat parvekkeeseen, sitä ei muutamalla vesiämpärillisellä hoideta. Mummo kerpele! Muutenkin on kolistelemassa siellä täällä, koittaa minua häiritä, ei malta luopua kodistaan. Loppuu työntekijän kädet jälleen kerran, mamman joutavanpäiväinen tupakointinikotiini ei lähde seinistä perushankauksella ja lattiaritilikön alla on noin kilon verran eloperäiseksi muuttuvassa olevaa ainesta.

Peruutin projektin ja laitoin isännöitsijälle tulikivenkatkuisen viestin. Samantapaisen viestin laitoin jo muuttaessani nykyiseen kotiini, tosin ystävällismielisesti, ajattelin, että kyllähän he nyt toki ovat kiinnostuneita työstään ja hoitavat ongelman suitsaitsukkelaan. Kaksi kuukautta ei ole suitsaitsukkelaan. En edes vastausta ole saanut! Toinen osa viestiä koskee wcn suurempaa huuhtelua, kai tässä on pian sakset varattava vain kakkelin katkomiseen, että sen saa alas viemäriin.

Kun ei hyvällä, sitten uhkaillen, loppupelissä pahalla ja ammattisiivoojan lasku sinne, minne se kuuluukin. Vitutti kuin pientä elukkaa, olin hyppiä seinille. Niinpä käytin energian muuhun parvekkeen siivoamiseen, tuli parvekelasit pestyä, väännettyä pari kasvisperäistä evästä (ottoveli saattaa tänään ilmestyä) ja siivottua sisäkotona (ettei kyseinen henkilö tukehdu). Tein minä jotain laitontakin, kopistin yömyöhällä muutaman pikkumaton parvekkeelta, kun en jaksanut lähteä niitä ulkoiluttamaan.

Perkele! Työmoraalia, saatana! Ettei vanhan naisen tarvitse saada kohtausta! Ja toinen perkele sille vanhalle naiselle; ei parvekekopistelua saa tehdä kuin muille päällisille! Nekin kyllä siinä sivussa saivat kyytiä. Ajattelin tosin, ettei nyt vielä mattojen kopistaminen maailman pahin asia ole, kun ei kukaan vielä pidä parveketta auki ja minä nyt satun asustamaan alimmassa kerroksessa. Tai tavallaan. Tai noh, paha olen minäkin, mitä tuota kieltelemään.

Mene tiedä, onko tämä joku kristittyjen jumalain kosto, kun en heidän pyhiään noudata. Mutta kyllä tässä on muitakin jumalia kallistettu, että kokeilkoon vaan voimiaan minun kanssani; vaikka tappaisi, en anna periksi. En ole antanut muillekaan, paitsi kerran melkein ex-puolisolle, kun se minua tappaa yritti. Mutta se onkin jo ihan edesmennyt tarina.