Päässä ei pyöri mikään muu kuin viikonlopun vapaaehtoiskoulutus. Että osaanko minä, mokaanko itseni totaalisesti, tahdonko edes olla nuorten kanssa enää tekemisissä tai onko se mielekästä touhua? Lohdutan itseäni sillä, että jos osallistun koulutukseen, se ei vielä tarkoita, että sitoudun mihinkään. Ja jos johonkin lähden, ei se tarkoita, että pakko on loppuikäänsä paarustaa. Ja että nuoret ovat ihan kivoja ja minulle tekee tosi hyvää olla ihmisten kanssa tekemisissä.
Mut ku... Pelottaa. On vähän samanlainen olo kuin joskus hakiessäni Suomen Nuoriso-opistoon ”oikeaan” nuoriso-ohjaajakoulutukseen. Ei ainakaan enää se glaukooman miettiminen ole ainoa asia päässäni. Hyvä niin. Itsekkyydestä on parempi päästä eroon nopeasti, ennen kuin se tarttuu lahkeeseen pysyväisvieraaksi. Minä en samoja asioita tahdo märehtiä päivästä toiseen, mieluummin uusia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Vau! Sinä olet varmasti tosi hyvä vapaaehtoinen. Kuka /mikä kurssin järjestää? Ja siellähän voi vaikka tavata samanhenkisiä vastakkaisen sukupuolen edustajia...
T: Satuilija
Kuulostaa kyllä, (ihan vaan blogituntemuksen perusteella) että sopii sulle ja olisit just hyvä.
Hyvää viikonloppua!
Muakin pelottaa aina vähän pitemmän tauon jälkeen mennä nuorten eteen. Tuntuu, että niiden maailma muuttuu niin nopeasti, ettei siinä pysy kärryillä.
Niinhän se tosiaan on, ettei sinun ole pakko mihinkään sitoutua, jos tuntuu, ettei se olekaan hyvä idea. Kyllä maailmasta muutakin hyödyllistä tekemistä löytyy. Jotenkin minäkin vaan luulen, että tuo voi olla sulle ihan sopiva juttu ja se palautuu mieleen kuin pyörällä ajaminen :)
Kiitos kannustavista kommenteista!
Satuilija, en mie nyt sinne sen takia ole menossa... Järjestäjä on kunnallinen. Ihan sellainen samanlainen kuin missä olin töissäkin.
Puhurille mukavaa viikonloppua kanssa!
Millan, onhan siinä aina haasteensa, katsotaan nyt, miten akan käy.
Lähetä kommentti