Aamuärhäkkä

Olen loman tarpeessa. Juuri eilen siirtelin lomapäiviäni hamaan tulevaisuuteen, tai itse asiassa jaoin lomani kahteen pätkään. Ensimmäiset kaksi päivää lomailen alkuperäisellä lomaviikollani parin viikon päästä, torstain ja perjantain. Loput tulevat pääsiäistä edeltävällä viikolla, päästäinen mukaan lukien saan lusia koko viikon, saa nähdä onnistummeko silloin saamaan mökkiretken aikaiseksi. Työtantereella tapahtuu taas liikaa, toisaalta kaikki on ollut odotettavissa.

Työväsymyksen huomaan parhaiten unieni kestosta ja aamuista. Minulla ei ole yleensä vaikeuksia nousemisen ja lähtemisen kanssa, nyt vaan olen jo pidemmän aikaa liikkunut kuin robotti. Jos eivät vaatteet, tarvikkeet, liput, laput ja lääkkeet ole odottamassa heräämistä, teen käsittämättömiä valintoja. Etenkin vaatteet saattavat olla täysin yhteensopimattomia ja keliin sopimattomia. Eilen aamulla vedin niskaani yhden paksuimmista villatakeistani ja housut ohuimmasta päästä, iltasella onneksi oli pyykkivuoro, sain pestyä villatakin saman tien. Siitä olisi voinut melkein vääntää hikeä. Sen sijaan reidet tuntuivat olevan umpijäässä.

Kärsin aamupahoinvoinnista sanan varsinaisessa merkityksessä, aamut saavat minut voimaan pahoin. Tahdon valvoa niin pitkään kuin valvottaa, nukkua kun nukuttaa, päiväuniakin, tahdon makoilla sohvalla, sängyllä, lattialla, retkottaa nojatuolissa, lukea, kirjoittaa, suunnitella, muistella, katsoa valokuvia, seurata hömppäjuttuja telkkarista, kuunnella musiikkia, neuloa, järjestää kirjoja ja levyjä, piirrellä; tahdon hetkeksi valheellisen mielikuvan, etten ole tässä ikäni kestävässä oravanpyörässä, jota työelämäksi kutsutaan.