Kehitys sen kun kehittyy

Viime viikonloppuna kun tulin nautiskelleeksi hyvästä seurasta hotellipiknik-olosuhteissa, törmäsin moneen uuteen keskioluen vahvuiseen siideriin, joita ei vielä noin puolisen vuotta sitten kaupasta löytänyt. Enkä sano, että pienimmistä kaupoista vieläkään löytyisi, mutta isommissa ostoshevleteissä valikoima on taas kummasti laajentunut. Kaikki kuivan siiderin ystävät olemme jo aikaa sitten löytäneet Magnersin (nam) sekä Strongbown (pistävää, yök, menee hätätilassa), mutta nyt oli tarjolla jotain aivan uutta. Tai uutta meille uusköyhille.

Thatchersilla on paljonkin vaihtoehtoja Alkossa, mutta kauppakauppaan on tuotu puolikuiva Old Rascal. Herkku, vaikkei kuiva herkku olekaan, ihan soiva peli. Sitten vielä paremmaksi panee belgialainen Celtic, Cider by Douglas. Kuivan ripakka, mutta hedelmäinen. Kaikkein hedelmäisin kuiva palkinto menee jälleen Ranskaan; 2,5 dl annos Löic Raison, Cidre Breton merkinnällä löytyvä siideri on KUIVAA ja hedelmiä niin tulvillaan, että kukkaset kasvavat suusta saman tien, kun sitä hörppäisee. Joudun ehkä vielä hankkimaan toisenkin pullollisen, että varmasti vakuutun herkusta. Mutta ensi vaikutelma oli erinomaisen mieleen jäävä. Joudun ehkä addiktoitumaan.

Surullista on, etteivät suomalaiset siiderinkuvatukset ruleta. Baashaa. Kirpeätä, aspartaamia, viimeistelemätöntä, ahdistavaa, nautitaan päihtymistarkoituksessa ilman suurempaa riemua. Baarissahan niihin joutuu ryhtymään, koska kovin harvasta ravintolasta edes Ecussonia saa nykyäänkään. Mikä ihme siinä on, että siideri on typerästi saanut teinijuomamaineen, eikä tahdo siitä eroon päästä? Lähellä on sekin kokemus, kun baarista kysyin kuivaa siideria ja minulla ostatettiin mansikka-raparperilitku, joka oli käymismenetelmällä alkoholistettu noin keskioluen vahvuiseksi ja makeutettu aspartamilla. PAHAAAAAAAAA! Hyi yäk.

Tiedän olevani perso alkoholille, mutta jos maailmassa olisi tarjolla vain kaliaa, pahaa makeata alkoholia tai pontikkaa, olisivat minun juomiseni juotu ikuisiksi ajoiksi. Varmaan sitten pitäisi ryhtyä käyttämään huimausaineita rentoutumistarkoituksessa. Toisaalta, noin 25 vee sitten en pitänyt kuin lonkerosta, ginistä ja viskistä. Olen mie nyt jonkun verran kehittynyt niistä ajoista kuitenkin. Samoin kuin todennäköisesti maksani, joka tulee sukuni tuntien kehittymään rasvaisaksi, ennen kuin tämä elämäksi kutsuttu juttu on ohi.

***
Alkoholipitoisen katsauksen lisäksi voisin mainita eilisen olleen aika raskas päivä, kierrätin ympäri taloa uusia kollegoita koko päivän. Amerikkalainen osakkeenomistaja söi taas yhden suomaisen yrityksen ja aikaansai kolme uutta miljonääriä. Jepjep. Minä ja Ameriikka, ikuiset ystävät! Yritän ainakin tehdä heidän tiensä vähän helpommaksi kuin mitä se itselläni on ollut.